Jos viime viikon jaksosta oli vaikea löytää moitittavaa, tällä kertaa viat tarinankerronnassa ovat ovat yhtä huomaamattomat kuin Westerosin Muuri. Alkaako toiselta tuotantokaudelta tuttu loppukauden liuku tästä jaksosta? Toivotaan ja uskotaan, että kyseessä on vain pieni lipsahdus muuten ihan tasaisen kohtuullisessa kolmoskaudessa.

Samin ja Gillyn osuudessa re-entreen tekee odotettu kapistus, Samin obsidiaanitikari. Sam the Slayer on siis vielä mahdollinen, vaikkakaan ei muiden Night’s Watchin veljien edessä. Muuten kohtauksesta puuttuu kirjojen Sam & Gilly -luvun pelottava, taianomainen tunnelma. Aikaa tosin vielä on, odotellaan korppipuuta sekä Coldhandsia jatkossa. Ja mikäli joku oli unohtanut John Bradleyn kyvyt, tässä taas muistutus. Miehellä on harvinaisen hieno ajoituksen taju repliikeissään ja ilmeissään.

Bran ja kumppanit jatkavat edelleen matkaansa, jonka määränpäästä taviskatsojia muistutetaan kenties liian harvoin. Nyt juonentihennykseksi koitetaan luoda kitkaa Oshan ja Meeran välille. Lopputuloksena käsikirjoittajat tekevät Oshasta ärsyttävän typeryksen. Hämmennystä herättää myös Jojenin viherunen (vai näyn? Wargauksen?) kuvaileminen epilepsiakohtauksena. Ja miten Jojen tunnistaa Jon Snown? Ja missä piileskelevät Summer ja Shaggydog, ettei Oshan ja Meeran tarvitse kilpailla kaniinien pyydystämisessä? Kun Branin juoni on jo nyt kuin vedellä jatkettu viimeviikkoinen luukeitto, niin pelottaa ajatella, mitä Branille ja kumppaneille keksitään tekemiseksi neloskauden ajaksi.

Jon saa jaksossa paljon ruutuaikaa… paitsi että joka kohtauksissa shown varastaa joko Ygritte tai Hollywood-kokoluokan action. Siltä varalta, etten ole vielä tarpeeksi ylistänyt Rose Leslietä, ylistetäänpä taas. Leslien ilmeikkyys sekä äänenkäyttö lähes hypnotisoivat minut kerta kerran jälkeen. Jonin ja Ygritten välinen sanailu ensimmäisessä kohtauksessa en eräs jakson kohokohtia. Tosin kirja-Ygritte ei olisi myöntänyt olevansa peloissaan kiipeämisestä, vaan sanonut vain ”you know nothing, Jon Snow”. Plussa vielä kauan kaivatusta Tormundin ”har!”-repliikistä.

Itse kiipeäminen on varsin näyttävästi toteutettu, ja tietenkin toimii TV-ruudulla paremmin kuin kirjojen versio, jossa Jon todisti turvallisesi maan kamaralta ensimmäisen kiipeilypartion tuhoa. Itse pinnetilanne on tosin kyllä niin monesta Hollywood-leffasta tuttu klisee ”OMG, meidän on katkaistava heidän köytensä!” – ”Eiii!”, että jotain uutta olisi ollut kiva nähdä. Harvinaista sinänsä, että veikkaisin Ygritten ahdingon jännittäneen enemmän kirjoja lukeneita kuin lukemattomia; Ygritten jaksot alkavat olla luetut, ja jotenkin ajattelin, että käsikirjoitustiimi haluaisi poistaa Ygritten rytinällä ja yllättäen. Noh, (onneksi) näin ei käynyt, ja salaa toiveissani yhä elättelen Ygritten armahdusta. Lisätoivoa antaa tietenkin se, että Valia ei ole sarjassa esitelty…

Niin, ja se romanttinen kohtaus siellä muurin päällä oli varsin komea ja palkitseva. Ainoa ihmetys oli, miten nopeasti lumiraja vetäytyi Muurin eteläpuolella. Winter is coming, apparently not.

Sitten puraistaan luotia ja kahlataan läpi Arya-juoni. Näyttää siltä, että Benioffilla ja Weissilla on pakonomainen tarve sotkea edes jonkun Starkin juoni per kausi. Nyt, kun Robbin osuus ei ole pariin jaksoon aiheuttanut itkupotkuraivareita, lähtevät Oi Nuo Suuret ja Mahtavat ja Ylistetyt Käsikirjoittajat sooloilemaan Melisandren ja Gendryn kanssa. Ensinnäkin, lähtökohta. Melisandre totesi tarvitsevansa Stannisin verta varmistaakseen Lord of Lightin (kirjanystävien kesken ihan R’hllor vaan) voiton. Hän sieppaa Gendryn. Selittäkää minulle, millä tavalla Gendryssä virtaa Stannisin veri? Haluaako B&W-kaksikko retconnata Gendryn Stannisin äpäräksi Robertin sijaan?

No, tietysti kirjoissakin Melisandre haikaili Edric Stormin veren perään. Motiivi, jota en täysin kirjoissakaan ymmärtänyt. Riittääkö Baratheon kuin Baratheon? Näen kyllä, mitä sarjassa haetaan, ja se on tietysti Edric Stormin roolin täyttäminen Gendryllä. Idea saattaisi olla toimiva siinä mielessä, että siinä säästetään yksi uusi esiteltävä hahmo, mutta miksi sitten viime jaksossa oli tarve tuoda esille ne Selysen sikiöpullot? Siinä Melisandrelle Stannis Baratheonin verta, paljon lähempänä ja paljon helpommin saavutettavissa kuin Gendry, jonka Melisandre ilmeisesti kaikkivoipan jumalansa avulla löytää keskeltä epämääräistä jokimaalaista revonmännikköä.

