CMX: Alkuteos
Huhut blogini kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja! Mikäs muu minut aktivoittaa kuin uusin CMX-albumi, jonka yhtä lisäarvostelua Internet suorastaan huutaa.
CMX: Albumien alaslaskenta
”Kun et keksi mitään kirjoitettavaa, kirjoita CMX:stä”, sanoi joku viisas joskus. Tai itse asiassa se taisi olla sisäinen ääneni noin viisi minuuttia sitten. Jostain syystä kerran vuoteen tulee Mieleen tehdä jokin tyhmä Cloacus Maximus -sidonnainen, täysin subjektiivinen lista. Olisiko tarve tällä kertaa kummunnut siitä, että auton mankan SD-muistikortilta ei löydy noin viidenkymmenen artistin joukosta koskaan mitään muuta takuukuunneltavaa kuin tämän yhden pumpun tuotanto. Viime aikoina on tullut ajettua paljon, joten mikäpä siellä muukaan on soinut.
Kolmas suuri viemäri
Ikisuosikkini CMX julkaisee marraskuussa järjestyksessään kolmannen Cloaca Maxima -megakokoelmansa. Kokoelma numero yksi teki minusta fanin ja kakkonen sementöi bändin aseman suosikkilistallani. Kakkoskokoelmasta on kulunut aikaa jo 12 vuotta, ja tässä ajassa artistit ovat tuottaneet viisi täyspitkää levyä, ”välikokoelman” sekä läjän singlejä ja kiinnostavia harvinaisuuksia. Koska spekulointi on kivaa ja mikään ei nolota niin paljon kuin jälkikäteen luettu täysin pieleen mennyt ennustus, päätin illan ratoksi listata omat valintani kappalelistaukseksi Cloaca Maxima III:lle.
CMX: The Obscure Classics
Tekee mieli kirjoittaa CMX:stä. Ja kirjoitankin, koska sana on maassamme ainakin joidenkin aiheiden suhteen vapaa, ja koska fuck if I can.
Olen tässä viimeisen viikon ajan pyörittänyt autossa CMX:n tuotantoa läpi ja pikkuhiljaa siitä versosi idea koostaa kokoelma yhtyeen tähänastisesta tuotannosta, pienellä kierteellä: tehdään soittolista kappaleista, joita et löydä bändin kokoelmilta, mutta jotka ansaitsisivat niillä olla. Otetaan mukaan vetoja, joita et ole välttämättä aiemmin edes kuullut, ellet omista koko diskografiaa. Siksi otsikko ”CMX: The Obscure Classics”.
CMX: Mesmeria
Viikon tehokuuntelun jälkeen CMX:n Mesmeria alkaa olla sen verran puhkikuunneltu kuin digitaalinen musiikki mediapalvelimella voi yleensä olla. On siis aika hieman koherentimman arvostelun.
CMX: Mesmeria – ensimmäisiä tuntoja
Uusi CMX-albumi on minulle aina Tapaus. Tänään julkaistua Mesmeriaa olen ehtinyt kuunnella nyt noin viisi kertaa; tietäen, että tyypillinen CMX-levy vaatii auetakseen noin tusinan verran läpisoittoja, olen alle kerännyt varsin maltillisesti ensimmäisiä ajatuksiani levyn kappaleista.
CMX: Seitsentahokas
Jos CMX:n edellinen levy Iäti oli hitaasti avautuvaa sorttia, uusimmassa Seitsentahokkaassa on vielä sitäkin enemmän särmiä ja koukkuja ja vähemmän tarttumapintaa. Parin viikon kuuntelun jälkeen on aika yrittää tehdä jonkinlaista yhteenvetoa. Olen auttamatta myöhässä arvosteluni kanssa, ja osin korruptoinut oman mielipiteeni muiden arvioita lukiessa, mutta yritetään pysyä avaramielisenä ja objektiivisena.
CMX: Iäti
Tänään se sitten tuli postissa, päivää ennen virallista julkaisua, CMX:n uusi levy, Iäti. Pari viikkoa sitten lähti ennakkotilaus itse oikeutetusti Lilithille, ja nyt pitelen kädessäni nimmaroitua uunituoretta CD:tä. Isona positiivisena yllätyksenä paketista löytyi bonuksena myös pari vuotta sitten Kaikki hedelmät-kokoelman oheisena määräajan tilattavissa ollut HC EP, jonka luulin jo loppuneen ja jääneen ikuisiksi ajoiksi puuttumaan kokoelmastani!
Iäti: T-30 päivää eli minä ja CMX
Sen kunniaksi, että suosikkiyhtyeeni CMX:n uusi levy Iäti ilmestyy 30 päivän päästä eli 29.9, intoudun kirjoittamaan pienen muistelon siitä, miten yhtyeen tuotantoon tutustuin ja ihastuin ja miten albumit liittyvät elämääni.