Game of Thrones 2.02: The Night Lands
Jani Sintonen Comments 2 kommentti(a)
Toinen tuotantokausi, jakso kaksi. Hyvää ja huonoa, ihastuttavaa ja ärsyttävää. Linkin takana kommenttini sisällöstä, spoilerivaroituksin ja piilotettuna.
Sisältää spoilereita! | Valitse tekstiNäytä spoilerit> |
---|---|
Aloitetaan Aryasta. Viime jaksossa lähes kokonaan ilman ruutuaikaa jäänyt Aryan, Yorenin ja Gendryn porukka saa nyt avauskohtauksen. Jaqen H’ghar vilahtaa ruudussa, ja ilahduttavasti Jaqenin omintakeinen puhetyyli on säilytetty sarjaan. Rorge ja Biter ovat ikävän oloisia kavereita. Yorenin uhittelu kultaviitoille on taas kohtaus, joka olisi voitu toteuttaa toisin: yksi Yoren vastaan kaksi kultaviittaa. Luulisi olevan helppo pala, vaikka kuinka toisen tikari olisi reisivaltimolla, ja jos todellakin Gendrystä olisi luvattu huomattava palkkio. Toinen kuolee, toinen hoitelee Yorenin ja nostaa palkkion. Myöhemmässä Arya-kohtauksessa Lommy (jolla todellakin on vihreät kädet) ja Hot Pie lähes varastavat kohtauksen. Hot Pien näyttelijän valinnasta jälleen iso plussa tekijöille. Myös Aryan ja Gendryn välinen kemia toimii hyvin Aryan paljastaessa nimensä. Paljastus tulee kirjaa varhaisemmassa vaiheessa, mutta se ei ole vakava murhe. Maisie Williams saa ensimmäistä kertaa oikeastaan ykköskauden kahdeksannen jakson jotakin tehtävää ruudulla, ja muistuttaa, miksi häntä pitäisi saada ruudulle enemmän.
King’s Landingissä Tyrion ja Varys saavat ensimmäisen kunnollisen yhteisen kohtauksensa. Varsin hyvää vihjailua ja uhkailua molempiin suuntiin, ja alustusta kaksikon keskinäiseen epäluottamukseen perustuvalle suhteelle. Cersein ja Tyrionin välinen kohtaus jakson loppupuolella paljastaa äpäröiden tappamispäätöksen antajan ja pyrkii inhimillistämään Cerseitä. Myös tausta sille, miksi Cersei on Tyrionia kohtaan niin katkera, saadaan esille. Tyrionin ja Janos Slyntin välinen kohtaus. Siinä häiritsee hieman Slyntin nopea kiivastuminen, mutta paljon edellämainittua enemmän se, miten Tyrion päättää tehdä Bronnista kultaviittojen päällikön. Nimityksen pitäisi tehdä Bronnista saman tien lordin, eli hän saavuttaisi pelkällä nimemisellä aseman, jota varten kirjoissa joutui naimaan Lollys Stokeworthin… Pieni muutos, mutta pistää jälleen ihmettelemään, miksi ihmeessä. Toki kultaviittojen päällikkö on tärkeä rooli sarjan jatkoa varten, mutta jotenkin on vaikea uskoa, että kultaviitatkaan saman tien ottaisivat maattoman palkkasoturin omakseen. Entä mihin ovat unohtuneet kirjan kohtauksessa mukana olleet Shagga ja kumppanit? Tämän tuotantokausi on selvästi vajaa vuohille syötettävien miehuuksien suhteen. Ai niin, myös Pod vilahtaa, noin kymmenen vuotta vanhennettuna. Tyrionin comic reliefit pyritään näemmä kaikki karsimaan pois. King’s Landingin Littlefinger-juoni sen sijaan hämmentää jakso jaksolta enemmän. Käsikirjoittajat eivät ole ilmeisesti keksineet Aidan Gillenille tarpeeksi tekemistä, jolloin Littlefinger-ruutuaika täytetään pornolla ja yhdentekevällä monologilla. Inhoan kirja-Littlefingeriä, eivätkä TV-sarjan surkeasti toteutetut kohtaukset auta asiaa lainkaan. Pohjoisessa Sam ihastuu Gillyyn (typerää, mutta kirjan mukaista) ja jakson lopussa Jon Snow vaeltaa yksin öiseen metsään (vielä typerämpää, eikä edes kirjan mukaista). Molemmat kohtaukset olivat kyllä hyviä, ja kunnollinen Ghostin näkeminen ilahdutti. Näinkin tietokone-efektejä voi käyttää, nythän kyseessä oli selvästi oikea susi/koira, jota oli suurennettu vaikuttavasti kohtausta varten. Varmasti halpaa ja selvästi tehokasta. Dolorous Eddin pieruhuumori oli aika kaukana siitä deadpan-meiningistä, mitä Edd kirjoissa edusti. Sivuhuomiona Longclaw näytti hienolta lähikuvissa, mutta miten ihmeessä Jon Snow sitä oikein teroitti? Liike näytti omitukselta. Daenerys pääsee ruutuun jälleen yhdeksi kohtaukseksi. Ja mikä harmillisinta, sellaisessa, josta en pitänyt lainkaan. Käsikirjoittajat päättivät sitten