Uuden vuoden ensimmäisessä kirjoituksessa käsitellään 99,999% väestönosalle täysin yhdentekevää ongelmaa, joka on kuitenkin minua häirinnyt jo monta päivää. Jos Fifa 2013 tai Pro Evolution Soccer eivät kiinnostuskelloja soita, lukemisen voi huoleti lopettaa tähän ja siinä tapauksessa toivottelen vain hyvää alkanutta vuotta.
Toivottavasti yksikään ihminen ei tee samaa virhettä kuin minä: sekoittaa umpitylsän ja kliseisen The Walking Dead -TV-sarjan Telltale Gamesin uskomattoman hienoon tietokonepeliin. Jälkimmäinen tarttui Steamin syysalesta naurettavaan hintaan 12,50 euroa. Yksi parhaista sijoituksistani koskaan.
Christopher Livingston, tuo muun muassa PC Gamer -lehteen kirjoitteleva humoristinen kynäniekka, on ottanut omassa blogissaan missiokseen katsella Ritari Ässää täysikasvuisen silmin. Tulema on, kuten odottaa sopii, livingstonmaisen hassunhauska.
Kannattaa myös vilkaista PC Gamerin Sim-plicity -sarja, jossa kyseinen toimittelija kokeilee arjen sankareiden elämästä kertovia pelejä.
Pentuna unelmoin samanikäisen väestön valtaosan tavoin urheilutähteydestä. Potkiskelin pihalla jalkapalloa kahden vaahteran väliin viritettyyn rastasverkkoon ja mielikuvituksessani toistin Diego Maradonan urotekoja Meksikon MM-kisoissa. Valtaosan tavoin minusta tuli kuitenkin laiska, lihava penkkiurheilija. Nykyteknologialla sentään tietokonepelit tarjoavat turvallisen paluun lapsuuden viattomiin haaveisiin.
Pahasti koukussa XCOM Enemy Unknowniin. Vanhan UFOn tunnelma on onnistuttu säilyttämään täydellisesti, ja ennakkoluuloistani huolimatta pidän kovasti jopa uudistetusta toimintapistejärjestelmästä. Tällä viikolla kaikki vapaa-aika on jakautunut tuon pahalaisen pelaamisen ja nukkumisen välille. Piakkoin täytyisi harrastaa sitä jälkimmäistäkin, joten ei tällä kertaa muuta.
Viikko sitten sain loppuun Peter F. Hamiltonin The Night’s Dawn -trilogian avausosan, The Reality Dysfunctionin, jonka arvostelin varsin ylistävästi edellisessä postauksessani. Luin sen Kindlessä, kuten melkein kaikki kirjat nykyään, mutta noin hyvä kirja ansaitsee ihan fyysisen paikan hyllyssäni. Niinpä Amazonin väki sai töitä tiiliskiviäni postittaessaan. Toivottavasti kukaan ei satuttanut selkäänsä.
2600-luvulla ihmiskunta on laajentunut avaruuteen ja kansoittaa uusia planeettoja. Eräs uudisraivaajamaailmoista on Lalonde, jonne joukko ihmisiä pakenee Maapallon ylikansoitusta. Uudisraivaajien mukaan lähetetään myös rangaistusvankeja fyysiseen työhön; eräs vangeista on Quinn Dexter, joka näkee alkeellisessa maailmassa mahdollisuuden vapauteen ja valtaan. Epäonnisen sattumuksen vuoksi Lalondella kuitenkin pääsee valloilleen tuntematon energiavirus, joka uhkaa koko ihmiskunnan olemassaoloa.
Vaikka nyt ei olekaan kisskiviikko, on ihan pakko linkittää sivusto, jota kerta toisensa jälkeen jämähdän ihastelemaan. Floridalaisen A Second Chance Rescue -löytötalon kitten cam on parasta terapiaa, jos sattuu olemaan huonolla tuulella. Kuusi reilun kuukauden ikäistä kissanpentua tähdittävät streamia, jossa pienet kissat tekevät mitä pienet kissat yleensäkin tekevät – nukkuvat, leikkivät ja ovat 100% ajasta hellyttäviä. Toiset tuijottavat BB:tä ympäri vuorokauden, minä vahtaan sivusilmällä Chancen, Gatsbyn, Hugon, Daisyn, Zeldan ja Rufuksen elämää.
Mestari Janeleth kuuli huudot ennen kuin hän näki savun. Hän nopeutti askeleitaan (mikä aiheutti epämiellyttävää pulssin kohoamista) ja päästyään mäen huipulle näki elämäntyönsä haihtuvan savuna ilmaan. Citadelin tornin kolmannen kerroksen ikkunasta tuprutti paksua mustaa savua. Hänen työhuoneensa ikkunasta. ”Minun Darryn kronikkani!”, hän parahti. ”Kaikki muistiinpanoni!” Mikäli hän olisi kääntynyt, olisi hän nähnyt kamaripoikansa Paten hymyilevän tyytyväisenä.
Liotettuaan ensin kivistäviä niveliään kuumassa kylvyssä Citadelin mestari Janeleth oli syönyt tuhdin aterian. Hän oli jälleen täysissä sielun- ja ruumiinvoimissaan, ja syytä olikin, sillä materiaali Darryn kronikkaa (millä nimellä hän oli päättänyt tarinaa tästä lähtien kutsua) varten ei näyttänyt vähenevän lainkaan. ”Uhh, tästä näyttää tulevan samanlainen ikuisuusprojekti kuin Muurin rakentamisesta”, Janeleth parahti asiaa pohtiessaan. ”Ei auta, historia ei jää odottamaan kirjoittamista”, hän totesi, ja tarttui sulkakynäänsä.