Koko luovutusidea on myös kaukaa haettu. Kirjoissa Brotherhood without Banners ei ollut uskonnollinen järjestö, joka olisi fanaattisuudessaan luovuttanut yhden jäsenistään uhrattavaksi. Väitän, ettei edes kirjojen Thoros olisi sellaista tehnyt. Thorosista puheenollen, keksitty idea siitä, että Thoros oli käännyttämässä Robertia, on melko naurettava ja keksitty ihan vain keksimisen vuoksi. Punaisilla papeilla on juoni, jonka avulla he valtaavat Westerosin? Please. Tältä jaksolta odotin Aryan osalta ainoastaan sitä, että Hound tulee ja nappaa hänet mukaansa. Ei sen kummempaa, ei omia keksintöjä, ei kaanonin uudelleenkirjoittamisia tai naurettavuuksia. Kiitos ja kumarrus, Benioff ja Weiss.

Theon ja Ramsay Snow. Kai kohtausta on kehuttava, koska se onnistui luomaan sen ilmapiirin, jota haettiin. Graafisesta kidutuksesta TV-ruudulla en kuitenkaan erityisesti nauti. Pisteet Iwan Rheonille, joka tekee melko vakuuttavaa työtä sadistisena mielipuolena. Boltonmainen nylkeminenkin on nyt saatu kidutusrepertuaariin. Sitä sen sijaan en usko, ettei Theon tunne Karstarkin poikia ulkonäöltä. Boltonin äpärää tuskin julkisesti juhlissa esitellään, mutta Karholdin perijöiden tulisi olla tuttuja Ned Starkin kasvattilapselle.

Riverrunissa tarinaan palaavat Freyt, tai oikeastaan heidän tavaramerkkinsä typerät nahkalakit. Jo ensimmäisellä kaudella nauratti, kun kaikilla Freyillä tuntui olevan samanlainen lakki, ja tämä jakso palautti asian mieleen. Freyden nimet olisi ollut kiva kuulla, jos ei muuten, niin mielikuvituksessani toinen heistä oli kovan onnen Perwyn. Blackfish ei juuri minua ihastuttanut debyytissään, ja tämänkertainen osuus sai minut vierastamaan TV-sovitusta entistä enemmän. Kenties syynä oli koko sarjan tähän mennessä surkein repliikki, ”the laws of my fist are about to compel your teeth”. Todella nokkelaa alakouluhuumoria. Muutenkin Blackfishin jatkuva Edmuren kovistelu ja tälle kettuilu kävi vanhaksi jo kolmosjaksossa. Freyt haluavat saada Harrenhalin; kukapa ei tässä sarjassa?

Harrenhalista puheenollen raunion nykyinen lordi Bolton illastaa yhdessä Jaimen ja Briennen kanssa. Jaime toteaa, että hän ”fails at dinner”, siinäpä teille malliesimerkki anakronismista (löytyy sanakirjasta myös ristiviitteellä Talisa Maegyr). Ketään ei varmaankaan spoilaa se, että Boltonin päätös vapauttaa Jaime mutta pidättää Brienne johtaa ensi jaksossa kohtaamiseen karhun kanssa. Mutta kenen toimesta Brienne taistelumonttuun heitetään? Bolton vai Locke, koska Vargo Hoatin sekopäistä hahmoa ei sarjassa ole?

Loppuaika vietetäänkin King’s Landingissä. Ensin kaksi ei-POV-hahmoa, Queen of Thorns ja Tywin Lannister, juonivat. Aiemmissa jaksoissa QoT on kyykyttänyt vuorollaan Varystä sekä Tyrionia, mutta nyt Tywin laittaa tärkeilevän mummon ojennukseen. Samalla pyyhitään yksiselitteisesti Mace Tyrellin muut lapset pois sarjan todellisuudesta. Toivottavasti tämä päätös ei tule puremaan myöhemmin käsikirjoittajia nilkkaan. Tywinin masterplan on huvittava, koska hän uhkaa Lorasia samalla kohtalolla, joka kirjoissa on todellisuutta. Lady Olennan yksiselitteinen Lorasin homouden myöntäminen on täydellisen epäuskottavaa sekä poliittinen itsemurha. Onneksi Tywin sentään pitää yllä perinteisiä martin-westerosilaisia arvoja tuomitsemalla kaiken maailman homostelut…

Cersei ja Tyrion bondaavat jälleen vähän epärealistisen sympaattisissa merkeissä. Tyrionin murhayrityksen vihjataan olevan Joffreyn juoni, joka ideana tuo jälleen yhden motiivin Tyrionille Purple Weddingin järjestämiseen. Varysin ja Littlefingerin pikku nokittelun kohokohta on havainto, että Ros on viimein kirjoitettu ulos sarjasta. Kaaos = tikapuut oli muuten harvinaisen epätoimiva kielikuva. Tosin kohtauksessa saadaan hyvä esimerkki siitä, miten voiceovereita voisi enemmänkin käyttää juonen edistämiseen.

Yhteenvetona täytyy vain todeta, että olihan tämä selvästi kauden huonoin jakso. Vaikkei Gendry-keikausta lukuunottamatta mitään ihan hirveätä juoniteurastusta tarvinnutkaan todistaa, jäi kokonaisuus kuitenkin innottomaksi ja hengettömäksi.