Olipa tyystin erilainen jakso aiempiin verrattuna. Tällä kertaa tilaa annettiin taustatarinoille, toimintaa oli varsin vähän lukuunottamatta Jon Snowin miekkahippasia Muurilla ja Viserysin nöyryytystä. Muutamat kohtauksista olivat hyviä, jotkut eivät niin kovin hyviä. 

Aloitetaan hyvistä. Jakson paras kohtaus oli mielestäni ehdottomasti Aryan ja Syrio Forelin ensimmäinen tanssitunti. Upeaa, miten pilkulleen kirjan mukaisesti dialogi tuossa kohtauksessa meni. Just so! Syrion hahmossa otettiin kyllä melkoisia vapauksia kirjaan verrattuna, kenties vähän viileämpi ja rauhallisempi kirjan mukainen Syrio olisi ollut vielä parempi. Mutta sillä ei ole väliä, koska jälleen kerran Maisie Williams omi koko kohtauksen. Samoin kuin kaikki muut kohtaukset, joissa oli mukana. Nedin ja Aryan välinen juttelutuokio oli kerrassaan herttainen.

Pidin myös Robertin, Barristan Selmyn ja Jaimen välisestä, kirjan ulkopuolisesta kohtauksesta. Robertin surullisesta nykytilasta muistutettiin, Barristan esiteltiin (vaikkei nimetty) ja Jaimen hahmoon saatiin syvyyttä näyttämällä, miten Jaime selvästi kunnioitti kuninkaankaartin komentajaa. Ja Lancel Lannister kaatoi Robertille viiniä…

Myös Dany-kaari toimi tällä kertaa paremmin kuin ennen. Viserys-välikohtaus metsässä oli tyhmästi alustettu (Danyn annetaan vaeltaa yksinään metsään) mutta hyvin toteutettu. Harry Lloyd loisti. Emilia Clarke oli parempi kuin aiemmissa jaksoissa. Irri oli ihana ja ser Jorahista saatiin esille pahaenteistä puolta. Mutta hei, kuinka ilmeiseksi tuo petturuus pitikään tehdä? ”Lähden tästä ihan muuten vaan Qohoriin kun saan kuulla, että Dany on raskaana.”

Sitten ei niin hyvät hommat. Catelynin harharetki King’s Landingiin oli epäuskottava jo kirjoissa, nyt sarjassa se oli hätäisesti hoidettu cameo, joka taatusti sekoitti satunnaisia katsojia. Okei, Catelyniä tarvittiin tuomaan tieto tikarista Nedille, Littlefingerin alustamiseen ja myöhemmin Tyrion Lannisterin sieppaamiseen, mutta nopeat kohtaukset ja käsittämättömät leikkaukset eivät palvelleet oikein ketään. Kenties muutama kymmenen sekuntia olisi pitänyt uhrata matkanteon kuvaamiseen, jotta pikaisesta pomppauksesta olisi saatu pidempi. Pisteet tosin Nedin ja Catelynin hyvästelykohtauksesta, kun tietää, että tuo oli viimeinen kerta kun he toisensa näkevät, meinasi melkein nousta tippa linssiin.

Entäs sitten Littlefinger? Aidan Gillen veti roolinsa rautaisella ammattitaidolla, mutta jotain jäi puuttumaan. Olisiko se ollut Littlefingerin ironinen huumorintaju? Conleth Hill puolestaan oli erinomainen Varys. Renly ei ihan ollut sellainen karismaattinen sankari, joka saa jatkossa puoli valtakuntaa lippunsa alle pelkästään siksi, että on komea, nuori ja urhea.

Pohjoisen näyttelijäsakista ei ole mitään valitettavaa. Peter Dinklage parantaa koko ajan, kevyesti parasta luonnenäyttelyä koko näyttelijäkatraasta. Joseph Mawlen karu karisma Benjen Starkina puree edelleen. Kit Haringtonia en ole vielä ehkä riittävästi kehunut, mutta kyllähän kaveri huokuu Jon Snowia. Aluksi olin vähän epävarma hänestä, mutta olen kolmen jakson aikana huomannut pitäväni kovasti tavasta, jolla hän hahmoaan rakentaa. Jeor Mormont ja Aemon esiteltiin, vakaata työtä molemmilta näyttelijöiltä. Tosin eikös Aemonilla ollut ihan maidonvalkeat silmät kirjoissa? Välttämättä hänen ainoasta kohtauksestaan ei ehtinyt edes tajuamaan, että sokeasta henkilöstä on kyse. Margaret John, jolle jakso oli omistettu, teki unohtumattoman monologin. ”My sweet summer child, what do you know about fear?”

Vielä yksi mieleen juolahtanut ihmetys: en ollut kuvitellut King’s Landingia niin subtrooppiseksi paikaksi kuin se sarjassa esitetään. Lähinnä Dornen leveysasteilta tuo minusta vaikuttaa. Ja missä helkkarissa ne sudet oikein onnistuvat koko ajan piileskelemään?

Kokonaisuudessaan jakso ei mielestäni ihan noussut kahden ensimmäisen tasolle, ja varsinkin kohtauksesta toiseen siirtymisten rytmityksessä jäi paljon toivomisen varaa. Kenties katselin tätä puolta tällä kertaa kriittisemmällä silmällä, koska viime jakson jälkeen asiasta kirjeenvaihtoa kävin erään nettituttuni kanssa. Tuo kohtaussiirtymien kömpelyys ei kyllä lupaa kovin hyvää varsinkaan kakkoskautta ajatellen.