Vanha mestari Janeleth kastoi sulkakynänsä mustepulloon Oldtownin Citadelin kolmannessa kerroksessa. Pöydällä hänen edessään oli kasa kirjeitä, muistiinpanoja ja muita dokumentteja, joita hän oli kerännyt arkistoista koko edellisen päivän alkavaa urakkaansa varten. Hän avasi suuren nahkakantisen kirjan, jonka päällä luki hopeisin kirjaimin ”Darryn suku”. Janeleth etsi ensimmäisen tyhjän sivun, ja kirjoitti huolellisin, siistin kirjaimin, ”Yohn Darry sekä hänen jälkeläisensä vallananastajan kapinan aikana sekä sitä seuraavina vuosina”.

Yohn Darry syntyi syntyi vuonna 266, kuningas Aerys II:n neljäntenä vallan vuonna. Pitkä talvi oli juuri ohi, ja leppeä kevät muuttui pian viileäksi, lyhyeksi kesäksi. Yohn Darry nousi Bay of Crabsin high lordshipin valtaan suvun pienemmästä haarasta, eikä merkintöjä hänen vanhemmistaan ole jäänyt historian kirjoihin. Itse asiassa on jopa epäselvää, mitä sukua Yohn Darry oli tuon ajan kuuluisalle Jonothor Darrylle, urhealle kuninkaankaartilaiselle, joka urheasti surmasi vallananastaja Robert Baratheonin Tridentillä päättäen hänen kapinansa ja varmistaen Targaryenien dynastian säilymisen Rautavaltaistuimella.

Olkoot Yohn Darryn sukusiteet mitä tahansa, eräs asia on selvä: Lordi Yohn oli itse keskivertoa parempi sotilas. Dokumentit kertovat, miten hän sijoittui toiseksi useissa keskikokoisissa turnajaisissa, kuitenkaan yhtään suurta voittoa saavuttamatta. Hänen muita hyveitään olivat ahkeruus, pitkäpinnaisuus sekä seurustelutaidot. Kuitenkin hän ajoittain, varsinkin vanhemmalla iällä, osoitti tarpeetonta julmuutta sekä oli viinaan taipuvainen.

”Ei mikään ihme, kun tietää, kenen kanssa hän oli naimisissa”, murahti Janeleth itsekseen kastaessaan uudelleen sulkakynäänsä.

Lordi Yohn Darry avioitui 16-vuotiaana samanikäisen Cersei Lannisterin kanssa. Kerrotaan, että he olivat ensimmäisen kerran tavanneet toisensa Harrenhalin turnajaisissa edeltävänä vuonna. Yleinen käsitys tuona aikana oli, että Darry onnistui naimaan ylöspäin: olihan Cersei Lannister Casterly Rockin valtiaan Tywinin tytär, ja kuulu kauneudestaan. Kerrotaan, että Yohn jumaloi vaimoaan, ja kertaheitolla teki suvustaan merkittävän pelurin liitolla Lannisterien kanssa.

Liittoutuman tuoma turva tuli tarpeeseen, sillä pian samana vuonna Robert Baratheon aloitti kapinansa kuningas Aerysiä vastaan. Tästä on kerrottu niin paljon toisaalla, että mainittakoon tässä vain, että viisi vuotta riehuneen sodan aikana Darryt pyrkivät olemaan niin puolueettomia kuin mahdollista. Perinteisesti Darryt ovat olleet Riverlandsin Tullyjen alaisia, mutta muutamia vuosia ennen kapinaa naapuriprovinssisa tapahtunut Duskendalen panttivankidraama oli saanut Darryt polvistumaan Rautavaltaistuimelle.

”Perhanan kaksinaamaista”, Janeleth totesi, ja vanhasta tottumuksesta sylkäisi lattialle. Paha tapa, mutta jotain iloa on vanhalla iällä oltava. Hieman nolona mestari jatkoi kirjoittamista.

Sodan päätyttyä Darryt joutuivat valitsemaan itsenäisyyden tai Tullyjen välillä. Lordi Yohn saattoi olla nuori, mutta tarpeeksi viisas tietääkseen, että itsenäisyys tarkoitti, että olisi ainoastaan ajan kysymys, milloin Rautavaltaistuimelle noussut Rhaegar I Targaryen–

”Olkoon hänen nimensä siunattu”, Janeleth lausui,

–valloittaisi Darryn provinssin takaisin itselleen väkivalloin. Lordi Yohn kumarsi Riverrunin suuntaan ja hänen maansa, neljä provinssia, jotka muodostivat Bay of Crabsin maat (ne ovat Lord Harroway’s Town, Saltpans, Darry ja Maidenpool) liitettiin Riverrunin valtapiiriin.

