Sain tänään mekaanisen näppäimistön. Alla olevassa blogauksessa objektiivista ja kiihkotonta pohdintaa mekaanisen näppäimistön hyvistä ja huonoistaaaAAAAAAKETÄ MÄ MUKA HUIJAAN TÄMÄ NÄPPÄINTUNTUMA ON PEHMEÄ KUIN YKSISARVISET TANSSIMASSA HATTARANIITYLLÄ ASDFJKLÖFWEWFJQWFOFWE

Vanhat naavaparrat saattavat muistaa, miten neoliittisen ajan alkuhämärissä paukuteltiin IBM PC/XT -koneita kermankeltaisia näppäimistöjä ja manattiin näppäimien jäykkyydestä aiheutuneita virheosumia. Aika kulki kulkuaan, ja vähitellen mekaaniset kauhistukset siirtyivät suunnilleen samaan aikaan mammuttien kanssa historian lehdille tunnottomien ja halpojen kalvokytkinnäppäimistöjen tieltä. Kunnes muutama vuosi sitten joku protohipsteri keksi todennäköisesti vanhaa kirjoituskonetta hiplatessaan, että itse asiassahan nämä mekaaniset näppäimistöt ovat ihan jees. Alkoi jonkinlainen PC-eliitin herääminen; kuulut todelliseen Herraskansaan vasta kuin sinulla on mekaaninen näppäimistö. Minua oli ajatus kutitellut jo vuoden verran, ja elokuun lopulla kuume nousi niin korkeaksi ettei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin heittää hyvästit 170 eurolle ja laittaa oma näppäimistö tilaukseen.

Ne kaikista kovimmat alfahipsterit vannovat IBM:n Model M:n nimiin. Model M käyttää niin sanottuja jousikytkimiä, jotka ovat tosi jäykkiä ja loksuvat kovaa. Minulla on jollain lailla lihasmuistissani jousinäppäinten tuntuma vielä kultaiselta 80-luvulta, joten ihan niin kovaksi urooksi en itseäni kokenut. Sitä paitsi olen orjautunut varsinkin Windows 8:n ansiosta Windows-napin tarpeeseen. Valtaosa uusista mekaanisista näppäimistöistä onkin varustettu jousikytkinten sijasta saksalaisen Cherryn erimallisilla mekaanisilla kytkimillä. Cherryn usean kykintyypin erojen selittäminen niitä kokeilematta on aika vaikea homma (tässä linkissä sitä yritetään), joten näppäimistön hankinta alkoikin MAX Keyboardin tester-kitin hankkimisella.

MAX Keyboard tester on reilun kymmenen dollarin hintainen, suorakulmainen muovinpala, johon istutetaan mukana tulevat kytkimet ja kytkinhatut. Minun Professional-versioni mukana tuli lisäksi jokaiselle kykimelle kuminen äänenvaimennusrengas, joka vaimentaa näppäimien loksunaa lähinnä silloin, kun ne painetaan pohjaan asti. Professional-setissä tuli mukana kahdeksan erilaista kytkintä; yleisemmät punainen, sininen, ruskea; harvinaisemmat vihreä ja musta sekä eksoottiset valkoinen, harmaa sekä kirkas. Varoituksen sana keyboard testerin hankkiville: jos sinulla on vähänkään levottomat kädet, todennäköisesti naksuttelet kytkimiä pakkomielteenomaisesti kaiken valveillaoloaikasi. Ainakin siihen saakka, kunnes olet ostanut näppäimistösi, jota sitten vastavuoroisesti hipelöit ihan vain koskettelemisen ilosta. Testeriä saa tilattua ainakin eBaysta, josta minulle oma tuli Kaliforniasta käsin alle viikossa mitättömän pienellä postimaksulla.

Pari viikkoa testeriä sittten siinä kliksuttelin. Eniten pidin valkoisesta kytkimestä, joka pitää melko äänekästä naksunaa, mutta antaa tarkan palautteen näppäimen alasmenosta. Valkoisilla kytkimillä varustettuja näppäimistöjä on tosin vaikeampi löytää kuin Loch Nessin hirviötä Vesijärvestä, joten se niistä. Pitkään harkinnassa olivat myös ruskeat kytkimet, mutta pitkällisen testauksen jälkeen totesin niiden olevan hieman liian tunnottomat – näppäimen rekisteröitymisestä seuraava ”tökkäisy” tuntui vähän epämääräiseltä. Kaiken kaikkiaan muutenkin ruskeat tuntuivat olevan turhan lähellä nykyisen kalvonäppäimistöni Logitech Waven tuntumaa. Loppujen lopuksi valintani kohdistui sinisiin kytkimiin, aivan kuten olin ennen testerikitin kokeilua ounastellutkin. Sinisten selvä palaute sekä kuuluva (joidenkin mielestä jopa häiritsevän kovaääninen) naksahdus tuntuivat parhaalta idealta, ja koska sinisen tuntuma on hyvin lähellä valkoisia kytkimiä, valinta oli loppujen lopuksi helppo.

