Game of Thrones 4.07: Mockingbird
Jani Sintonen Comments 3 kommentti(a)
Neljäs kausi on edennyt jo seitsemänteen jaksoonsa, ja Storm of Swordsin lopun huippuhetket alkavat olla käsillä. Tämän kertaisen jakson nimi on Mockingbird; ovatko käsikirjoittajat tällä kertaa kirjojen tapahtumien suhteen matkijalintuja vai meneekö koko arvostelu pilkkaamiseksi? Kuten aina, alla spoilereita kaikkeen mahdolliseen ASOIAFiin liittyvään.
Sisältää spoilereita! | Valitse tekstiNäytä spoilerit> |
---|---|
Jakson aloittava Lannisterin poikien välinen keskustelu toimii ihan hyvin. Tyrionin ja Jaimen välinen suhde tuodaan esille enempää alleviivailematta, vaikka kohtaus kirjoista kovasti poikkeaakin. Toivottavasti tulevaisuudessa on vielä luvassa kirjojen mukainen kohtaus, jossa Jaime auttaa Tyrionia pakenemaan ja samalla vahingossa katkeroittaa tämän. Mutta kuka sarjan katsojista muistaa, kuka Tysha on?
Poikkeuksellisen hieno- ja tulkinnanvaraisuuden jälkeen lyödään sitten kunnolla kinkkunyrkkiä pöytään, kun Ser Gregor palaa juoneen. Poissa on onneksi kakkoskauden aneeminen riuku, nyt tarjoillaan täysin yksiulotteista mieletöntä steroidikimppua. RAAAAGGHH! Me Gregor, me kill! Idioottimaisen väkivaltainen teurastus päättyy huikeaan näyttelijätyöskentelyyn, jossa parilla sanalla uusi Gregor osoittaa hallitsevansa schwarzenegger-skaalan ilmaisun. Jo iäisyyden meneillään ollut Sandor & Arya: Kiertomatka ympäri Riverlandsin jatkuu edelleen. Yllättäen tällä kertaa tapahtuukin jotakin, kunhan on ensin jaariteltu tuskaisan pitkään keksityn sivuhenkilön kanssa. Hound ehtii esitellä jonkinsortin Gift of Mercyn Aryalle ennen kuin joutuu Biterin yhyttämäksi. Täytyy kyllä myöntää, että niin kauan kuin olenkin odottanut Cleganen haavoittumista, en olisi ikinä arvannut, että käsikirjoittajat keksivät idean kuolettavasta fritsusta. Ja ohimennen tapetaan sitten sekä Biter että Rorge. Ja WTF, Rorge? Mies, jolla on maailman hitaimmat refleksit. Lopussa sankarikaksikkomme astelee kohti auringonlaskua. Muurilla Ser Alliser uhkailee tehdä Ghostista muhennosta. Haluaisinpa nähdä hänen yrittävän, ja samalla kirjoittajien lopettavan typerän Direwolfien nerffaamisen. Kumpi voittais, jos Night’s Watch ja Ghost tappelis? Pistäisin rahani sudelle. No, johan sitä Ghostia melkein kymmenen sekuntia nähtiinkin, jatkossa voidaan perustella näkymättömyyttä sillä, että Ghost on vangittuna. Jatkokohtauksessa Alliser Thorne osoittaa olevansa öykkärin lisäksi typerys ja tietämätön mitään linnoittamisen periaatteista. Eikö sitä tunnelia voi myöhemmin sulattaa, kunhan Wildling-uhasta on selvitty? Bronnin vierailu Tyrionin tykönä on ilahduttavan tarkkaan kopioitu kirjoista, jopa Stokeworthien perimysjärjestys on säilynyt ennallaan! Vaikka kirjojen koppavampi ja laskelmoivampi Bronn tuntuu läheisemmältä, täytyy myöntää, että TV-Bronniakin tulee hiukka ikävä, eikä vähiten Peter Dinklagen ja Jerome Flynnin välisen kemian ansiosta. Meereenissä