Game of Thrones 3.01: Valar Dohaeris
Jani Sintonen Comments 3 kommentti(a)
Yhtä varmasti kuin kevät on tulossa, Game of Thronesin uusin tuotantokausi pyörähtää käyntiin. Tänäkin vuonna olisi tarkoitus kirjoittaa jakso jaksolta ajatuksia ja kommentteja tässä blogissa. Kaikki aiemmat jaksoarviot löydät, kun syötät ”etsi sivustolta” -kenttään tekstin ”game of thrones”. Kuten aiemminkin, arvioni sisältävät juonipaljastuksia sekä itse jaksoon että kaikkiin viiteen julkaistuun kirjaan. Joten lue arviot vain, mikäli tähän mennessä julkaistut kirjat on jo läpiluettu. Varmuuden vuoksi itse arviot on vielä kääritty spoiler-tagiin, ja ilmestyvät näkyviin vasta ”näytä spoileri” -tekstiä klikkaamalla.
Sisältää spoilereita! | Valitse tekstiNäytä spoilerit> |
---|---|
Ajatuksiani toisen tuotantokauden laadusta voi lukea edellisestä postauksestani. Ennakko-odotukseni kolmanteen kauteen eivät olleet ruusunpunaiset, mutta ainakin ensimmäinen jakso onnistui palauttamaan uskoa sarjan tulevaisuuteen.
Tärkein yksittäinen muutos avausjaksossa oli uskallus jättää osa juonilangoista odottamaan tulevia jaksoja. Tällä kertaa emme nähneet Aryaa, Theonia, Brania sekä Jaimea ja Brienneä. Nyt, kun kaikkea ei ollut pakonomainen tarve mahduttaa samaan jaksoon, muut juonilangat saivat rauhassa hengittää. Episodi alkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Sam pakenee selittämättömästi valtaisan white walker-armeijan keskeltä ja Night’s Watch selviytyy mystisen mustan ruudun pelastamana omasta taistelustaan otherseja vastaan. Halpa ratkaisu varsinkin Samwellin osalta, ilmeisesti käsikirjoittajat itsekin ymmärsivät kauden päättäneen tilanteen älyttömyyden. Harmittavasti ratkaisu kuitenkin syö white walkereiden mystisyyttä sekä kaikkivoipaisuutta. Mormontin torut Samille ovat hankalasti puolusteltavissa, varsinkin kuin muistetaan hänen lähettäneen Samin, Eddin ja Grennin keräämään jäätynyttä sontaa korppien huolehtimisen sijasta. Ghost ilmestyy tällä kertaa kuin tilauksesta. Ajatus erottaa Jon ja Ghost on epäilyttävä, mutta eipä kirjoissakaan Ghostilla paljoa roolia wildling-leirissä ollut. Mutta miten wildlingit ymmärtävät Jonin olevan warg ilman Ghostin läsnäoloa? Intro. Palanut Winterfell mutta silti kukoistava weirwood on kiva yksityiskohta. Astapor osoittaa, että yksityiskohtiin ollaan kiinnitetty huomiota: punaiset tiilet, kahleet sekä Astaporin harpyija on kaikki mahdutettu pienoismalliin. Tämähän lupailee ihan hyvää. Jon tuodaan Milkwaterin leirille vankina. Ygritteä, hänen ääntään ja aksenttiaan olikin jo ikävä! Mukava huomata, että jättiläiset ovat mahtuneet TV-sovitukseen. Vielä tosin kaivataan mammutteja. Mancen telttakohtaus etenee suurin piirtein kirjan mukaan, mutta harmi kyllä Valia ja Dallaa ei näy. Ciarán Hinds ei paljoa aikaile ottaessaan Mancen roolin haltuun, ja islantilaiskorsto Kristofer Hivju miellytti myös Tormundina, vaikka kovat puheet ja huumorin kukka vielä puuttuivatkin. Ainoa merkittävämpi muutos kohtauksessa on selitys Jonin takinkäännölle: sarjan referenssissä selitys toimii kyllä, mutta kirjan versio oli sivumerkityksiltään