Kuten profiilissani lukee, olen vannoutunut Facebook-vastarannankiiski. Aiemmin haluttomuuteni profiiliin on johtunut ignoranssin marinoimasta periaatteesta. Tänään jouduin työn merkeissä tekemään eräälle asiakkaalleni Facebook-sivun. Nyt haluttomuuteni kumpuaa vähäisen kokemuksen tuottamasta hylkimisreaktiosta.

Perustietoja: olen koko ikäni tietokoneita kurittanut pesunkestävä nörtti, antisosiaalinen sellainen, joka osaa sujuvasti pistää pystyyn Apache-PHP-MySQL-ympäristön niin Windowsissa kuin Linuxissakin. WWW-julkaisujärjestelmistä minulla on noin viiden vuoden kokemus, niiden asentamisesta, konffaamisesta ja sivujen tuottamisesta. PHP-ohjelmointi onnistuu, MySQL on helppoa kauraa. Pidän blogia (duh) ja omistan jopa Twitter-tilin.

Silti, tänään, ensikosketuksessani Facebookiin, en tajunnut siitä mitään.

Itse tilin rekisteröinti meni helposti, kuten tavispalvelulle odottaa sopiikin. Ei mitään ylimääräisiä kyselyitä, vain ystävällisiä ja helposti luettavia web 2.0-ikkunoita. Ystävällisesti edes kirjautumissalasanaa ei pyydetä syöttämään kahta kertaa, ettei vain käyttäjän keskittymiskyky ja medialukutaito joutuisi koetukselle.

Ongelmat alkoivat heti kirjautumisen jälkeen, kun Naamakirja haluaa määrittää profiilikuvan. OK, minulla oli firman logo, jonka olin mutulla pienentänyt vähän pienemmäksi ja muuntanut png-muotoon, koska en halunnut heti ensimmäisenä testata järjestelmän kykyä suoriutua kymmenmegaisesta psd-tiedostosta. Mutta sitten Facebook heittäytyi juuri niin tyhmäksi kuin olin pelännyt. Missään ei kerrottu, mikä olisi oikea koko logolle, jottei profiilikuvan placeholderi venyttäisi sitä oman mielensä mukaan. Ja vielä koska logo ei ollut edes neliönmuotoinen, FB veti jonkun satunnaislukurajauksen ja -zoomauksen, jonka lopputuloksena itse logosta ei näkynyt kuin korkeintaan puolet siinä profiilikuvassa. Sekin Minecraft-kokoisina pikseleinä. Kokeilin vielä uudelleen kuvan vientiä, ja valitsin vientiin liittyvän ainoan option ”venytä oikean kokoiseksi” (vai mitä siinä nyt lukikaan). Mitään näkyvää ei muuttunut.

Sitten halusin lisätä sisältöä sivuille. Tarkoituksenani oli ensimmäiseen ”artikkeliin” (myöhemmin FB-orientoitunut kollegani korjasi, että ne ovat postauksia) kirjoittaa pari riviä tekstiä, tyyliin ”katso esitteemme alla olevasta linkistä” ja lisätä pdf-muotoinen dokumentti, eli itse esite. ”Et sä kuule mitään pdf:iä lisäile”, Facebook vastasi. No, ajattelin, että jpg-kuva, josta napsauttamalla lähtisi hyperlinkki asiakkaan nettisivuille. ”Et sä mitään hyperlinkkejä kuviin tee, paitsi jos ne ovat galleriassa ja silloinkin ne johtavat vain samaan kuvaan”, Facebook valisti. (Medialukutaidottomille tiedoksi, että ei se Facebook minulle mitään ohjeita antanut tai edes puhunut, kuten edellä olevasta saattaa kuvitella. Sen sijaan kaikki puuttuvat valinnat käytännössä sanoivat nuo asiat.) Ei hypertekstieditoria misään. Mitä ihmettä? ”Miten ihmeessä tällä saa yhtään mitään aikaiseksi?” parahdin kovaan ääneen, riittävästi kiroillen.

Lopussa jouduin tyytymään siihen, että kirjoitin tekstin ”Katsokaa esitteemme osoitteessa [asiakkaan kotisivut]”. Jumpevau, FB tajusi hyperlinkin ja muunsi sen itse klikattavaan muotoon. Ja vielä varmuuden vuoksi toisti tyhmiä varten linkin tekstin alla olevassa harmaassa laatikossa. En edes jaksanut enää yrittää sen laatikon piilottamista.

Sain teknistä tukea aiemmin mainitsemaltani FB-orientoituneelta työkaveriltani, joka kätevästi omassa profiilissaan näytti, miten profiilikuvan taakse sai ”kansikuvan” vai mikä se nyt olikaan. No eipä löytynyt samoja valintoja minulla. Muutenkin koko suomenkielinen käännös oli aivan kamalaa, käsittämätöntä kapulakieltä, tyyliin ”käytä aina kohdetta Facebook kohteena xxx”. Kyllä, suomen possessiivisuffiksit ovat hankalia, mutta kun osasta valintoja ei kerta kaikkiaan tajua, mitä niissä tarkoitetaan. Vaihdoin kielen pikapikaa englanniksi, mutta sitten aloin epäillä, että kielen muutos vaikuttaa sivustoon siten, että myös vierailijat näkevät sivun englanninkielisenä. En jaksanut tarkistaa, koska FB ei tarjonnut minulle missään linkkiä, jolla olisin uloskirjautuneena päässyt suoraan asiakkaan sivuille.

Kolmen tunnin tukan repimisen, kiroilun ja päänsäryn (puolessa välissä kehitystyötä jouduin heittämään Panadolin kurkusta alas) jälkeen halusin vain saada homman loppuun ja laittaa asiakkaan sivuille ”tykkää”-napin ja graafisen kuvakkeen, jota napauttamalla pääsee FB-sivulle. Tykkää-napin koodi löytyi FB:n palvelusta, mutta mistään Seitsemästä helvetistä en löytänyt virallista Facebook-kuvaketta. Googlen kuvahakuun syöttämällä toki tuli kiljoona erilaista aloittelevan graafisen suunnittelijan tekosta, mutta mikään niistä ei ollut Virallinen, Facebookin tarjoama logo. Lopulta alennuin ryöstämään joltain toiselta sivustolta sinisessä laatikossa möllöttävän f-kirjaimen. Suora linkki sivustollekin löytyi viimein, kun tajusi pienenpienenpienellä tekstillä piilotettua ”etsi kavereita”-linkkiä napauttaa ja syöttää pari kirjainta firman nimestä.

Neljän tunnin ja kiroilun aiheuttaman taivaspaikan menettämisen jälkeen olin valmis. Valmis sanan siinä merkityksessä, että olin totaalisen v*ttuuntunut hommaan ja lopputulokseen. Onneksi sentään kelpasi asiakkaalle. Luojan kiitos WordPressistä, tämän kanssa ei ole ikinä tarvinnut ihmetellä, että miten saan jonkun ilmiselvän asian tehtyä.

Odotan kommentteja, ”et vain osaa, n00b!” No en perkele sitten vissiin osaa, eikä kiinnosta vähääkään tämän kokemuksen jälkeen.

/rant