Nyt kun kytkinmalli tuli valituksi, alkoi itse näppäimistön etsintä. Siinä suureksi avuksi oli muun muassa Muropaketin näppäimistötesti. Valinnassani oli muutamia reunaehtoja:

• täysikokoinen, ei mitään numeronäppäimistöttömiä kapeita malleja
• taustavalaistus olisi kiva muttei pakollinen (”en ole ennenkään tarvinnut” -argumentti)
• USB-hubi olisi enemmän kuin kiva
• medianäppäimet enemmän kuin kivat
• täysin standardi näppäinkoko kaikkien näppäinten osalta, jos joskus iskee into vaihtaa näppäinhatut
• Cherryn siniset kytkimet, siis ei esimerkiksi mitään Razrin omia ratkaisuja

Loppusuoralle pääsivät Ducky Shine 3, Ducky Premier sekä Das Keyboard 4 Professional. Ducky Shinessä oli taustavalot, mutta ei USB-hubia eikä medianäppäimiä, ja ulkonäkökin on vähän liian teini. Ducky Premierissä oli vähemmän rasvaa keräävät PBT-hatut vakiona, sekä osittainen näppäinvalaistus. Ei kuitenkaan USB-hubia tai medianäppäimiä, ja valkovihreä vakioväritys näyttää kauhealta (vaihtoehtoinen, vaikeasti saatava siniharmaa malli sen sijaan saa sylkirauhaseni erittämään). Niinpä valinnaksi seuloitui vaihtoehdoista arvokkain Das Keyboard, joka täytti kaikki muut ehdot paitsi taustavalaistuksen. Hassua, miten päädyin merkkiin, jonka nimen nähdessäni olin hyväntahtoisesti hörähdellyt sen ensi kertaa nähdessäni. Das Keyboard, ja, ja! Sehr Gut! Es ist ein Keyboard!

Mutta Zum Teufel ja Gott im Himmel, eipä enää naurata, vaan pikemminkin huulillani on puoliorgasminen hymy, jonka aiheuttaa jokainen ihana kliksahdus ja silkinsulava ja johdonmukainen näppäintuntuma. Omat vaikeutensa oli vielä valitsemani mallin löytämisessäkin: Jimm’s on suomessa ainoa Dasia myyvä kauppa, ja vielä pari viikkoa sitten varastot pullistelivat tyhjyyttään (tätä kirjoittaessa Jimmsilläkin on taas Daseja varastossa). Alkoi ulkomaisten verkkokauppojen etsintä: Saksan Amazonissa täytyi ensin vältellä ANSI-layoutit sekä saksalaiset QWERTZ-ansat ja ne muutamat jäljelle jääneet Nordic-layoutin näppäimistöjä kauppaavat ilmoittivat ”ei voida toimittaa Suomeen”. Sitkeys palkittiin, kun tongin vielä vähän syvemmälle ja löysin getDigital.de -nimisen verkkokaupan, joka oli listattu myös Amazonin yhteistyökumppanilistalle, mikä riittää minulle luotettavuustakuuksi. Heidän nettisivuillaan ilmoitettiin, että suoraan hyllystä löytyisi pohjoismaalaista sinikytkin-Dasia. Kaiken lisäksi vielä pari euroa halvemmalla kuin Jimm’sin listahinta, jossa arvioitiin seuraavan erän tulevan Suomeen reilun viikon päästä. Kiitos Schengenin ja Yhdistyneen Euroopan, tulliton tilaus lähti, ja viikon päästä eli tänään näppäimstö odotti töistä tullessa, kotiin toimitettuna. Sitä tuli, mitä tilattiin: QWERTY- ja skandihatuilla, USB-hubilla, medianäppäimillä ja äänenvoimakkuspyörällä varustettu sinihattu-Das. Ja bonuksena vielä minipussi Haribon nallekarkkeja.

Tässä kun olen tätä blogipostaustani lätkytellyt, niin ihastuminen on vain syventynyt. Hutilyöntejä tulee yhä saman verran kuin vanhallakin näppäimistölläni, mutta se johtuu puutteellisesta tekniikastani enemmän kuin itse näppäimistöstä. Jokaista näppäinpainallusta saatteleva tyydyttävä kliksahdus kertoo, että lyönti on rekisteröity ja hyväksytty, näppäinten liikerata on silkkisen pehmeä ja täysin johdonmukainen koko ajan. Dasin viileältä tuntuva alumiininen runko ja tuntuva paino luovat laadun tunteen. Äänensäätöpyörä on loistava lisä, koska kuuntelen paljon musiikkia koneellani, ja vaikka näyttää vähän halvalta ratkaisulta, toimii kuin ajatus. Langattomia näppäimistöjä jo kymmenkunta vuotta käyttäneenä seuraava vaihe onkin ratkaista, mitä tehdä näppäimistön johdolle. Tukeva 2-metrinen USB-kaapeli olisi varmaankin helpointa hukata pöytälevyn alle poraamalla pieni läpivienti, mutta katsotaan nyt, mitä keksin.

Pieni huoli on, miten sormeni alkavat ajan myötä suhtautua töissä käyttämääni kalvonäppäimistöön. Joudunko ostamaan myös työkoneelle mekaanisen näppiksen, kun hifisormeni eivät kohta enää muuta kestä? Avokonttoriin tosin sinikytkiminen on poissuljettu valinta, joten kenties ruskeat soveltuisivat sinne… Ehkäpä Ducky Premier siniharmailla PBT-näppäinhatuilla…?