Game of Thrones 2.05: The Ghost of Harrenhal
Jani Sintonen Comments 4 kommentti(a)
A man writes a review. A man has to warn about spoilers.
| Sisältää spoilereita! | Valitse tekstiNäytä spoilerit |
|---|---|
Viitosjakso on umpisurkean nelosen jälkeen malliesimerkki siitä, miten lähdemateriaalia pitää kunnioittaa. Ei ihme, koska käsikirjoittajina ovat itse sarjan isät Benioff & Weiss, jotka onneksi tietävät, mistä koko hommassa on kysymys. Ei turhia, ristiriitaisia lisäyksiä, ja ne vähät muutokset, jotka on pakko tehdä, on toteutettu kirjan hengen mukaisesti. The Ghost of Harrenhal nostaa sarjan käsikirjoituksellisen tason jälleen kolmosjakson tasolle. Kuin peilikuvana viime viikon jaksolle tällä kertaa lähdetään liikenteeseen rytinällä. Clash of Kingsin kenties mieleenpainuvin kohtaus, Renlyn salamurha, avaa jakson. Tämän kohtauksen olisin itse sijoittanut viime viikon cliffhangeriksi, nyt tilanteen vaatima shokki ei välity. Osasyy kohtauksen latteaksi jäämiseen on mielestäni ohjaajassa: jännitys ei rakennu pelkällä Renlyn ja Catelynin keskustelulla ja itse varjomurhan pilaa omituiset, liian nopeat ja sattumanvaraisen oloiset leikkaukset. Tekisi mieleni spekuloida, millaisen suorituksen viime jakson ohjaaja olisi onnistunut kohtauksen kanssa tekemään; verratkaapa vaikka ”varjovauvan” synnyttämistä tähän kohtaukseen, kumpi niistä jää paremmin mieleen? Renlyn sattumanvarainen kuolema kuitenkin horjuttaa koko sodan tasapainon sekunneissa. Joskin kirjassahan kaikki Renlyn seuraajat eivät noin helposti Stannisin kelkkaan hypänneet. Renlyn kuolemaa seuraavassa kohtauksessa hoidetaan varsin näppärästi Tyrellien takinkääntö Lannisterien kelkkaan. Pienenä yllätyksenä kylläkin tulee Margaeryn nimenomainen halu siihen. Muutoksena mielenkiintoinen, mutta tukee jo ensimmäisellä kaudella viitattua Highgardenin kirjoista kasvanutta vallanhalua. Johdonmukaisuudesta siis plussaa. Olen jo aiemmissa jaksoissa ihaillut Stephen Dillanen ja Liam Cunninghamin kemiaa Stannisina ja Davosina. Nyt ihailen lisää. Kohtaus teltassa, missä Davos kertoo niin avoimesti huolensa Melisandren osasta kuin se nyt ylipäätään on mahdollista, on jälleen rautaa. Davos näyttää juuri siltä, kuin kamppailisi jatkuvasti kahden lojaliteetin välillä, ja tv-Stannis on aika hyvä otos kirjan hahmosta. Eräs jakson parhaista kohtauksista hienoine lavasteineen kaikkineen. King’s Landingissä Tyrion pyörittää edelleen tilannetta. Mutta missä on Varys? Kovin salaiselta ei vaikuta Tyrionin ja Lancelin kohtaaminen keskellä vilkasta kujaa. King’s Landingin kohtauksissa ilahduttaa Bronnin entistä suurempi näkyvyys (miksei muuten hänen kultaviittojen komentajuuteensa viitata enää?). Pyromancer Hallyne on hauskan osuva tulkinta kirjasta. Wildfiren vähäisyys on pieni pettymys, ja uskotelma, että sitä on alettu valmistaa vasta Joffreyn toiveesta. Pieni demonstraatio wildfiren ominaisuuksista olisi ollut myös paikallaan, tosin kenties shokki on kovempi, kun sen tuhoisuus esitellään vasta tulevissa taisteluissa. Iron Islandsilla kohtaus avautuu jälleen Theon Greyjoyn hurmaavalla ylimielisellä virnistyksellä. Sen jälkeen kamera näyttää jotain geneeristä merirosvolaivaa, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä Ironbornin longshipien kanssa. Miehistön kapinapuheet ovat muistaakseni vähän suorempia kuin kirjoissa, mutta alleviivaavat edelleen Theonin ulkopuolista asemaa. Vähitellen alan myös kallistua sille kannalle, etten erityisesti pidä tv-Ashasta: kirjojen Asha ei ollut tuollainen avoimesti kettuileva ämmä. Dagmer Cleftjaw poikkeaa aika kovasti kirjoista, ja tilannetta monimutkaistaa ennestäänkin se, että nyt Dagmerista tulee koko ajan mieleen Chris ”Finchy” Finch ja pumppukäyttöinen