tappaa Rakharon, minkä takia? Miksei Kovarroa vai mikä se sarjaan keksitty hahmo olikaan? Hyvä on, kirjoissakaan veriratsastajat eivät paljoa muuta tee kuin patsastelevat Danyn vierellä, mutta en vain käsitä, miksi näitä näennäisen turhia muutoksia tehdään. Jos tarkoitus oli välittää sitä konkreettista vaaraa, missä Dany ja Khlasar koko ajan ovat, niin pieleen meni. Miksei Pono miehineen seuranneet (käsittämättömästi) kotiin palaavaa hevosta ja hoitaneet hommaa kerralla pois päiväjärjestyksestä? Kaikki pisteet kohtauksesta ihqulle Irrin näyttelijälle, joka näemmä osaa todella myös näytellä. Dragonstone-juoni porskuttaa vahvasti Davosin ja Stanniksen näyttelijöiden voimalla. Tässäkin kohtaa käsikirjoitus yrittää tosin parhaansa mukaan kampittaa nautintoa. Davosin ja Salladhor Saanin välisessä kohtauksessa rasitti kiihkoileva Matthos Seaworth, jälleen poiketen kirjojen luonnekuvauksesta. Davosin näyttelijästä pidän kovastikin, vähäeleinen, uskottava, luotettavuutta huokuva. Siis kuin Davosin ruumiillistuma. Melisandren Stanniksen-viettely sitten taas rikkoo sitä kuvaa, joka minulla oli Stannisista. Kirjoissa toki vihjaillaan useaan otteeseen Stannisin ja Melisandren suhteesta, mutta olisin pystynyt elämään ilman graafista todistusaineistoa. OK, kohtaus on tietysti siltä osin perusteltu, että Melisandrellahan on tällä kakkoskaudella edessä pienoinen synnytysoperaatio. Silti Stannisin kiihkous rikkoo hänen perusluonnettaan, joka on taipumattomuus. Stannis on ukkomies, eikä siitä jousteta. Entä sitten Melisandren outo kuvaus Stannisin vaimosta? Sairas, heikko, torniin lukittu? Ovatko menneet Selyse Florent ja Alannys Greyjoy sekaisin? Pelkkiä kuolleena syntyneitä? Jotenkin ei yllätä, että Shireen leikataan pois vailla sääliä. Eli Patchfaceakaan ei siis nähdä… Sitten jakso itse pihviin, joka on Theonin kotiinpaluu. Heti ensi vilkaisu Theoniin laivan kannella saa pienen naurunpyrskähyksen aikaiseksi, viimeisen päälle hienoihin vaatteisiin puettu pikku lordi kasvoillaan maailman omahyväisin ilme – loistavaa, Alfie Allen! Hetkeksi käydään sexpositionin puolella, kunnes Theon tekee maihinnousun. Fantastista grafiikkaa Pyken linnojen toteutuksessa. Laiturilla omahyväistä myhäilyä, ja Asha Greyjoyn entranssi. Ja kyllä, minä kieltäydyn kutsumasta Asha Greyjoytä millään tuulesta temmatulla keksimänimellä, joka mukamas vain estäisi sekoittumisen toiseen hahmoon. Balon Greyjon ja Theonin keskustelu on pilkulleen kirjasta siihen asti, kunnes Asha astuu saliin. Balonin hahmo näyttää oikealta, mutta jotenkin minulla on koko dialogin ajan tunne, että näyttelijän ääni ei sovellu hahmoon. Liian lempeä ja pehmeä Iron Islandsin herralle! Ashan saapuessa Balonin ja Ashan läheinen suhde tulee hieman yllätyksenä, näin en muista sen kirjassa menneen. Mahtoiko tosin Ashalla ja Balon Greyjoyllä olla kirjoissa yhtään yhteistä kohtausta? Nyt syntyy sellainen mielikuva, että Asha todella on Balonin suosikki perijäkseen, mikä taas yksinkertaistaa Feastin Kingsmootia. Kokonaisuudessaan kuitenkin kohtaus on tämän jakson parasta tarjontaa. Mitä sitten kakkosjaksosta jäi käteen? Leimaudun varmasti taas joustamattomaksi kirjapuristiksi, kun valitan käsikirjoittajien jaksoon tekemistä muutoksista. Rakharon tappo, Bronnin ylentäminen ja Stannisin haluille periksianto ovat asioita, jotka sotivat tarinaa vastaan, ja olisivat olleet toteutettavissa toisin. Littlefingerille pitää keksiä jotain tekemistä, ja pian. Positiivisiä ovat Aryan porukka, varauksin Dragonstone sekä Greyjoyt. Ei todellakaan sarjan paras jakso, mutta kyllähän tätä edelleen ihan mielellään katselee 🙂
|
2 thoughts on “Game of Thrones 2.02: The Night Lands”
Rakharo jouduttiin käsittääkseni kirjoittamaan sarjasta ulos, sillä häntä näyttelevän hepun aikataulu oli täynnä, eikä pystynyt palaamaan myöhempiä jaksoja varten.
Jep, tämä selvisi minulle pienellä viiveellä tuon artikkelin kirjoittamisen jälkeen…