Vaikka nykyään harvemmin siltä näyttää, blogini olisi tarkoitus olla pääasiassa kirja-arvosteluille tarkoitettu mediumi. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin saanut pyöräytettyä tasan yhden(!) kirja-arvion sivuilleni, sekin minulle melko erikoisesta genrestä. Nyt olisi tarkoitus todistella, että kirjoja tulee yhä luettua ja kenties piakkoin myös arvosteltuakin.
Vielä ehtii reilun viikon verran mukaan seuraamaan jännityksellä, mikä on NRGM-verkkolehden mielestä Leevi and the Leavingsin paras kappale. Biisit esitellään muutaman kappaleen paikoin varsin tarkkanäköisilläkin analyyseillä, joten luettavaa riittää.
Top 40-listalla ollaan tätä kirjoitettaessa sijalla 11, ja pari ilmiselvää valintaa loistaa vielä poissaolollaan. Ei tarvitse ylenmääräisiä meedionlahjoja nähdäkseen, että ainakin Pohjois-Karjala, Teuvo, maanteiden kuningas ja Poika nimeltä Päivi taitavat sieltä vielä tulla. Olisiko Surumetsien talvimorsiamesta yllättäjäksi? Ja vaikkei kukaan mielipidettäni kysykään, mielestäni top-lista on viallinen ellei seuraava kappale ole top 3:ssa.
EDIT 1.11.2013: Täten voidaan aukottomasti todeta, että sekä NRGM:llä että minulla on hyvä maku Leavingsien suhteen. Laitetaan vielä linkki koostamaani Spotify-soittolistaan, jossa on tuo top 40-lista kokonaisuudessaan.
Palataan vielä GTA V:een. Kuukauden väli postausten välillä on vahva indikaattori siitä, että muihin ajantappotoimiin, kuten esimerkiksi bloggaamiseen, ei ole paljoa jäänyt aikaa. Fantastinen peli, ja on todella vaikea valita, kumpi on vuoden paras peli, uusi Getari vai The Last of Us. Kertaalleen on Vitonen tullut läpipelattua, joka on muuten suoritus sinänsä, koska kaikista aiemmista olen jaksanut loppuun asti vetää vain Vice Cityn. Encorekierros on nyt menossa, ja vaikka enää ei pakottavaa tarvetta tarinan seuraamiseen ole, on meno edelleen tasaisin väliajoin maistunut. Muun muassa pörssikeinottelun parissa. Ajattelin kuitenkin nyt pääasiassa kirjoitella pelin musiikista.
Huomenna, jos kuljetusyhtiö suo, on meidän herramme ja vapahtajamme Grand Theft Auto V:n armorikas julkaisupäivä; ja julistetaan täten yleinen anarkia ja kaaos kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla tuhovimmalla viettämään.
…
Löytyipä mukava pikku sivusto. Last.fm-kuuntelukokemusten pohjalta infografiikan lennosta luova Gender Plot (edit 5/2016: linkki vanhentunut enkä löydä päivitettyä) paljastaa musiikkimaustani kenties enemmän kuin itsekään haluaisin tietää.
[Huokaa ja aloittaa Witcherin uudelleen-uudelleen-uudelleenpelaamisen ykkösosasta]
Tähän väliin jälleen artikkeli teemalla ”kuulostaa hyvältä juuri nyt”. Pääkaupungista ponnistavan Battle Beastin väkivahva debyytti Steel vuodelta 2011 oli alusta loppuun tarttuvaa powermetal-kipinöintiä. Miltäs kuulostaa pari kuukautta sitten turuille ja toreille putkahtanut tavallisesti vaikea kakkosalbumi? …No niin, taisin spoilata jo heti ensimmäisessä lauseessa.
Viime vuoden parhaaseen peliin, Telltalen The Walking Deadiin on julkaistu lyhyt lisäosa, The Walking Dead: 400 Days. Luvassa on ykköskaudesta tuttuja raastavia moraalisia valintoja ja viisi lyhyttä tarinaa, jotka eivät välttämättä pääty onnellisesti. Vajaan parin tunnin mittainen episodi on sopiva fiksi vieroitusoireisiin syksyllä julkaistavaa kakkoskautta odotteleville, eikä viiden euron hintakaan viene kenenkään suusta viimeistä leivänkannikkaa.
Viime talvena, päättäessäni ostaa Playstation 3:n, olin kuullut ennakkohehkutusta eräästä kesällä konsolille julkaistavasta yksinoikeuspelistä. The Last of Us oli kuulemma muotoutumassa nykyisen konsolisukupolven kruununjalokiveksi ja tärkeäksi oikeutukseksi omistaa koko laite. Kymmenien epäonnistuneiden messiaspelien ennakkohypen kovettamana en kuohuntaan kiinnittänyt suurempaa huomiota, mutta laitoinpa pelin nimen muistiin ja myöhemmin ennakkotilaukseen. Kerrankin ennakkotilaus, joka ei pettänyt.
Kolmoskausi Game of Thronesista pistetään pakettiin. Mitä on odotettavissa, kun viime viikolla mentiin all-in? Arvostelu alla sisältää spoilereita sekä jaksoon että kaikkiin julkaistuihin kirjoihin.