Postisetä toi hyvissä ajoin ennakkoon vuoden 2015 virallisen A Song of Ice And Fire -kalenterin. Ensi vuoden allakan taiteesta on vastuussa artisti nimeltä Donato Giancola, jonka nimi ei minulle sano yhtään mitään. Toisaalta ainoat tuntemani ja tunnistamani fantasiataiteilijat ovat Larry Elmore ja Ted Nasmith, joten…

Kalenteri tuli hankittua impulssiostoksena lisukkeeksi The World of Ice And Firen ennakkotilaukselle. Good Guy Amazon.co.uk lähetti minulle kalenterin erikseen ilman lisämaksua vaikka olin tilauksessa valinnut, että ihan hyvin riittää yksi toimitus lokakuun lopulla, sitten kun WoIAF ilmestyy. Jolly good service, chaps! Vuoden 2014 kalenteri jäikin väliin, ja sen tilalla seinälläni on roikkunut encorena todella upea vuoden 2013 kalenteri. Sillä ollaan nyt ihan rehellisiä; eihän tuolla kalenteriosalla tee jenkkilän ulkopuolella kukaan yhtään mitään. Viikko alkaa sunnuntaista ja kalenteriin on merkitty sellaisia suomalaiselle tärkeitä juhlapyhiä kuin Ros Hashanah, Kwanzaan alkamispäivä sekä George R.R. Martinin syntymäpäivä. Jos ASOIAF-kalenteri on taloutesi ainoa almanakka, menevät sellaiset oikeasti tärkeät liputuspäivät kuten Eurooppa-päivä, YK:n päivä tai Runon ja suven päivä väistämättä ohi. Vaadimme lokalisaatiota!

Tämän vuoden teema on jälleen se, että teemaa ei ole. Giancola on maalannut 12 tuokiokuvaa viiden kirjan varrelta. Valitettavasti ainakin minulta punainen lanka jää löytymättä; osa kohtausvalinnoista on vähän tylsiä, osa omituisia ja oikeastaan vain kaksi kuvaa saa minut hieman innostumaan. Jokaisen kuukauden kohdalla on kuvaan liittyvä lainaus, jota ilman kieltämättä onkin aika hankala hahmottaa, mistä kohtauksesta on milloinkin kyse. En tiedä, mistä kielii se, että kuvatekstistä huolimatta pari-kolme kuvaa jää minulta kokonaan yhdistämättä kirjan tapahtumiin. Ja minä kun turhamaisesti kuvittelin osaavani kirjat lähestulkoon ulkoa. Takaisin koulun penkille, ilmeisesti.

Kansikuva antaa oikeastaan hyvän kuvan kalenterin sisällöstä ja tyylistä. Kannen kuva liittyy Danyn Yunkain-valtaukseen, ja kuvaa mhysa-kohtausta. Giancola käyttää paljon maanläheisiä värejä ja (kellan)ruskeaa, mikä tuo kuviin omanlaistaan likaista realismia. Joissain kuvissa haetaan kontrastia purppuralla ja kirkkaammalla keltaisella, mutta ei se vain oikein meikäläisen silmää miellytä. Jotenkin kohtauksista puuttuu myös dynaamisuuden ja dramatiikan tunne. Voisin tulkita, että taiteilija on tarkoituksenmukaisesti koittanut riisua ASOIAFin perinpohjimmaisen romantiikan korvaten sen realismilla ja arkisuudella, mutta luulen tulkintani olevan hakemalla haettu, koska esimerkiksi Riverrun-maisema kesäkuulta oikein huokuu romanttista maisemakuvausta.

Donato Giancola kirjoittaa itse, miten luki romaanit vasta saatuaan tehtävänannon kalenterin tekemiseen GRRM:ltä. Jotenkin se näkyy, ja jotenkin sen lukemattakin arvasin. Lisäksi edellä mainitussa blogipostissa minua hieman nyppii taiteilijan vetämät yhtäsuuruusmerkit Game of Thronesin (TV) ja Song of Ice And Firen (kirjat) välillä.

Parhaat kuukaudet ovat mielestäni maaliskuu Ironborn-teemaisella kuvalla sekä lokakuu, joka on ensimmäinen näkemäni tulkinta House of Black And Whitesta. Vahvimmin kyseenalaistan huhtikuun ”The Road to King’s Landing” (Briennen ja Jaimen kaksintaistelu extrakäsillä?), elokuun oudon goottiarkkitehtuuripastissin, sekä marraskuun, koska muutenkin paskan kuukauden aikana joudun katselemaan seinälläni barokkityylistä alastonta Tyrion Lannisteria. Kesäkuun Riverrun-maiseman koen vähän turhaksi, koska vuonna 2011 Nasmithin kalenterissa nähtiin definitiiviset versiot Westerosin linnoista. Heinäkuun Iron Thronen taonta on kohtauksena mielenkiintoinen, mutta nykäisty kokonaan kirjojen ulkopuolelta (tosin kenties WoAIF korjaa asian).

Kaiken kaikkiaan täysin piirustuskyvyttömänä taiteen arvioiminen on ikävää ja tekosivistynyttä puuhaa, ja kertakäyttökamana vuoden 2015 kalenteri ajaa asiansa, joten parin kympin investointina peukkua ylös. En tosin usko roikottavani sitä seinällä enää vuonna 2016.