Lordi Yohn Darrylle syntyi yhteensä 8 lasta. Ensimmäiset kaksi tytärtä, Della ja Bethany, kuolivat kaksi- ja yksivuotiaina Bay of Crabsin alueen kostean ja kylmän ilmaston aiheuttaman keuhkokuumeen vuoksi.

Janeleth katsoi kirjoittamaansa tyytyväisenä. Hän oli mestarien joukossa jonkin verran kuuluisa anatomian tuntemuksestaan. Ilmaston vaikutus keuhkokuumeeseen saattoi olla vain teoria, mutta hänen mielestään se oli hyvä teoria. Itse asiassa niin hyvä, että hän oli päättänyt pitää sitä totuutena. Uudella innolla hän palasi muistiinpanojensa pariin ja niitä hetken silmäiltyään jatkoi kirjoittamistaan.

Kolmas lapsi oli poika, Luceon, josta oli tuleva seuraava Lordi Darry. Luceon ei ollut erityisen lahjakas millään osa-alueella: pikemminkin häntä luonnehdittiin pelkuriksi, joka oli turhan päin ylpeä. Myöskin Luceonin kunnianhimottomuutta pidettiin aikanaan lordille sopimattomana piirteenä.

Neljäs lapsi oli Randa, tytär, josta olisi monen mielestä tullut veljeään parempi hallitsija. Randa oli hyväsydäminen, mutta ovela diplomaatti ja varsin kirjaoppinut.

”Mikä lisähyveeksi ehdottomasti laskettakoon”, totesi Janeleth itselleen.

Viides lapsi oli poika, Jonothor, monelta osin vielä vanhempaa veljeäänkin kelvottomampi. Häntä pidettiin julmana kieroilijana, jolla ei ollut lainkaan tahdikkuutta, mikä puolestaan teki hänestä surkean diplomaatin. Muutamia vuosia aikuistuttuaan Jonothor vietti Lordi Yohnin vakoojamestarina, mutta se, mistä hänet muistetaan, kerrotaan tuonnempana.

Kuudes lapsi, Edmure, oli jo lupaavampaa laatua. Hänessäkin oli tosin näkyvissä suvun huonot luonteenpiirteet, petollisuus ja turha äkkipikaisuus, mutta monien kertoman mukaan hän onnistui kääntämään nämä piirteet hyveiksi.

Seitsemäs lapsi, Martyn, oli se, jonka olisi kuulunut syntyä ensimmäisenä. Martyn oli hyväsydäminen, kunnianhimoinen, oikealla tavalla suvustaan ylpeä sekä taitava miekkamies. Monta myöhempää tragediaa olisi vältetty, mikäli Martyn olisi tullut maailmaan ensimmäisenä.

”Jumalat siunatkoon Valkoista Kyntömiestä”, Janeleth huokasi. Oliko hänen kirjoittamansa liian kantaaottavaa? ”Pöh”, hän puuskahti ja palasi työnsä ääreen.

Kahdeksas lapsi syntyi myöhään, 30 vuotta Martyniä myöhemmin, Lordi Yohnin viimeisinä vuosina, eri äidille kuin muut lapset. Tysanen tarina on vielä kesken, joten häntä ei tämä kronikka enempää käsittele.

Näin on lueteltu Lordi Yohn Darryn lapset. Se, mikä tragedia sukua myöhemmin kohtasi, ja miten se olisi voitu välttää, jos vain Lordi Yohn olisi valinnut puolisonsa toisin, kerrotaan seuraavassa luvussa.

Janeleth asetti sulkakynän pöydälle, nojautui taaksepäin tuolissaan ja asetti kätensä vatsansa päälle. Hän nykäisi mestarin ketjuaan, joka oli alkanut hankaamaan kaulaa, ja katsoi ulos pienestä ikkunasta. Ilta oli pimenemässä, ja hänen kurkkuaan kuivasi. Hän tarvitsisi juotavaa ennen jatkamista. ”Pate!” hän huusi kamaripoikaansa. ”Olutta!”

Tarina pohjautuu Crusader Kings II-peliin ja sen Game of Thrones -modiin. Tämä ei ole tarkoitettu fan fictioniksi, vaan osoitukseksi siitä, millaiseen immersioon peli ja modi pystyvät.