CMX: Iäti

CMX: Iäti

Tänään se sitten tuli postissa, päivää ennen virallista julkaisua, CMX:n uusi levy, Iäti. Pari viikkoa sitten lähti ennakkotilaus itse oikeutetusti Lilithille, ja nyt pitelen kädessäni nimmaroitua uunituoretta CD:tä. Isona positiivisena yllätyksenä paketista löytyi bonuksena myös pari vuotta sitten Kaikki hedelmät-kokoelman oheisena määräajan tilattavissa ollut HC EP, jonka luulin jo loppuneen ja jääneen ikuisiksi ajoiksi puuttumaan kokoelmastani!

Kun kerran kuukausi sitten hehkutin levyn odotusta, laitetaan heti tuoreeltaan, parin–kolmen kuuntelun jälkeen vaikutelmia:

Kovaa radiosoittoa saaneiden singlelohkaisujen ”Linnunrata” ja ”Sateenkaaren pää” perusteella levyä ei kannata tuomita. Kuten vähän uskalsin epäilläkin, sinkut oli valittu pieni hämäys mielessä; kaikista popahtavin pää edellä markkinoinnissa mentiin.

Levyn alaotsikko voisi olla ”rakkauslauluja maailmanlopun tuolta puolen”. Sota, ydintuho ja post-apokalyptisyys löytyy teemoina lähes jokaisen kappaleen taustalta. Tämähän on melkein teema-albumi Talvikuninkaan tapaan ja voisipa Iätin kuvitella olevan epilogi edelliselle levylle, elleivät scifi-teemat loistaisi suurimmaksi osaksi poissaolollaan. Soundien osalta CMX on taas onnistunut uusiutumaan, parissa biisissä Rasion ja Halmkronan kitarat helisevät kuin rautalankaa vedettäisiin. Hieno yllätys on Yrjänän bassokuvioiden uusi ja vahvempi soundi. Peippo jatkaa rumpusetin äärellä siitä, mihin Talvikuninkaassa jäi, eli hengästyttävästi kumisevat tuplabasarit tälläkin levyllä.

Parhaat kappaleet näin ensivaikutelman perusteella ovat tiukan tarttuva kakkosraita ”Kappaleina”, pettävän autereinen ”Auringon kultainen kaupunki”, Aionin ”Kuoleman risteyksestä…” -kappaleen mieleen tuova ”Kuoleman kulkumies” sekä vahvoja mielikuvia herättävä ”Totenmann”.

Ilahduttavan hyvin CMX selvittää erittäin haastavasta tehtävästä. Talvikuningas oli joka suhteessa niin täydellinen suoritus, että uusiutuminen Iätille ei varmasti ollut helppoa. Fanien odotukset olivat taivaissa, mutta niin vaan yhtye onnistuu kuulostamaan tuoreelta. Vaikka ei tullutkaan uutta Talvikuningasta, saatiin sentään jotakin Petojen ja Aionin väliltä. Ja se on paljon se.

(Tosin täytyy muistaa, että CMX:n levyt alkavat avautua kunnolla vasta parinkymmenen kuuntelukerran jälkeen. Palaan asiaan tarvittaessa.)

EDIT 6.10: Ja asiaanhan palataan. Näin viikon kuuntelemisen jälkeen on todettava, että enää kovin montaa kuuntelukertaa Iäti ei kestä. Nytkin jo tulee skipattua ennalta puhkisoitetut radiosinkut ”Sateenkaaren pää” ja ”Linnunrata” sekä jo ekana iltana ärsyttänyt ”Taistele”. Yhdentekevää-osastoon lirahtaa nimikkokappale, jota on joissain arvosteluissa verrattu Auran herkempiin vetoihin (pyh!), ”Kättenpäällepanijat” sekä ”Laulu todellisuuksien luonteesta”. Kokonaisuudessaan levyn energia vähenee pahasti loppua kohden.

Vaa’ankielen toisella puolella ovat sitten ”Kappaleina”, joka on CMX:n paras sing-along-biisi sitten ”Lepattajien”, kerta kerralta paraneva ”Auringon kaltainen kaupunki”, levyn paras kertosäe-kategorian ykkössijan nappaava ”Kuoleman kulkumies” sekä levyn parhaiten sanoitettu ”Totenmann”. Lisäksi nousussa on ”Manisola”, joka alkaa vasta nyt avautua.

Yllä olen sijoittanut Iätin Petojen ja Aionin kanssa samaan kategoriaan. Hieman metsään alkuarvioni taisi mennä. Nyt tuntuu, että tasoltaan levy vastaa enemmänkin Vainajalaa tai Isohaaraa, joilta molemmilta löytyy pari klassikkoa, mutta myös turhan paljon täytevedoilta tuntuvia kappaleita.

One thought on “CMX: Iäti

  1. Kannattaa kuunnella se Iäti ja Laulu Todellisuuden Luonteesta uusiksi. Levy aukeaa näistä kahdesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.