Palataan vielä GTA V:een. Kuukauden väli postausten välillä on vahva indikaattori siitä, että muihin ajantappotoimiin, kuten esimerkiksi bloggaamiseen, ei ole paljoa jäänyt aikaa. Fantastinen peli, ja on todella vaikea valita, kumpi on vuoden paras peli, uusi Getari vai The Last of Us. Kertaalleen on Vitonen tullut läpipelattua, joka on muuten suoritus sinänsä, koska kaikista aiemmista olen jaksanut loppuun asti vetää vain Vice Cityn. Encorekierros on nyt menossa, ja vaikka enää ei pakottavaa tarvetta tarinan seuraamiseen ole, on meno edelleen tasaisin väliajoin maistunut. Muun muassa pörssikeinottelun parissa. Ajattelin kuitenkin nyt pääasiassa kirjoitella pelin musiikista.

Oma vaatimaton mielipiteeni on, että GTA V:n radioasemien musiikkivalikoima on tähän astisista peleistä paras. Päinvastaisia mielipiteitäkin olen lukenut, mutta omapahan on asiansa elleivät hyvän päälle ymmärrä.

Vakavasti puhuen, GTA:n soundtrackien paremmuusjärjestykseen laitto on lähes mahdoton tehtävä. GTA III:a en ole pelannut kuin pari kymmentä minuuttia, joten sivuutetaan se tästä vertailusta. GTA Vice Cityn 80-lukulainen nostalgia upposi minuun, mutta poppipainotteisen Flash FM:n, New Waven harjalla ratsastavan Wave 103:n sekä tietenkin sikakovan V-Rockin ohella omaan musiikkimakuuni osuvaa kuunneltavaa VC ei juuri tarjonnut.

San Andreasissa Radio X oli tietenkin ehdoton ykkönen. 90-luvun alternative rockia ja grungea tarjoileva radioasema pursuili todellisia ykköshittejä. Faith No Moren Midlife Crisis, Soundgardenin Rusty Cage ja Danzigin Mother palauttavat aina mieliin Los Santosin sekä ympäröivät maaseututiet. Klassista rockia soittava K-DST tutustutti minut muun muassa Heartiin, ja Lynyrd Skynyrdin Free Birdin loppusoolon koittaessa oli mahdotonta ajella nopeusrajoitusten mukaisesti. Mielenkiintoisesti myös gangstarappia tarjoileva Radio Los Santos oli usein San Andreasia pelatessani päällä, vaikken muuten rappia voi juuri sietääkään. Mikäs sen paremmin sopisi pelin kontekstiin kuin kruisailla avoautolla Gantonin kaduilla ämyreistä soidessa Ice Cuben It Was a Good Day. Kuitenkin, jälleen näiden kolmen huippuaseman jälkeen kuunneltava loppui. Muiden asemien soittolistoilta en muista kappaleita juuri ollenkaan.

GTA IV oli minulle musiikkien osalta melkoinen pettymys. OK, olihan siellä Queenin Hammer to Fall ja Stevie Nicksin Edge of Seventeen, sekä bilistä Little Jacobin kanssa pelaillessa korvamadon statuksen saanut Chezidekin Call Pon Dem, mutta ei paljoa muuta. Paitsi auraalinen valopilkku, Vladivostok FM, jonka slaavilainen soittolista istui Niko Bellicin ohjastamiseen kuin samovaari mummonmökin uuninpankolle. Vladivostokin parhaita paloja olivat Kinon Gruppa Krovi, Euroviisuistakin tuttu Ruslanan Wild Dances (joskin jotenkin vaisuna miksauksena) sekä tietysti ultimaattisesti GTA IV:n paras biisi, Oleg Kvashan dancehall-tykitys Zelenoglazoe Taksi. Edellä mainittujen ohella GTA IV:n biisilista oli kuitenkin yllättävän vaisu omaan makuuni. Episodes from Liberty Cityn mukanaan tuoma discoasema K109 The Studio toi vähän piristystä, mutta silti GTA IV on minun kirjoissani musiikillisesti heikoin GTA.

GTA V:n vahvuus on se, miten monelta eri asemalta löydän kuunneltavaa. Ilmeisimmät ja helpoimmat valinnat ovat tietysti Los Santos Rock Radio sekä Non Stop Pop FM. Rock Radion kappalevalinnat on vedetty mielestäni vähän varman päälle, mutta hienoja hakuja ovat muun muassa Gerry Raffertyn Baker Street, Elton Johnin Saturday Night’s Alright For Fighting sekä GTA V:n trailerissakin kuultu supercool instrumentaali, Small Facesin Ogdens’ Nut Gone Flake. Non Stop Pop puolestaan yllättää muutamalla biisivalinnallaan. Jonkinlaista rohkeutta vaatii työntää Britney Spearsia äijäpelin strippiklubin taustamusiikiksi, mutta hemmetti soikoon että Gimme More toimii tässä kontekstissa. Samat sanat Rihannasta ja Only Girl in the Worldista. Eräs löytö on Kelly Rowlandin Work (Freemasons remix), jonka rytmi saa tällaisen White And Nerdy-kansanosan edustajalla ainakin vasemman jalan isovarpaan hapuilemaan tanssiaskelia. Pet Shop Boysin klassikko West End Girls toimii tietty myös aina.

Non Stop Popin mimmienergian jälkeen voi mieli halata takaisin alfaurosten kanavalle, ja sitä varten löytyy kaksi gangstarap-kanavaa, yksi modernille musiikille ja toinen klassikoille omistettu. San Andreasin tapaan molemmat toimivat pelin maailman ansiosta mainiosti. Kun YG laulaa Radio Los Santosissa ”Nigga, I’m a Real 1” onhan se pakko uskoa ja vähän mukanakin hyräillä. Tasaisesti kuunteluaikaa saa myös kantriasema Rebel Radio, jossa Willie Nelsonin Whiskey River ja C.W. McCallin klassinen Convoy saavat sisäisen punaniskani nyökkimään.

Ehdoton suosikkiasemani GTA V:ssä on kuitenkin indie-musiikkia soittava selvästi hipster-mielisille suunnattu Radio Mirror Park, jonka mainoslausekin kuuluu, ”pahoittelemme, että löysimme tämän mahtavan musiikin ennen sinua”. Mirror Park pitää sisällään sellaisia helmiä, joita on pakko kuunnella myös pelin ulkopuolella. Yhdistävä teema on chillailuun sopiva lähes ambienttinen tempo. Mikäli tasaisen hyvästä biisivalikoimasta pitäisi nostaa jotain esiin, tulevat ensimmäisenä mieleen Black Stroben Boogie in Zero Gravity, Battle Tapesin Feel the Same sekä hypnoottinen Jai Paulin Jasmine. Kanavaruletissani Mirror Park on aina se voittava panos, milloin tahansa asemalle kääntääkin, sieltä tulee jotain hyvää. Eikä edes reilun 50 tunnin pelaamisen jälkeen soittolista ole tuntunut itseään toistavalta.

Suoria linkkejä biiseihin en ole tähän artikkeliin laittanut, koska rakkaat lukijani, luotan YouTubaus-taitoihinne. Ja koska YouTubella on paha tapa usein blokata sisältöä, joka johtaa pikapikaa kuolleisiin linkkeihin. Mutta upotetaan tuohon alle nyt pari helmeä vuosien varrelta.