syvempi. TV:ssä se tosin ei olisi toiminut. Hieman aiheutti hämmennystä se, että Mance ei ole white walkereita nähnyt. King’s Landingissä hoidetaan pois päiväjärjestyksestä jakson pakollinen sexposition-kohtaus. Podin roolin kasvaminen ilahduttaa; on kiinnostavaa nähdä, miten Feast for Crowsin Brienne-juoni menee, Podilla vai ilman? Myös Bronnin poisto kultaviittojen johtajuudesta palauttaa yhden kakkoskaudella arvostelijaa nakertaneen yksityiskohdan takaisin päiväjärjestykseen. King’s Landingin / Dubrovnikin maisemia käytetään hienosti hyväksi, upea kuvauspaikka. Cersein ja Tyrionin keskustelu palauttaa mieliin sen, miten Cersei kakkoskaudella suoraan tunnustaa Tyrionille suhteensa Jaimeen. Onko nimeämätön Kingsguardin jäsen Kettleblack? Myöhempi Tywinin ja Tyrionin välinen keskustelu on niin tarkkaan kirjasta kopioitu, että oikein ilahduttaa. Dancea ja Dinklagea parhaimmillaan. Myös Davos palaa ilahduttavasti juoneen. Keskustelu Salladhor Saanin kanssa on eräs jakson kohokohdista, kahden loistavan näyttelijän dialogia on mahtavaa kuunnella ja katsella. Myöhemmin jaksossa Davosin palatessa Dragonstonelle on konfrontaatio Melisandren kanssa kenties vähän liian suoraviivaisesti toteutettu, toisaalta kirjan perusteella voisin uskoa, että mikäli tilanne olisi tuohon saakka päässyt, tapahtumien kulku olisi voinut olla hyvinkin samanlainen. Stephen Dillanen harmaantunut olemus muuttaa omituisesti miestä nuoremman näköiseksi. Erikoismaininta Dragonstonen salin lavastuksesta: kynttiläkattokruunu oli melkoisen näyttävä. Sitten Robb-juoneen, joka on tämänkin jakson perusteella se ongelmallisin. Robb marssii kaikessa rauhassa Harrenhaliin, jossa ei Lannisterin joukkoja enää ole. Ei edes Vargo Hoatia, vaikka Qyburn löytyy. Joko Qyburn on sarjassa kirjoitettu northmaniksi tai sitten taustalla on jokin juoni. Myös Qyburn on neloskautta ajatellen tarpeellinen lisäys. Robbin juoni on tosin edelleen niin pahasti sivuraiteella, että on vaikea aavistella sen tulevaisuutta. Hämmästyttävästi kuningas ja kuningatar ovat jälleen etujoukoissa auttamassa Qyburnia. King’s Landingiin palataan todistamaan Littlefingerin ehdotusta Sansalle. Sophie Turner alkaa kasvaa lapsinäyttelijän roolistaan aika merkittävästi ulos. Aidan Gillen ei edelleenkään onnistu tekemään Littlefinger-maneereistaan tolkullisia. Samanlaista rasittavaa väkisinnäyttelyä kuin edelliselläkin kaudella. Volantis mainittu jälleen, missä ovat muut Free Cityt? Mikä on Littlefingerin ”tehtävä”, jota hän odottaa? Ovatko Joffreyn häävalmistelut jo Littlefingerin ajatuksissa? Joffrey ja Margaery palaavat septistä, Flea Bottomin pikkukujien kautta? Margaery esitellään kansan kuningattarena, mikä on varmasti tarkoituskin, mutta silti kirjojen tulkinnan kanssa Margaery ei oikein sovitu kohdalleen. Edelleen koen epäuskottavana kuningattaren vierailun orpokodissa tai henkilökohtaiset lupaukset orpojen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Westerosin monarkkien ei tarvitse kampanjoida! Illalliskohtaus Joffreyn, Cersein, Margaeryn ja Lorasin välillä oli myös kummallinen: Cersein inhoa