Kaatuneiden kirja
Perhanan alitajunta. Eilen tuli ihan sattumalta autoa ajaessa mieleen, että pitäisipä taas tarttua Steven Eriksonin The Malazan Book of The Fallen-sarjaan. Olen ollut tukevasti jumissa neljännessä kirjassa jo kymmenen vuotta. Ja nyt sitten yhtäkkiä *boom*, kerralla mieleen mäjähti niin monia eeppisiä kohtauksia sarjasta, että ei auta kuin vaihtaa pitkästä aikaa Kindle kirjaan. Ja lukemattomien kirjojen backlogi kasvaa ja kasvaa.
Kommenttini tähän asti luetuista kolmesta kirjasta on nähtävillä wanhassa arvostelussani (heh tuota jälkikommenttia, joudunko toistamaan itseäni pian uudelleen?). Ensimmäisenä alitajuntaan palasi Gardens of the Moonin liikkeelle laittava Palen velhotaistelu. Ne, joilla on käsillä Bantamin pokkariversio, voivat avata aukeaman 76-77 ja todistaa miten henkeäsalpaavan kovaa high fantasya MBF parhaimmillaan on. Taistelusta johtui mieleen Tattersail sekä muut kliseettömästi kirjoitetut velhot; Bridgeburners-yksikkö ja kapteeni Paran; monimuotoinen ja -mutkainen jumalpanteoni sekä todella omaperäiset rodut, kuten Tiste Andiit sekä T’lan Imassit. Tuli mieleen Kruppe ylitsevuotavaisine verbaaliakrobatioineen, Deadhouse Gatesin ihan älyttömän tyylikäs kansikuva sekä se, miten juoni lässähti sekä muuttui sekavaksi kun fokus siirtyi Darujhistanista Seven Citiesiin. Deadhouse Gatesista parhaiten mieleen on jäänyt Heboricin ja Felisinin pakomatka sekä valtava jadepatsas, joka oli varmasti tärkeä, mutta meni meikäläisen ymmärryksestä yli. Deadhouse Gatesin lopetus oli kyllä aika mahtava.
Memories of Ice assosioitui välittömästi Lady Envyyn, Toc the Youngeriin sekä Onos T’oolaniin sekä aivan käsittämättömän suuren mittakaavan taisteluun Capustanissa. Paran, Whiskeyjack ja Bridgeburnersit palasivat fokukseen ja kokonaisuudessaan MoI oli ihan älyttömän hyvä kirja (ainakin näin vuosien kultaamien muistojen läpi).
Ongelma on vain siinä, että olen neljännessä kirjassa, House of Chainsissa sivulla 680, mutta en muista yhtään mitä tässä on aiemmin tapahtunut. Koko ajan hieman arvon, pitäisikö aloittaa edes neljäs kirja alusta että pääsee taas juoneen kiinni. Jonkin verran apua tarjoaa Malazan -wiki, mutta se vaikuttaa sisällöllisesti kauniisti sanoen vajaalta ja toisaalta vähäistä sisältöäkin lukiessa takaraivossa on koko ajan pelko spoilereista. Joitain asioita toki on palannut mieleen lyhyen kertauksen jälkeen, joten luulen, että vetäisen nelososan puoliväkisin loppuun ja etsin sitten käsiini kirjan juonitiivistelmän jostakin netin syövereistä, jonka jälkeen siirryn viitososan pariin.
Tämä yhtäkkinen innostus nyt vain tarkoittaa sitä, että mukavasti vautiin päässyt ensikosketukseni Iain M. Banksin Culture-sarjaan, Consider Phlebas, jää kakkosraiteelle. Mutta siellä on jo muutenkin niin paljon tavaraa, että eihän nyt yksi kirja lisää haittaa, eihän?