Turinaa jokapäiväisistä aiheista.
Jo perinteeksi käyneen tavan mukaan ensi vuoden odotukseni alkaa loppukesästä, kun tulevan vuoden A Song of Ice And Fire -seinäkalenteri julkaistaan. Amazonin paketti poksahti pihalle tänään, ja ainoa mitä osaan tähän hätään sanoa on ”I fucking love Magali Villeneuve”. Enkä valitettavasti sitäkään ranskaksi.
Sujuvasti kaksi kuukautta viime kirjoituksesta. Heh. Sinne meni se ”edes kerran kuukaudessa” -periaate, jota olin pyrkinyt alusta asti pitämään.
Jaah, melkein kaksi kuukautta edellisestä päivityksestä… Varmaan syytä todeta, että elossa ollaan, ja tehdä pieni yhteenveto siitä, miten olen aina niin piristävää suomalaista syksyä viettänyt. Eli, ”in the last two months, I have been mostly…”
Postisetä toi hyvissä ajoin ennakkoon vuoden 2015 virallisen A Song of Ice And Fire -kalenterin. Ensi vuoden allakan taiteesta on vastuussa artisti nimeltä Donato Giancola, jonka nimi ei minulle sano yhtään mitään. Toisaalta ainoat tuntemani ja tunnistamani fantasiataiteilijat ovat Larry Elmore ja Ted Nasmith, joten…
On jo pidemmän aikaa pitänyt kirjoittaa meneillään olevista jalkapallon MM-kisoista. Parasta se onkin kai tehdä tässä vaiheessa, kun ei ole juuri pelkoa näyttää naurunalaiselta jälkipolvien katsannossa pieleen menneiden sijoitusveikkausten vuoksi.
Perhanan alitajunta. Eilen tuli ihan sattumalta autoa ajaessa mieleen, että pitäisipä taas tarttua Steven Eriksonin The Malazan Book of The Fallen-sarjaan. Olen ollut tukevasti jumissa neljännessä kirjassa jo kymmenen vuotta. Ja nyt sitten yhtäkkiä *boom*, kerralla mieleen mäjähti niin monia eeppisiä kohtauksia sarjasta, että ei auta kuin vaihtaa pitkästä aikaa Kindle kirjaan. Ja lukemattomien kirjojen backlogi kasvaa ja kasvaa.
Vaikka nykyään harvemmin siltä näyttää, blogini olisi tarkoitus olla pääasiassa kirja-arvosteluille tarkoitettu mediumi. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin saanut pyöräytettyä tasan yhden(!) kirja-arvion sivuilleni, sekin minulle melko erikoisesta genrestä. Nyt olisi tarkoitus todistella, että kirjoja tulee yhä luettua ja kenties piakkoin myös arvosteltuakin.
Kuten aiemmin olen tunnustanut, olen aika lailla amatööri audioasioissa. Arvostan hyvää äänenlaatua, mutta en ymmärrä tekniikasta tarpeeksi tietääkseni, mikä on hyvää ja miksi. Autonvaihdon yhteydessä tuli ongelma: edelliseen kotterooni olin vielä jaksanut askarrella MP3-toistoon kykenevän soittimen vaihdon, mutta uudessa autossa alkoi olla jo liikaa elektroniikkaa tee-se-itse -toimintaa varten. Mitä tekee laiska ummikko? Vie auton autohifiliikkeeseen ja maksaa kiltisti osaamattomuudestaan. Koska mielestäni kiitosta ja positiivisia kokemuksia tulee jakaa, tässä niitä olisi tarjolla lahtelaisen Hifix Oy:n suuntaan.
Christopher Livingston, tuo muun muassa PC Gamer -lehteen kirjoitteleva humoristinen kynäniekka, on ottanut omassa blogissaan missiokseen katsella Ritari Ässää täysikasvuisen silmin. Tulema on, kuten odottaa sopii, livingstonmaisen hassunhauska.
Kannattaa myös vilkaista PC Gamerin Sim-plicity -sarja, jossa kyseinen toimittelija kokeilee arjen sankareiden elämästä kertovia pelejä.
Viikko sitten sain loppuun Peter F. Hamiltonin The Night’s Dawn -trilogian avausosan, The Reality Dysfunctionin, jonka arvostelin varsin ylistävästi edellisessä postauksessani. Luin sen Kindlessä, kuten melkein kaikki kirjat nykyään, mutta noin hyvä kirja ansaitsee ihan fyysisen paikan hyllyssäni. Niinpä Amazonin väki sai töitä tiiliskiviäni postittaessaan. Toivottavasti kukaan ei satuttanut selkäänsä.