Tässä vaiheessa kautta pienen kiirehtimisen tuloksena ollaan päästy tilanteeseen, että voidaan venyttää kohtauksia ja tarjota maailmaa syventävää taustatietoa. Theon Greyjoy esiteltiin viimein, ja samalla kerrottiin, miksi hän hengaa Starkien possessa. Viserys kertoi katselijoille sukunsa historian Aegon Valloittajan päivistä lähtien. Littlefinger selvitti Sansalle Cleganen perheen auvoisen idyllin taustat. Jopa Faceless Menit, Mance Rayder ja lohikäärmelasi mainittiin! Uuh, ja Vaes Dothrak oli juuri niin tyylikäs understatement kuin pitikin! 

Suurin osa tapahtumista sijoittui muurille ja liittyi Samwell Tarlyn saapumiseen. Mikä helmi onkaan jälleen onnistuttu valitsemaan Samin näyttelijäksi! John Bradley vei jakson parhaan suorituksen nimiinsä puhtaasti, kaikki ilmeet ja eleet olivat täyttä Samia. Lisäksi tuntuu, että kaverilla on täydellinen koomikon ajoitus. Katsokaa vaikka Jonin ja Samin sanailua ruokasalin siivouskohtauksessa. Tuo kohtaus muutenkin oli jakson huippukohtaus, Alliser Thornen sotakertomukset veivät hahmoa pidemmälle mitä konsanaan kirjassa. Ja mitä ihmettä, Ghostkin kävi ruudussa! Nimeä ei toki vielä ole voitu kertaakaan mainita. Monellekohan satunnaiskatsojalle aiheutti hämmennystä otuksen yhtäkkinen ilmestyminen. Monikohan viime jakson jälkeen ylipäätään muistaa, että sarjaan kuuluvat aika olennaisena osana sudet…

King’s Landingissakin tapahtui. Gendry! Ser Hugh! Gregor Clegane! Jory Casselin ja Jaimen välinen uusi kohtaus oli myös mielestäni täysin nappiin osunut. Samassa kohtauksessa vahvistettiin, että Robert on melkoinen pukki ja miten Jaime halveksuu häntä tuon takia. Lisäksi Jaimen ylenkatsova asenne Joryä kohtaan muuttui heti, kun päästiin sotajuttuihin. Jaimen kanssa bondaus kannattaa ehdottomasti tehdä yhteisien sotakokemusten muistelulla. Pidän todella paljon siitä, miten Jaimea käsitellään jo ykköskaudella, ja innolla odotan näkeväni, miten hahmo alkaa kasvaa kolmoskaudella. Koska tämän jakson jälkeen todella toivon, että sarja sinne asti elää.

Lähes ainoa harmitus jaksossa oli Sansan ja septa Mordanen välinen kohtaus valtaistuinsalissa. Ilmeisesti tarkoitus oli selvittää kruununperimysjärjestystä tulevia tapahtumia ajatellen, muuta funktiota en kohtaukselle keksinyt. Kirjojen Sansa ei olisi koskaan käskenyt Mordanea pitämään suunsa kiinni. Lisäksi hämmästyttää, mistä Sansa on niin kovasti isälleen suuttunut? Siitä viime jakson nukestako? Minä onneksi onnistuin unohtamaan koko kamalan vaivaannuttavan nukkekohtauksen jo viime jakson arvostelua kirjottaessani, joten tarvitseeko niitä haavoja väkisin repiä auki?

Kapean meren tuolla puolella Harry Lloyd jatkaa komeasti Viserysin liu’uttamista kohti hulluutta, joskin kylpykohtaus ihanan Roxanne McKeen kanssa oli vähän turhan pitkä. Lisäksi kohtauksessa huvitti miedosti pari melko Forgotten Realms -tyylistä lohikäärmeen nimeä. Iain Glen voisi hankkia puheeseensa muutakin kuin sen yhden nuotin, jolla kaikki repliikit vetää. Mutta annettakoon se vielä anteeksi, koska miehen preesens on niin kiistaton. Mitenkähän ser Jorahin Qohorin-syrjähyppy meni? Ilmeisesti nopeasti, koska kukaan ei tunnu huomaavan hänen edes puuttuneen. Paras viimeiseksi: Emilia Clarke ja Danyn Teräs! Pari jaksoa sitten hieman epäilin, löytyykö Clarkesta sitä tarvittavaa kovuutta. Ah, mikä helpotus oli huomata Danyn ja Viserysin herkässä päivälliskutsukohtauksessa, että voimaa löytyy, kun sitä tarvitaan. Kasvunvaraa jäi, mutta niin pitääkin. Sitten kolmoskaudella siinä vaiheessa, kun ruvetaan vaatimaan dracarysiä, on syytä selkänahasta irrota karismaa vielä pari astetta lisää.

Viimeinen kohtaus jäi siis näkemättä, mutta olen spoilannut itseni etukäteen katsomalla sen netistä, tuohan oli yksi Maester’s Path -kilpailun palkintokohtauksista. Michelle Fairley todisti kohtauksessa, että myös Catelynin valinta on osunut kohdalleen. Peter Dinklage puolestaan on minun arvosteluissani samalla tasolla kuin Sean Bean ja Maisie Williams, eli turha kehua erikseen, koska joka kertaa tulee sitä, mitä tilataan.

Tämä jakso oli sellaista Game of Thronesia, jolla valloitetaan casual-katsojat ja kirjoja lukemattomat. Tällaisena jos laatu säilyy, ei tarvitse jännittää, miten kakkoskauden kasvavasta hahmogalleriasta suoriudutaan tai pysyykö juoni esitettävissä vielä kolmoskaudellakin.