Darryn kronikka, osa 6
Liotettuaan ensin kivistäviä niveliään kuumassa kylvyssä Citadelin mestari Janeleth oli syönyt tuhdin aterian. Hän oli jälleen täysissä sielun- ja ruumiinvoimissaan, ja syytä olikin, sillä materiaali Darryn kronikkaa (millä nimellä hän oli päättänyt tarinaa tästä lähtien kutsua) varten ei näyttänyt vähenevän lainkaan. ”Uhh, tästä näyttää tulevan samanlainen ikuisuusprojekti kuin Muurin rakentamisesta”, Janeleth parahti asiaa pohtiessaan. ”Ei auta, historia ei jää odottamaan kirjoittamista”, hän totesi, ja tarttui sulkakynäänsä.
Viime luvussa kerrottin Enger Darryn kunniakkaista vuosista sekä siitä, miten hänen kuolemansa jälkeen valtaan nousi Duncan Darry. Elettiin vuotta 381, eli lähes sata vuotta oli kulunut siitä, kun tarinamme alkoi.
Lordi Duncan Darry oli tavallinen mies. Niin tavallinen, ettei hänestä voida sanoa löytyneen mitään luonteenpiirteitä, joiden vuoksi historia hänet muistaisi. Hän oli urhea ja oikeudenmukainen, mutta myös ajoittain osoitti selittämätöntä julmuutta. Ahneus ja vainoharhaisuus tekivät hänestä hyvän rahankäsittelijän. Taktikkona Lordi Duncan oli hyvä, mutta miekkamiehenä korkeintaan keskinkertainen. Kuitenkin hänestä tuli isänsä, isoisänsä ja isoisoisänsä tapaan Riverrunin asemestari usean eri Lord Paramountin alaisena.
Kenties merkittävin yksittäinen asia Lordi Duncanin historiassa oli hänen selvästi aiempia lordeja aktiivisempi suhtautuminen sotimiseen. Pian valtaannousunsa jälkeen Lordi Duncan osallistui Blackwoodin kapinan tyrehdyttämiseen Riverrunin Lord Paramount Lucas ”Naurava Kala” Tullyn apuna.
”Hyvä on, alan nähdä säännön näissä lisänimissä”, Janeleth voihkaisi. ”Riittää, että joku suuri lordi on edes hieman normaalia parempi seuramies, niin hän saa lisänimekseen ’naurava’. Mutta ’Naurava Kala’. Onko typerämpää kuultu?” mestari pudisti päätään.
Lueteltakoon tässä välissä Lordi Duncanin lapset. Duncanin vaimo, kuten aiemmin on mainittu, oli High Septon Mace I:n vanhin tytär Juliya, joka myöhemmin tunnettiin ”Villiruusuna”. Duncan ja Juliya saivat seitsemän yhteistä lasta, joista viisi saavutti aikuisiän.
Lapset olivat Colmar, joka oli tuleva perillinen; Hendry, joka kuoli kaksivuotiaana sairauteen, joka ei kuitenkaan poikkeuksellisesti ollut keuhkokuume; Tyta, joka myöhemmin naitiin Stormlandsin Lord Paramount Marq Bucklerille; Jonothor, taitava diplomaatti ja muutenkin mukavan miehen maineessa; Perra, suvun harvoja vaaleaverikköjä; Petyr, joka omalta osaltaan jatkoi Darryn perinteitä kuolemalla ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä keuhkokuumeeseen; sekä Amerei, joka syntyi iltatähtenä seitsemän vuotta Petyrin jälkeen.
Suuri osa Lordi Duncan Darryn vallan alkuvuosista oli rauhallista aikaa. Pieniä yksittäisten provinssien perimäkiistoja toki oli, kuten aina, mutta suurilta sodilta vältyttiin. Eräs suurimmista käytiin vuonna 390, kun Crossingin petolliset ja kierot Freyt kapinoivat Lord Paramount Lucas ”Nauravaa Kalaa” vastaan ja irtautuivat Riverlandsista. Tullyt ja Darryt taistelivat Freytä vastaan, mutta nämä onnistuvat jotenkin sotkemaan myös Rautavaltaistuimen sotaan, ja yhtäkkiä Lord Paramount Lucas ja Lordi Duncan huomasivatkin taistelevansa koko Westerosin mahtia vastaan. Sota päättyi vähemmän yllättäen Rautavaltaistuimen ja Freyden liiton voittoon, ja lopputuloksena Freyden alue käsitti suuret maat Riverlandsin pohjoisosista. Lucas Tully vangittiin lyhyeksi aikaa, mutta Duncan selvisi kuin koira veräjästä.
”Freyden petollisuudesta on olemassa monta tarinaa historiassa”, Janeleth mutisi. ”Epäilemättä tämä voitto oli myös petturuudella otettu.”
Vuonna 397 High Septon Owain II kuolee lapsettomana–
”En vieläkään käsitä tätä High Septon -arvonimen arvostusta! Eikö ’kuningas’ kuulostaisi paljon paremmalta?”
–ja Gormon I, Owain II:n setä, nousee valtaistuimelle. Tässä vaiheessa Tyrellin suku kärsi veren vähyydestä, sillä Gormon oli 40-vuotias, naimaton ja lapseton, ja hänen perillisensä oli dynastian ulkopuolinen Oberyn Martell Dornesta.
”Hmm, muistelisin joskus lukeneeni eräästä toisestakin kuuluisasta Oberyn Martellista”, Janeleth muisteli.
