Kree-imperiumin kotiplaneetan eliittisotureihin kuuluva Vers näkee painajaisia tapahtumista, joita hän ei muista. Osallistuessaan soluttautumistehtävään ikiaikaisia wihulaisia Skrulleja vastaan, homma menee hieman vihkoon ja Vers joutuu häijyn Skrull-johtajan Talosin vangiksi. Taloskin on kiinnostunut, mitä Versin pään sisällä liikkuu, mutta Skrullit puolestaan kädettävät Versin mielenluotausoperaation ja Vers teleportoituu alkeelliselle Maa-nimiselle planeetalle, tarkemmin vuoteen 1985, joutuakseen vain SHIELDin agenttien jahtaamaksi. Ajan kuluessa Versin muisti palailee pätkittäin, ja näyttäisi että yhteistä historiaa maapallolaisten kanssa olisi enemmänkin.

Captain Marvel, supersankari josta ihan rehellisesti en ollut koskaan kuullutkaan. Wikipedia kuitenkin tietää kertoa, että Marvel-kapu on sarjakuvaston suosituin naissankari. Huh. Jos olisi pitänyt veikata, niin olisin sanonut, että Captain Marvel oli pakkorakoon väkisin tehty naissankari, jolle ei kukaan ollut jaksanut keksiä mitään mielenkiintoista tarinaa, vaan lainailtu kaikilta aiemmilta sankareilta vähän kaikilta. Versin supervoimien lähdekin on aika aneemisesti selostettu ja laiskasti keksitty.

Aloitetaan positiivisesti, koska arvostelut on aina kivempi lopettaa totaaliseen sarkastiseen lyttäykseen. Idea Captain Marvelin tupsahtamisesta keskelle 80-lukua on ihan hauska ja tarjoaa liki ehtymättömän potentiaalin gageille, jotka koskettelevat kulttuurien yhteentörmäystä. Kreeläinen maapallolla, nykyteineistä täysin antiikkisen teknologian keskellä, öhö öhö. Harmi vaan, että mahdollisuus jätetään lähes tyystin käyttämättä, jotain laimeaa puhelinkoppivitsiä lukuunottamatta.

Ben Mendelsohn pahiksen roolissa saa minulta automaattisen peukutuksen. Mendelsohnista on hyvin nopeaan tahtiin Rogue Onen ja Ready Player Onen myötä tullut eräs minun suosikkinäyttelijöistäni. Captain Marvelissa miehelle ei valitettavasti paljoa tehtävää anneta. Enkä ole yhtään varma, voiko Taloksen roolia pahiksen rooliksikaan sanoa. Tähän liittyen olen lukenut Marvelinsa tuntevien joukosta kiiriviä raivon parahduksia siitä, miten Skrullien koko olemus valkopestään elokuvassa sarjikseen verrattuna. Ja täytyy myöntää, että taustoja tietämättä muistakin elokuvan teemoista paistavat läpi tietyt sosiaalioikeudelliset agendat. Mutta sen syvemmälle en tuohon hetteikköön halua upota.

Captain America: TFA:ssa ensimmäisen kerran vilahtanut Nick Fury pääsee nyt valokeilaan. Ja Samuel L. Jackson on – niin, hän toimittaa aina sitä, mitä on tilattu. Leffan ajankohdan takia 70-vuotias pappa on maskeerattu 40-vuotiaan näköiseksi, joka voisi vielä mennä läpi, mutta hieman huvitusta aiheuttaa action-kohtausten köntystely, joissa SLJ:n ikää ei voikaan meikillä paikata.

Pääosassa Brie Larson on ulkonäöllisesti enemmän kuin pätevä, mutta ihan kykeneväksi todettu (esim. Scott Pilgrim) näyttelijä vetää Carol DanVERSin (hävettää, miten kauan meni tajuta tuo) roolin minimiefortilla. Puisevaa näyttelijäsuoritusta ei yhtään auta se, että Captain Marvel on supersankarina ihan pirun tylsä. Ainakin tämän ensimmäisen elokuvan perusteella hänen hahmostaan ei heikkouksia löydy. Ja ehkä sen takia hahmokehityskin jää nollatasolle. Selvästi Larsonia paremman näyttelijäsuorituksen tekee Furyn kissa, paitsi että suurin osa siitäkin on CGI:tä. Kaiken lisäksi kissan suhteen koitetaan epätoivoisesti repiä tilannekomediaa, kun mitään muutakaan ei oikein keksitä.

Käsikirjoituksen tasosta voisi olla paljonkin sanottavaa, mutta mainittakoon nyt kaiken typeryyden kruunu. Ja huomioksi, että seuraa spoilereita. Eräässä vaiheessa leffaa Danvers ja hänen joukkoonsa lyöttäytynyt Nick ”Fury” Fury matkustavat tapaamaan Carolin entistä hävittäjä-ässäkaveria. Naisella on noin kymmenvuotias tytär, ja kun tämä kuulee, että äiskä olisi lähdössä ja liittymässä intergalaktiseen sotaan avaruusaluksen pilottina, mitä tekee tytär? Menee lukkoon yrittäessään käsitellä kaikkea uutta informaatiota? Ottaa mallia Interstellarin Murph’ista ja tekee passiivista vastarintaa kunnes lähdön hetkellä murtuu anelemaan äitiään lähtemästä? No ei, likka on täysin innoissaan mahdollisuudesta, että äiti mahdollisesti disintegroidaan nanosekunnissa ympäristössä, josta hänellä ei ole minkäänlaista kokemusta tai näkemystä, ja suorastaan vaatii tätä ryhtymään Skrullien Über-kuskiksi. No tottakai mutsi tottelee ja pistääkin avaruuspilottina jauhot suuhun galaktisille sotajoukoille.

Elokuvan lopussa vapautetaan sitten kaikki Captain Mar-vellin voimat ja eihän siinä entisillä liittolaisilla ole mitään jakoa, kun näennäisesti Marvel-universumin vahvin supersankari lentää valonnopeutta atmosfääriin ja räjähtää parin supernovan voimalla. Jipii, ja lopussa taas muikistellaan sillä ainoalla ilmeellä, johon Larson näköjään tässä leffassa pystyy. CMX:n laulun sanoja muunnellen Tämän elokuvan tahtoisin unohtaa, ja lievä harmitus on siitä, että jouduin sen 5 eurolla vuokraamaan Canal Digitalin suoratoistokirjastosta, kyseessä kun on suhteellisen tuore tapaus vielä. Onneksi seuraavana tuleekin Iron Man, josta tiedän, mitä saan.

Captain Marvel: (1 / 5)