kerranlaukeava jugurttikivääri… Harrenhalin kohtaukset ovat taas sieltä parhaasta päästä. Tywinin neuvonpidossa olisi jälleen toivonut lordien sukuvaakunoita näkyviin. Pienellä ekstralla olisi saatu parille kirjoista tutuille nimille kasvot. Nyt nimeltä mainitaan vain Tywin Lannisterin serkkupoika ”Reginald”. Onko tämän kohtauksen eräs tarkoituksista kylvää ensi siemenet erään hääjuhlan suunnittelulle? Aryan ja Jaqenin välinen kohtaus kirvoitti jälleen pieniä ilonkiljahduksia (joita silloin tällöin vahingossa tulee päästeltyä kun jokin tärkeänä pitämäni kohta on sisällytetty sarjaan). Jaqenin puhetapa, näyttelijä Tom Wlaschihan karisma ja yhteispeli Maisie Williamsin kanssa, maininta Red Godista, ”a man owes three”, ”only death may pay for life”. Tarvitaan enää ”valar morghulis”, niin Jaqen-bingosta tulee täydellinen. Pohjoisessa urheat (ja alipukeutuneet ja hatuttomat) Night’s Watchin sotilaat värjöttelevät kylmässä. Samin innostus ei kyllä oikein istu kirja-Samin hahmoon, mutta menköön, kun Benioff & Weiss antavat meille Fist of the First Menin. Ghost muuten on ilmeisesti metsästämässä jossakin, koska sitä ei kohtauksessakaan näy. Siirtymä ensimmäisen Jon-kohtauksen ja Tyrionin wildfiren ihailun välillä on muuten aika kömpelö. Jälkimmäisessä kohtauksessa plussaa tietenkin Qhorinista ja hahmon asianmukaisesti kuurautuvasta parrasta. Minä toisin laittaisin viimeistään tällaisessa puhurissa jo lakkia korville, mutta Castle Blackin kaverit näyttävät olevan aika karskeja jätkiä. Danyn juonikaaressa kantavana teemana on ilmeisesti Danyn ristiriitaiset tuntemukset: khaleesi vai kuningatar? Drogon on hyvin tehty, mutta miksei muita lohikäärmeitä näytetä? Maksaako kolmen näyttäminen enemmän kuin yhden? Puutarhakohtauksessa jälleen muutamia huippuja: Pyat Pree, Quaithe ja ennen kaikkea House of the Undying. Oletin, että HotU olisi leikattu sarjasta pois kokonaan sen vaikean konseptin takia, mutta nyt toiveet heräävät: saadaanko Danyn näyt ruudulle? Rhaegar ja Elia? Muuten Qarth (tai se mitä siitä nähdään) on melkoinen pettymys. Xaro Xhoan Daxosin ja Danyn keskustelu on niitä harvoja asioita, joista en yksiselitteisesti tässä jaksossa pitänyt. Mitä ensinnäkin oli sen läpäisemättömän oven takana? Ja Xaron motiivi yhteistyölle – Danyn naiminen ja Rautavaltaistuin? Ei istu lainkaan hahmoon. Kirjoissahan kaikki halusivat Danyltä vain yhtä asiaa: hänen lohikäärmeitään. Nyt Xaro ei näytä olevan lainkaan kiinnostunut niistä, vain Danystä. Tarpeettoman yksinkertaistettua. Jorah haluaa tosin samaa asiaa, olisiko yksinkertaistuksen takana halu tehdä ristiriitaa Jorahin ja Xaron välille? Tulevaisuus kertonee. Winterfellissä Bran on kasvanut rooliinsa hallitsijana, mukava yksityiskohta ja parantaa Branin hahmoa. Ser Rodrikin näkymisestä iso plussa. Oshan nimi mainitaan nyt ensimmäisen kerran koko sarjassa, *mutisee jälleen Osha-Asha-konfliktista*. Branin unen merkitys välittyy hyvin kohtauksessa. Jakso päättyy asianmukaisesti Jaqenin ensimmäiseen takaisinmaksuun Aryalle. Ainoa ihmetys on, mitä Tickler teki muurin päällä. Viides jakso mahduttaa 50 minuuttiin paljon tavaraa ja paikoin siirtymät juonesta toiseen ovat hieman kömpelöitä tai hätäisen oloisia. Juonellisesti mennään ilahduttavasti kirjaa seuraten, ja jollain tavalla tuntuu jälleen, että sarja palaa raiteilleen vähän horjuvan viime jakson jälkeen. Seuraavan jakson kohokohtiin kuulunee pieni välikohtaus King’s Landingin kaduilla.
| |
4 thoughts on “Game of Thrones 2.05: The Ghost of Harrenhal”
Ghost kyllä näkyi Fist of the First Men -kohtauksessa jonkun kukkulan päällä kauempana. Olin iloinen, että Ghost näytettiin taka-alalla vaikkei suoranaista roolia sille kohtauksessa ollutkaan.