High Septon Gormon I:n valtaannousu herätti runsaasti levottomuuksia ympäri Westerosia, kuitenkin kaikki päättyivät tuloksettomina. Aivan oma tarinansa ovat Westerlandsissa tuohon aikaan vuosikymmeniä yhtäjaksoisesti vallalla olleet omituiset Ironbornin keskinäiset perimyskahakat. Greyjoyden ja Harlawien välilisistä kähinöistä ei kukaan Westerlandsin ulkopuolella ollut enää aikoihin kiinnittänyt huomiota.
Lordi Duncan Darry etsi jatkuvasti uusia liittolaisia turvatakseen sukunsa, ja vuonna 399 Colmar Darryn aikuistuttua hänet naitettiin Casterly Rockin perillisen Sarya Lannisterin kanssa. Tässä vaiheessa Westerlandsin Lord Paramounteja olivat Cragin High Lordshipin itselleen perineet matalasyntyiset, joilla ei edes ollut muuta sukunimeä kuin ”of the Crag”.
”Törkeää”, Janeleth puuskahti. ”Matalasyntyisiä Lännen hallitsijoina. Omituista aikaa, kerrassaan.”
Vuonna 401 käytiin lyhyeksi tarkoitettu Sweetport Soundin perimyskiista, jonka alkuunpanijana Lordi Duncania yleisesti pidetään. Lordi Duncan halusi Dragonstonen alaisen Sweetport Soundin provinssin hallitsijaksi oman alamaisensa, Saltpansin Ser Bradamarin, jolla oli kohtalaisen vahva oikeutus provinssiin. 3 000 palkkasoturia oman 4 000 miehen lisäksi palkaten Lordi Duncan marssi nopea kunnia mielessään Crackclaw Pointiin, vain huomatakseen, että Dragonstonen armeija oli lähes yhtä suuri kuin hänen omansa. Ja vasta ensimmäinen aalto siitä.
Tiukkojen taisteluiden jälkeen Lordi Duncan onnistui voittamaan ensimmäisen aallon ja jopa piirittämään Sweetport Soundin linnoituksen. Blackwaterin lahden etelärannalla oli tosin toinen yli 3 000 miehen armeija odottamassa laivoja. Lordi Duncanin onneksi laivoja ei koskaan tullut, ja kahden vuoden nihkeän piirityksen jälkeen Sweetport Sound antautui.
Samaan aikaan toisaalla oli kuitenkin alkanut toinen yhteenotto Tullyjen ja Freyden välillä. Lord Paramount Lucas ”Naurava Kala” oli päättänyt ottaa omansa takaisin, ja napata Crossingin maat omaan hallintaansa. Darryjen sotajoukon piirittäessä Sweetport Soundin linnapahaista Freyden armeijat liikkuivat vaarallisen lähellä Bay of Crabsin rajoja. Kaiken nöyryytyksen huipennuksena sota päättyi juuri, kun Lordi Duncan oli saanut omat miehensä irroitettua Sweetport Soundista. Tullyt voittivat, ja Crossing palautettiin ruotuun.
Eräs historiallisesti mielenkiintoinen tapahtuma nähtiin vuonna 410, kun Dornen sota Valen valtiudesta ratkesi. Martellit olivat jossain vaiheessa saaneet oikeutuksen Valen valtiaiksi, ja pitkällisen tappelun jälkeen voittivat. Dorne ja Vale yhdistettiin yhdeksi alueeksi, siten, että kummankin alueen nimeksi tuli Vale. Tämä on eräs eniten hämmennystä aiheuttanut tapahtuma historiankirjoituksessa tästä eteenpäin. Sunspearista tuli Valen pääkaupunki, ja sen eteläisimpiä maita huuhtelivat Summer Sean aallot.
”Melkoista, melkoista”, Janeleth taivasteli. ”Eikö Dorne olisi voinut olla Dorne ja Vale olla Vale saman valtiaankin alla? Tämä alkaa mennä todella kiharaiseksi.”
Vuonna 410 Lordi Duncanin vanheneminen alkoi olla ilmiselvää, sillä hänen toinen poikansa Jonothor aneli toistuvasti omaa provinssia hallittavaksi. Lordi Duncan joutui kädestä pitäen selvittämään, mikä ero on ensimmäiseksi syntyneellä pojalla ja kaikilla muilla. Vähemmän yllättävästi Jonothor ei juuri ratkaisusta pitänyt, ja valitti kohtaloaan suureen ääneen pitkin Westerosia. Hänen narinansa kaikuivat kuuroille korville.
Kauaa ei enää Lordi Duncanin kunto kestänyt: vuonna 411 hän alkoi osoittaa seniiliyden esiasteita. Viimein vuonna 414 Lordi Duncan kuolee, sairaana ja sänkypotilaana, jättämättä juurikaan merkkiä historian kirjoihin. Hänen poikansa Colmar nousee valtaan.
”Toivottavasti hänen valtakautensa on mielenkiintoisempaa luettavaa kuin Lordi Duncanin”, Janeleth totesi asettaen sulkakynänsä alas. Tämä riittäisi tältä päivältä.
Tarina pohjautuu Crusader Kings II-peliin ja sen Game of Thrones -modiin. Tämä ei ole tarkoitettu fan fictioniksi, vaan osoitukseksi siitä, millaiseen immersioon peli ja modi pystyvät.