ärsyttää resupekka-Daario, joka on yhtä kaukana kirjojen hahmosta kuin Dany ADWD:n lopussa Westerosin valtaamisesta. No, onneksi Dany saa vähän särmää osoittamalla lihan himoja tätä TV-sarjan lapasta kohtaan. Myöhemmin seuraavassa kohtauksessa Danyn ja Jorahin välillä olisi ollut tuhannen taalan tilaisuus käsitellä Jorahin petosta. Muutenkin kohtaus on jotenkin outo; Dany lähettää Hizdahrin ja Daarion Yunkaihin? Jorah perustelee asiansa hyvin Danylle, ja tämä kumoaa Daariolle antamansa ohjeet? Onko se Daario nyt menossa Yunkaihin? Vai Hizdahr yksin? Milloin Daario joutuu vangiksi? Milloin Hizdahr nai Danyn? Siis täh? Dragonstonella lihan himoista keskustellaan asiaankuuluvasti alastoman Melisandren ja sekaisin olevan Selysen välillä. Kohtauksen ansiot lepäävät Carice van Houtenissa siinä, että viimein epämääräisesti viitataan siihen, että Dragonstonen porukka on lähdössä johonkin. Selysen kateelliset katseet tuovat vähän dynamiikkaa Stannis-Mel-Selyse -kolmiodraamaan, ja Selysen vakaumusta yli lihallisen tarpeen koitellaan. Kohtauksen lopussa viitataan Shireenin uhraamiseen, mikä ei toivottavasti mene läpi Stannisiin yhtä helposti kuin muiden sukulaisten uhraaminen. Hound ja Arya kuluttavat ruutuaikaa käymällä läpi Houndin pikkuvelikompleksia. Nothing important happened in this scene. Laivatkaa nyt se Arya jo Braavosiin… Yllättävän kotoisassa Inn at the Crossroadsissa(?) Brienne & Pod Comedy Hour saa vierailevaksi tähdekseen Hot Pien. Hieman liikaa kömpelöä komediaa minun makuuni. Tosin Pod on oikeassa, että Briennen ei kannattaisi juuri Sansa Starkin nimeä huudella. ”Winterhell” aiheutti pienen hymähdyksen. Kohtauksen loppu onkin sitten nyyhkytavaraa kaikkine susileipineen, kun Brienne saa vastoin kirjojen tapahtumia tietää Aryan olevan elossa. Ainakin Briennellä tulee olemaan enemmän kerrottavaa Lady Stoneheartille, jos häntä koskaan sarjassa nähdään. Ja jos ei nähdä, siinä on taas yksi potentiaalinen rage quit-paikka meikäläiselle. High Roadin ja Eyrien välinen risteys on muuten aika metsää. Oberynin ja Tyrionin välisessä keskustelussa käydään sitten melko tarkkaan kirjojen tavoin läpi Oberynin ja Tyrionin ensitapaaminen, jonka olisi voinut hoitaa jo aiemmin jättämällä pari bordellikohtausta pois. Vihdoin Oberynin näyttelijäkin pääsee tekemään jotain, ja tulos on vallan mainio, kun Dinklagekin on edelleen vireessä ja ilmaisee ilman sanojakin kaiken tarpeellisen. Oberynin julistus ei valitettavasti tule kirjat tunteville yhtä vahvana yllätyksenä kuin vihkiytymättömille, mutta kokonaisuudessaan kohtaus on vahva. Eyriessä toteutetaan satojen fanien toive ja nähdään Sansa rakentamassa lumi-Winterfelliä. Visuaalisesti kaunis kohtaus, joka kuitenkin hajoaa vähän kömpelösti syntyvään riitaan Robertin ja Sansan välillä. Lisäksi Sansa lyömässä Robertia ei ole missään määrin uskottavaa tai hahmon mukaista. ”Lady’s armor is her courtesy”, vai miten kirjoissa