Game of Thrones 3.10: Mhysa
Jani Sintonen Comments 3 kommentti(a)
Kolmoskausi Game of Thronesista pistetään pakettiin. Mitä on odotettavissa, kun viime viikolla mentiin all-in? Arvostelu alla sisältää spoilereita sekä jaksoon että kaikkiin julkaistuihin kirjoihin.
Sisältää spoilereita! | Valitse tekstiNäytä spoilerit> |
---|---|
Kolmannen kauden päätösjakso noudattelee aiempaa kaavaa. Kauden kovimmat shokit on jaettu ysijaksossa ja finaali on irtonaisten juonilankojen kutomista yhteen. Koska kaikkia henkilöitä pitää käväistä näyttämässä vaikka lyhyenkin ajan, on Mhysa melko tyypillinen kymppijaksosekametelisoppa.
Jakso aukeaa räväkästi Red Weddingin jatkoilla. TV-sarjalle uskollisena mitään ei jätetä hienovaraisesti näyttämättä, vaan Grey Wind Stark marssitetaan Aryan silmien eteen. Nopeata toimintaa Freyn miehiltä, koska Hound ja Arya ovat edelleen viime jakson sijoillaan susimiehen ratsastaessa Twinsin porteista ulos. Tunnearvoltaan turhan laimeaksi jäävän kohtauksen päätteeksi Hound ja Arya ratsastavat muina miehinä pois tapahtumapaikalta. Kohtauksessa paistaa räikeimmin silmiin jälleen se, mitä ei näytetä: eikö Catelyn olisi ansainnut samanlaista yhteenvetoa? Jakson päätteeksi susilauma naaraamassa Lady Stoneheart jokirannasta olisi antanut kaivattua toivoa Stark-leirin faneille. King’s Landing on edelleen kauden teeman mukaisesti outo häröshow, joka paljolti johtuu kaikkien sinne sijoitettujen hahmojen vääristelystä. Tyrionilla ja Sansalla näyttää olevan oikeinkin hauskaa yhdessä keksiessään kepposia ”lord Desmond Crakehallin” pään menoksi. Ilmeisesti kyseessä on Crakehallien kadettihaara, koska oikea Crakehallin lordi on tietenkin Roland, eräs Lannisterien vahvimmista vasalleista. Satunnainen name-dropping on aina tässä sarjassa saanut karvani pystyyn. Kauan kaipailtu Small Councilkin kokoontuu juhlistamaan Robb Starkin kuolemaa. Joffrey on jälleen ainoa Lannister, joka saa olla aidosti kusipää, onneksi kovajätkä-Tywin nopeasti laittaa tyttärenpoikansa ojennukseen. Mutta eikös nightshadella yleensä laiteta uhrit päiväunien sijaan ikiuneen? Kohtausta seuraa sitten isä-poika -laatuaikaa, jossa Tywin tunnustaa rakastaneensa pikku-Tyrionia sittenkin. Awwww. Lannisterit alkavat kohta olla niin puhtaan valkoisia, ettei pesukoneessa riitä ohjelmat. Bran, Hodor ja Reedit saapuvat Nightfortiin. Kohtauksen ansio on tietenkin tarina Rottakokista, ja sen kautta esille tuotu vieraanvaraisuuden lain merkitys. Efekti olisi ollut parempi, mikäli tämä olisi kerrottu ennen Red Weddingiä. Tässä tapauksessa täytyy kuitenkin todeta, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lisäksi pieni viittaus Dancessa Manderlyjen piirakkaan on noteerattu ja vastaanotettu kohtalaisella ilolla. Samin nouseminen kaivosta on myös varsin tarkasti toteutettu. Missään kohtauksessa ei kuitenkaan Bran kieltänyt Samia kertomasta itsestään Jonille. Mielenkiintoista. Late Lord Frey ja Roose Bolton bondaavat Twinsillä. Kohtauksessa tuodaan esille Walder Freyn alemmuudentunnetta ja samalla avataan RW:n motiiveja. Ihan kiva verenpaineen nostaja varmasti kirjoja lukemattomille. Ja tietenkin se toimii ihan hyvänä siirtymänä tämän kauden Suureen Paljastukseen. Huimaa, Roose Boltonin äpärä on se mystinen mies, joka