Kappas, täytyypä katsoa uudelleen. Meni minulta ihan ohi…
Jaqen-bingo hipoi tosiaankin täydellisyyttä, täytyy taas kerran nostaa hattua sarjan castaajille. Silkkaa kultaa! Vaikka etenkin kaksi ekaa jaksoa kärsivät aika pahasta sillä aikaa toisaalla -syndroomasta omaa ensivaikutelmaani kakkoskaudesta hallitsi huomio siitä, että kantavien hahmojen näytelijöistä jokainen (lukuunottamatta Dinklagea, jolla ei ollut parantamisen varaa juuri lainkaan) on selkeästi nostanut tasoaan.
Davos ja Stannis näyttävät ja tuntuvat juuri siltä kuin kuvittelin, mutta Melisandre-episodin jälkeen en osaa oikein asennoitua tv-Stannisiin. Ei hahmon, jonka määräävät piirteet ovat ehdoton kunniantunto ja lainkuuliaisuus (joiden perusteella myös kaikki muut häntä arvioivat) pitäsii haksahtaa noin helposti. Stannisin ratkaisuilta ja tietty Davosin liikuttavalta uskollisuudelta söi ja syö minusta pahasti uskottavutta se, että tyyppi käytännössä introttiin sarjaan aviorikoksella. Tosin tätä kirjoittaessani jäin miettimään, onkohan sarjan loressa Stannisilla kuningatarta ensinkään..? Jos ei, voin toki hengähtää ja siirtää agressioni horisontissa uhkaavasti häämöttävään Robb Stark-katastrofiin. 😉
Asha (eihän Yara sovi muihin Iron Islandersien edes foneettisesti) Greyjoyn suhteen fiilikset olivat samansuuntaiset. En ollut ennen tätä jaksoa varma tykkäänkö, mutta nyt tiedän, että en. Minua ei häiritse kettuilu vaan enemmänkin se, että sarjan Asha on vähän sellaisen hämyisen nilkin oloinen. Yara seisoo kumarassa, liikkuu hiipien ja puhuu hiljaa ja monotonisesti. En osaa yhdistää hahmoa kirjojen häpeämättömään ja karismattiseen johtajaan, joka on enemmän yksi miehistöstään kuin juonitteleva poliitikko. Olen aina ajatellut Ashaa naisena, joka osaa ja jonka tarvitsee ottaa oma valokeilansa; impulsiivisena, suoraviivaisena ja avoimena, siinä missä Yara vaikuttaa enemmän Littlefingerin rautanaisvastineelta. Mitenköhän Yaran habituksella mahtaisi pärjätä Kingsmootissa..?
Ymmärsin Xaro Xhoan Daxosin kipinäniskennän viittauksena siihen, että pelimerkkejä löytyy, tosin vasta sitä seuranneen keskustelun perusteella. Danyn motivoiminen the once and future queen -puheella oli minusta sarjan aikajänteellä ihan hyvä veto eikä sulje pois lohikäärmemaniaa. Sekä katsoja että sarjan Xaro voivat minusta turvallisesti olettaa Qarthin porteilla tapahtuneen perusteella, että Lohikäärmeiden äiti ei myy lapsiaan, joten ruutuaika voidaan omistaa suoraan juonittelulle. Westerospuheet pelaavat minusta ihan hyvin yhteen sen kanssa, että Xaron motiivi kosintaan olisi sama kuin kirjoissa ja perustelevat kompaktisti sen, miksi Dany ottaa tarjouksen vakavissaan. Quaithen varoitukseen yhdistettynä tämä saattaisi toimia oikein näppärästikin tapana ohittaa paljon vetelehtimistä Qarthissa (jota kirjojen tarkempi noudattaminen Xaron ja Danyn välien toistamisessa vaatisi) mutta.
Enemmän minua huolestuttaa se, että Meera ja Jojen Reediä ei ole näkynyt, mutta Osha näyttää saavan ruutuaikaa tavalla, joka voisi ennakoida sitä, että Jojen Reedin hahmo olisi kirjoitettu yhteen Oshan kanssa ja molemmat Reedit puuttuisivat sarjasta.
Pahoitteluni pitkästä kommentoinnista, olen seuraillut GoT-postauksiasi pidemmän aikaa ja nyt kommentoin koko ajan edestä. 🙂
Mielenkiintoinen ja hyvin perusteltu kirjoitus! Varsin samoilla linjoilla näemmä olemme monen asian suhteen.