määriteltiinkään. Littlefingerin suudelma tuntuu jostain syystä rasvaisemmalta kuin kirjoista lukiessa, vaikka ikäeroa TV-Sansan eduksi onkin nelisen vuotta… Kohtaus Moon Doorilla on vähän antikliimaksi; liian nopeasti ohi ja ennen kaikkea, missä repliikki ”Only Cat”? Kirjoissa Lysa ei myöskään huutanut pudotessaan Moon Doorista. Miksi piti mennä nuokin yksityiskohdat muuttamaan, miksi? Ja missä on Marillion/satunnainen sivustakatsoja, jonka niskaan Lysan murhan voi sysätä? Tämänkin jakso on periaatteessa ihan OK keskitasoa, parempi kuin kauden alkupään jaksot, mutta jotenkin tylsä. Aryan ja Houndin kohtaukset raahaavat liian pitkään, Meereenissä on havaittavissa AFFC:n ja ADWD:n mukanaan tuomaa tylsyyttä ja lopetuksen Eyrie olisi voinut olla todella huippua, mikäli Sansan litsari olisi jätetty pois, ja Lysan viime hetket toteutettu kuten kirjoissa. Loppukauden rytmitys alkaa tosin selvitä, kun yksi ASOSin lopun huippukohtauksista on nyt pois alta. Jäljelle jää vielä muutama, joista minulla on vahva suosikki kauden lopetuskohtaukseksi köh*Lady Stoneheart*köh. |
3 thoughts on “Game of Thrones 4.07: Mockingbird”
Melko tylsä jakso, jossa sentään pari kohtausta kirjastakin. Ja yllättäen ne olivat parhaat. Mikähän idea on työntää kaikkiin jaksoihin täytemateriaalia, joka on aivan yhdentekevää. Sitten kiirehditään pää kolmantena jalkana kirjojen huippukohtaukset läpi.
Sarjan tekoon on nähty vaivaa (näyttelijät, puvustus, kuvauspaikat…useinmiten kuvauskin). Ikäväkseen sitä huomaa, että lähes aina kun kässäri poikkeaa kirjoista, on kyseessä jokin lapsellinen juonikuvio, täytekertomus, väkinäinen toimintakohtaus tai vaan tissien näyttämiseen perustuva lisäys. Ei Martinin kirjasarja todellakaan mikään 300 sivuinen Hobbitti ole, johon on pakko laittaa jotain lisää, jotta 3 kertaa 3 tuntia saadaan täytetyksi.
Ikävää etteivät sarjan tekijät ymmärrä hyvän päälle ja ovat pilanneet sarjan kaksi kautta liiallisella sooloiluilla. Voin vain fantasioida millainen kirjaa kunnolla kunnioittava sarja olisi näyttänyt, sillä näistäkin valituksistani huolimatta on sarja tälläisenäänkin kirjoja mukaillevana tv-sarjana ihan ok katsottavaa… Varsinkin kun niitä kirjojen kohtauksia on vielä mukana.
En ymmärrä näitä kirjaihmisiä, jotka valittaa kaikesta. Olisiko parempi olla katsomatta? Olen lukenut kirjat ja katson tv-sarjaa. Tykkään molemmista, enkä tiedä yhtään parempaa adaptaatiota. Sarja on edelleen hyvin uskollinen kirjoille ja pienet muutokset ovat välttämättömiä. Hyvä jakso taas! 🙂
Mikko: Minulle ainakin lähdemateriaali itsessään on niin kiinnostavaa, että koukussa pitää halu nähdä, miten tietyt kohtaukset on sovitettu ruudulle. Jaksoarvioissani esiintyvä valittaminen on enimmäkseen turhautumista, kun tuntuu, että materiaalia olisi mahdollisuus hyödyntää niin paljon paremminkin. Ja kyllä tässä ennen ensi kauden alkua täytyy ihan tosissaan miettiä katsomisen jatkamista, lähinnä spoilereiden pelosta tosin 🙂