Melko Westeros-painotteisia nämä viime aikaiset postaukseni, mutta menköön nyt. Pari päivää sitten jo lyhyesti mainostin Twitterissä Crusader Kings 2:n Game of Thrones -modia. Nyt mainostan lisää.

Crusader Kings 2 on loistava peli. Olen tuhlannut siihen maaliskuusta lähtien peliaikaa enemmän kuin viime vuotiseen Skyrimiin, jota jo pelasin aivan liikaa. Game of Thrones -modi tekee CK2:sta kuitenkin pakko-ostoksen. Jos koet olevasi edes etäisesti kiinnostunut Westerosiin sijoittuvasta sukusimulaatiosta, jossa juonitaan, soditaan ja naitetaan lapsia ja äpäriä vieläkin villimmin kuin kirjoissa, niin älä enää odota.

Ensinnäkin GoT-modi tekee CK2:sta Westerosin Google Earthin. Ensimmäistä kertaa modin käyntiin pyöräyttäessäni henkeni salpautui, kun ihailin satoja kirjoista tuttuja provinsseja kartalle sijoitettuna. Klikkaamalla provinssia näkee, mikä suku sitä hallitsee. Greywater Watch, klik, Lord Howland Reed. Rosby, klik, Lord Gyles Rosby. Honeyholt, klik, Lord Ben Beesbury. Zoom in, zoom out.  Ja niin edelleen, epämääräisen nimisistä provinsseistakin saattaa löytyä ilahduttavasti kirjoista tuttu nimi. Ja niin kului tunti, ellei tunteja.

Seuraavaksi avasin hahmolistan. Ja jälleen kului tunteja. Kirjoista tuttujen nimien löytäminen on koukuttavaa homma. GoT-modin tähän mennessä ainoa skenaario sijoittuu Robertin kapinan aikaan, eli noin 16 vuotta ennen ensimmäisen kirjan tapahtumia. Niinpä Starkin lapsia ei vielä ole, mutta kaikki muu tärkeä löytyy. Arthur ja Ashara Dayne, Lyanna Stark, sekä tietysti Targaryenit Aerys ja Rhaegar. CK2:n luonteenpiirre- eli trait-systeemi on muokattu Westerosiin sopivaksi, ja tutuimmat hahmot ovat saaneet tutut luonteenpiirteet. Arvatkaapas, keneen 8-vuotiaaseen seuraavat luonteenpiirteet sopivat: nero, ruma, hedonisti, kirjaviisas, kyyninen, ylpeä, seurallinen, ahkera ja petollinen? Sitä yhtä paljastavinta piirrettä (kääpiö) ei tarvitse varmaan edes vihjeeksi antaa?

Kun viimein pääsin pelin makuun, valitsin roolikseni Stormlandsissa sijaitsevan Harvest Hallin provinssin lordin, nuoren Arstan Selmyn. Selmyn suvun kuuluisin vesa on tietenkin Arstanin isosetä Ser Barristan, Aerys Targaryenin kuninkaankaartin ritari. Arstan Selmy on naimaton, joten peli alkaa etsimällä sopiva vaimo. Reachin mailta löytyykin vähäisen Brightling-suvun tytär, jonka määräävin luonteenpiirre on nerous. Neron vanhemman lapset ovat yleensä keskimääräistä fiksumpia, joten naimakauppa solmitaan tällä kertaa positiivisen luonteenpiirteen perusteella. Ja osin, koska Lord Paramount Tywin Lannister antaa tylyt pakit, kun pyydän Cersei Lannisterin kättä. Haluaa mukamas paremman liittolaisen.

Pelin alussa Robertin kapina on aluillaan, ja koska olen Stormlandsin vasalli, minun lordini on itse kapinakenraali Robert ”The Fat” Baratheon. Perimysjärjestyksessä Robertin takana ovat 17-vuotias Stannis Baratheon sekä tuskin vaippaiästä päässyt Renly. Robert nostaa nostoväkeni ja marssittaa porukan sotaan; itse olen mukana oman provinssini joukkoja johtamassa. Robertin, Ned Starkin ja Tywin Lannisterin sotajoukot etenevät nopeasti, ja tuntuu kuin Reachin valtias Mace Tyrell ei saisi omaa väkeään liikkeelle lainkaan. Hyvä näin, sillä Reachin mahti kääntäisi helposti sodan kulun. Dornen seiväsmiehetkin tuntuvat piileskelevän vuoriensa takana, ja Harvest Hall saa olla sodalta rauhassa. Dramatiikkaa tosin tuo se, että minä ja sukulaismieheni Ser Barristan taistelemme sodassa eri puolilla; peli antaa minulle tapahtumaikkunan, joka muistuttaa, miten sodassa lojaalisuus jakaa sukuja kahtia. Ser Barristan valitsee Targaryenit, minä Baratheonit.