Margaeryä kohtaan ei juuri selitellä, vaan se tuntuu tässä vaiheessa turhan impulsiiviselta (AFFC:n Cersei on asia erikseen). Myös moinen avoin sanan säilän käyttö ei sovellu Cerseille. Kuten aina, paras viimeiseksi. Daenerysin Qarth-juoni on onneksi taakse jäänyttä elämää ja unohtunutta pahaa unta. Danyn juoni alkaa kerrassaan upeasti kuvatulla laivakohtauksella. Lohikäärmeet ovat elokuvatason efektejä ja muutenkin ollaan taas siinä, missä pitääkin: matkalla Astaporiin tarkoituksena valloittajajoukon hankkiminen. Mereltä nähty Astapor on muuten myös varsin hienon näköinen. Ja vaikka Unsullied ei näytä kirjavastineeltaan, Kraznys on ainakin (tukkaa lukuunottamatta) oma itsensä. Kraznysin ja Missandein kääntämätön sananvaihto on onneksi mahdutettu mukaan. Hieno, upea kohtaus, joka saa odottamaan vesi kielellä ensi jaksoa ja kaupantekoa. Miellyttävä yllätys koetaan myös jakson lopussa, kun Barristan Selmy saadaan takaisin juoneen. Danyn juoni on vaarassa kokea karismayliannostuksen, kun Ian McElhinney ja Iain Glen ovat molemmat yhtä aikaa ruudussa. Kirjojen Arstan=Barristan -sivujuoni on viisaasti unohdettu kokonaan. Varjopuolena tästä ratkaisusta Dany tuntuu melko helposti hyväksyvän Robertin kuninkaankaartin päällikön uskollisuuden. Kauden avausjakso oli suurelta osin positiivinen. Lukuunottamatta paria Margaeryyn liittyvää kohtausta sekä Robbin tarinan outoutta suoritus saa puhtaat paperit niin viihdyttävyyden kuin kirjauskollisuutensakin puolesta. Erityinen ilo oli seurata Danyä ilman, että tarvitsi koko ajan kiemurrella myötähäpeästä käsikirjoittajien puolesta. Ensi viikolla saadaan mahdollisesti tarinaan takaisin myös tältä erää puuttuvat henkilöt. Joko Winterfellin tuhoon saadaan selitys? Vieläkö Brienne on tunteeton tappaja?
|
3 thoughts on “Game of Thrones 3.01: Valar Dohaeris”
Vaikken kirjan kohtauksia ihan noin tarkkaan muista, niin itseäni kirjan ulkopuoliset lisämaustot joita sarjassa viljellä aiheuttavat aina vatsanväänteitä. Varsinkin jos ne tuntuvat merkityksettömiltä juonta ajatellen. Tulee vaan mieleen että sarjan hahmoille keksitään lisäsisältöä vaikka väkisin ja jaksot alkavat näissä hetkissä junnaamaan paikallaan. Voi toki olla että tiedossa on se tosiasia, että kirjat eivät välttämättä ehdi valmistua samaan tahtiin kuin sarjojen julkaisutahti vaatisi. Varsinkin jos Martinin kirjoitustahti hidastuu vieläkin enemmän kirjojen edetessä loppua kohti…
Jakson ja edelliset kaudet katselleena, ei silti mitään liian dramaattista muutosta ole tapahtunut kirjoihin. Muutoksia ja puutteita löytyy, mutta vielä on toivoa että sarja kantaa kirjaan hurahtaneiden valtavat vaatimukset riittävällä kunnialla loppuun asti…
Tämähän se varmasti on suurin ongelma meidän kirjat lukeneiden keskuudessa, ja minullakin jatkuva harmituksen aihe jaksoja katsellessa. Toki käsikirjoittajille pitää antaa tuotannollisia vapauksia, mutta välillä tuntuu, ettei kaksikko oikein ymmärrä muutoksista syntyvää lumipalloefektiä. Kolmoskauden ensimmäinen jakso oli kuitenkin ilahduttavan uskollinen kirjalle verrattuna kakkoskauden jälkimmäiseen puoliskoon.