on kiduttanut Theonia! Kukapa olisi uskonut! Reek-Ramsay-kohtauksessa saadaan vahvistus erääseen kovasti joitain lukijoita kiehtoneeseen Dancen mysteeriin Theonin sukukalleuksien kohtalosta. Theon ei kuitenkaan mielestäni näytä läheskään kidutetulta, kuin kirjoista kuvittelin. Melko siloposkiselta Alfie Allen näyttää, kun henkinen murtuminen tapahtuu ja Theonista tulee Reek, ryhmes with Meek. Liekö tuo sanaleikki muuten syy, miksi viitoskirjan suomennosta ei näy eikä kuulu? Ja pian muutkin Greyjoyt tekevät paluun noin yhden tuotantokauden mittaisen poissaolonsa päätteeksi. Meni pari sekuntia, etten kuin tunnistin Balon Greyjoyn. Moniko satunnaiskatsoja muistaa hänen olemassaolonsa lainkaan? Samalla muistui mieleen, että en pidä TV-Ashasta. Balonin yhdentekeväisyys Theonia kohtaan on epäuskottavaa. Ashan päätös lähteä pelastamaan Theonia hämmentää suuresti. Miten käy Kingsmootille, jos Asha purjehtii toisella puolella mannerta? Entä Dancen marssi Winterfelliin? Ratkaisu vähän viittaisi siihen, että Ashaa oltaisiin sulauttamassa Victarionin hahmon kanssa. Tämä ei tietenkään ole missään muotoa hyväksyttävää (ilmaisen tällä kertaa mielipiteeni näin hienostuneesti) ja kouristaa muutenkin kysymysmerkkejä täynnä olevaa Greyjoy-toteutusta ensi kaudelle. Dragonstonella käydään syväluotaava keskustelu King’s Landingin jätehuollon tilasta Davosin ja Gendryn välillä. Tarkoitus tällä suhteellisen turhalla kohtauksella on tietenkin vähän näyttää kaksikon välistä sympatiaa. Hassu huora Shae jatkaa nousuaan tarinan päähenkilöksi. Varys tunnustaa, miten Shae suorastaan ”paransi Tyrionin”, joka oli ennen juopotteleva renttu. Mutta onneksi ei enää, eihän sellainen voi olla TV-sarjan sankari. Koska Shae ja näyttelijänsä ärsyttävät minua suuresti, osin toivoin, että hän olisi vastaanottanut Varysin tarjouksen, mutta toisaalta pelkäsin, mitä se tarkoittaisi tarinan kannalta. Entistäkin hyvähyvempää Tyrionia, jonka ei tarvitse edes tappaa Shaea myöhemmin. Eihän sitä vieläkään tiedä, mutta ainakin tilaisuus kultaketjun käyttämiseen jäi. Takaisin King’s Landingiin, jossa -gasp- Tyrion ryypiskelee! Miten sopimatonta! Onneksi pian seuraa mukava veli-sisar-tunnustuskohtaus, jossa sekä Tyrionia että Cerseitä valkaistaan. Huoh. Kirjoissa Lannisterit olivat kiehtovia hahmoja, koska he olivat enimmäkseen paskamaista porukkaa muutamilla inhimillistävillä piirteillä. Sarjassa Lannisterit ovat hyviä tyyppejä, jotka toimivat vain tilanteen pakottamana lievästi ikävästi. Eivätkä Tyrionin ja Cersein juttutuokiot sovi missään mielessä kirjan henkeen. Arya ja Hound yhyttävät Frey-porukan, joka kämppäilee metsän keskellä. Aryan traumatisointi on nyt täydessä käynnissä, ja niskaan puukotus oli melko hyytävää katseltavaa. Mutta missä oli Polliver ja ennen kaikkea Needle? On rikos, ellei Needleä ja Aryaa yhdistetä. Kohtaus oli suorastaan luotu Needlen uudelleen löytämistä varten, mutta ilmeisesti käsikirjoittajilla on erilaiset aikomukset. Jon ja Ygritte ratkovat suhdekriisiään jousen ja nuolien avulla. Ygritte lienee lainannut Littlefingerin teleportointilaitetta saavuttaessaan Jonin. Ja viime jaksosta puuttumaan jäänyt nuolien ammunta saatiin nyt mukaan. Samalla melko tehokkaasti katkaistiin viimeiset tunnesiteet