Ensimmäinen takaisku koetaan, kun mitättömistä mitättömin lordi Justin Massey, joka hallitsee räkäistä niemenkärkeä Massey’s Hookia King’s Landingin edustalla, onnistuu surmaamaan lordi Robertin taistelussa. Stannis perii oikeudenmukaisesti veljensä asian, ja jatkaa sotimista. Ilmeisesti Stannis on veljeään tehokkaampi, sillä vain vähän reilun vuoden sotimisen jälkeen Aerys Targaryen ilmoittaa antautuvansa, ja valtakunta hurraa Kuningas Stannis I Baratheonille. Aerys passitetaan Muurille pitämään seuraa Maester Aemonille, ja Rhaegar sekä hänen hovinsa tyrkätään Reachin vihoviimeiseen perukkaan, Blackcrownin provinssiin Oldtownin naapuriin. Stormlandsin oma petturi, lordi Jon Connington saa pitää provinssinsa, mutta hänet pakotetaan naimaan Lollys Stokeworth. Arstan Selmy naureskelee partaansa tilanteen ironialle.

Rauhanaika menee mukavasti; vaimoni synnyttää tasaiseen tahtiin lapsia, joista vanhin osoittaa oikeaoppisen lordin luonteenlaatua hankkimalla ”vihainen”-luonteenpiirteen. Hyvä, vahva lapsi! Siinä sivussa ihastun hovineitooni, jolle siitän ohimennen äpärän, Danelle Stormin. En tietenkään tunnusta mitään, vaan häpäisen äidin ja kiellän äpärän. Vaimoni ei huomaa mitään.

Muutaman vuoden hallitsemisen jälkeen King’s Landingistä saapuu musta korppi. Dark wings, dark words. Kuningas Stannis I kuolee ”luonnollisen kuoleman” 23-vuotiaana. Epäilen, että Varys the Spiderillä on osuutta asiaan, mutta en voi todistaa mitään. Esiteini-ikäinen Renly nousee valtaistuimelle.

Samoihin aikoihin tunteet alkavat kiristyä lähiseuduilla. Minun lääninherrani (high lord) on Tarthin saaren Selwyn, joka alkaa luulemaan itsestään liikoja. Vähän aikaa Renlyn hallittua Selwyn julistaa sodan Iron Thronea vastaan, aseenaan neljän provinssin armeija: noin 9 000 miestä suurinpiirtein 450 000 miestä vastaan. Viime aikaisista turnausvoitoistani huolimatta en koe itseäni ihan noin urhoolliseksi, ja hylkään Selwynin. Polvistun Renlyn edessä ja vannon uskollisuuttani Rautavaltaistuimelle. Muut naapurini ilmeisesti ymmärtävät yskän, mutta suhteet Selwyniin happanevat kuin kuukauden auringossa maannut maito. Kapina loppuu, kuten odotettavissa on: Renlyn armeijat murskaavat Tarthin armeijan parissa kuukaudessa. Harmikseni kuitenkin Tarthin Selwyniä ei vangita, vaan hän jää hautomaan kostoa pääni menoksi.

Pari vuotta, ja taas tapahtuu. Kuningas Renly I kuolee hämärissä olosuhteissa (pahuksen Varys!) ja valtaistuimelle nousee yllättäen Dragonstonen lordi, Swannin suvun Balon, joka on v-mäisen oloinen kaveri ihan ulkonäköään myöden. Mutta edelleen, hän komentaa armeijaa, jota vastaan ei kannata alkaa kapinoimaan. Storm’s Endin istuimelle nousee Marcher lord Bryce Caron. Caronia ei miellytä se, että Harvest Hall on käytännössä ainoa suoraan Iron Thronen alaisuudessa oleva provinssi Stormlandsin alueella. Ja Caronkin komentaa varmaan 80 000 miehen armeijaa, kun Harvest Hall saa hyvällä säkällä kokoon 3 000 miestä, suurin osa niistäkin maantierosvoja ja/tai imbesillejä.

Väistämätön tapahtuu pian: kunnon sodan puutteen tylsistämä Bryce Caron päättää ottaa omansa takaisin. Epäreilu keppiraiskaus Harvest Hallia vastaan alkaa. Tiedän olevani tuhoon tuomittu, mutta palkkaan sitä ennen tuhatkunta dornelaista palkkasoturia joukkojeni vahvistukseksi ja käyn antamassa turpaan Selwyn Tarthille. Kosto se on pienikin sellainen. Taruni päättyy, kun puolustan Harvest Hallia 3 500 miehellä 11 000 miehen armeijaa vastaan. Minut vangitaan, ja peli pilkkaa suoritustani loppuruudussa vertaamalla sukuani Baelisheihin. Peli on ohi, ihan tuosta vain, suurempien voimien tahdosta. Red Keepin mustissa tyrmissä lusiva Arstan Selmy tuntee, että nyt ollaan asian ytimessä.

Arstan Selmyn tarina osoittakoon, miten huikeita, täysin käsikirjoittamattomia tilanteita CK2 ja GoT-modi pystyvät luomaan. Ja tämä oli todella lyhyt peli, en ehtinyt edes nähdä lapsieni varttuvan ja vuodattavan toistensa verta taistellessaan kapisen linnoitukseni perimyksestä. En ehtinyt naida prinsessaa tai voittaa suurta turnausta, tai hommata sellaista äpärää, jonka voisi omia kuten Jon Snown. Ne jääkööt seuraaviin peleihin.