kaksikon väliltä, ja käytännössä sinetöitiin Ygritten kirjan mukainen kohtalo. Ainoa muutos, jonka olisin varauksin valmis hyväksymään, olisi ollut Ygritten ja Valin hahmojen yhdistäminen. Oh well. Maester Aemon on mukava nähdä pitkästä aikaa. Edelleenkään en pääse selvyyteen, onko TV-Aemonin tarkoitus olla sokea vai ei… tämä on vaivannut minua jo ensimmäisestä kaudesta lähtien. Old Bearin kuolemaa ei muuten käsitellä millään lailla. Ilmeisesti Aemon on nyt sarjassa Night’s Watchin komentaja. Dragonstonella Davosin ja Shireenin välisen kohtauksessa loistaa jälleen nuori Kerry Ingram. Jos jostain sarjalle täytyy täysi tunnustus antaa, niin lapsinäyttelijöiden valinnat ovat sarjassa kauttaaltaan olleet erinomaisia. Davos puolestaan taitaa TV-sarjan hahmoista muistuttaa eniten kirjaesikuvaansa. Gendryn vapautus on perusteltu nimenomaan Davosin periaatteilla. Ja meneehän tämä muutenkin kirjan mukaisesti, mitä nyt Edric Storm on korvattu Gendryllä. Narrow Sean ylitys soutuveneellä olisi kyllä Gendryltä aika kova suoritus. Suurin cliffhanger neloskaudelle nähdään, kun Stannis päättää lähteä Muurille taistelemaan pohjoisen vihollista vastaan. Hieman liian helposti Melisandre vakuuttuu uhan todellisuudesta, mutta turhaapa tuota nyt olisi sarjassa pidempään pyöritellä. Mielenkiintoista on sen sijaan se, millä aikataululla Stannis lopulta Muurille saapuu. Aikataulusta puheenollen. Jaime Lannister saapuu King’s Landingiin. Siis ennen Joffreyn häitä. Lähes tunnen ASOIAF-aika-avaruusjatkumon kouristelevan muutoksen takia. Ainakaan moonblood-sexytimeä Joffreyn ruumiin vieressä ei sarjassa nähdä. Eikä sitten muunkaanlaista Jaime-Cersei-kutemista. Taas eräs osa Lannisterien karismasta karisee. Kausi päättyy sitten Danyyn. Kohtaus on ihan vaikuttava vaikkakin loppukuva oli vähän korni. Olisin ehkä kaivannut kohtausta, joka saa selvästi odottamaan ensi kautta. Ainakin budjetista leijonanosa oli tuhlattu päätöskohtaukseen, vaikkakin cgi:tähän ihmisjoukosta suurin osa oli. Palataan kauden yhteenvetoon myöhemmässä vaiheessa, tämäniltaisen kohtauksien sarjatulituksen jälkeen on hieman koottava ajatuksia. Päällimmäisenä mieleen jäi, että kolmoskausi alkoi hyvin, ellei jopa mainiosti, mutta kuutos-seiskajakson kohdalla käytiin melko syvissä vesissä. Red Wedding pelasti paljon, vaikka ei jaksona kovin kummoinen ollutkaan, ja tämä finaali oli sen jälkeen jonkinlaista pakkopullaa. |
3 thoughts on “Game of Thrones 3.10: Mhysa”
Ylläpitäjän edit: Laitetaan tämä nyt spoilertagin alle, kun kuitenkin kommentissa sivutaan ensi kauden tapahtumia…
Näköjään siis olet seurannut sarjaa vastatakseni omaan kysymykseeni. Tarkka kuvaus tapahtumista ja kun kolmoskirjan lukemisestani on aikaa niin hyvä, että vertauksia todelliseen tarinaan löytyy. Hassua miten vuosien kuluminen saa aikaan, sen että omasta mielestäni sarja on seuraillut melko hyvin kirjojen kulkua. Tietysti näitä joitakin hahmojen yhdistelemisä on tehty, kirjoja lukematon katsoja tuskin muuten pysyisikään kärryillä. Hyvin sanottu tuo Lannistereiden yleinen valkopesu sarjassa, muistelinkin etteivät he olleet ihan niin mukavanoloisia kuin sarja antaa ymmärtää. No Joffrey nyt on ihan itsensa,
Edit by Jani: Varmuuden vuoksi vähän spoileritageja lisäilin…