Viikonloppu ovella, Steamissa odottamassa uunituore, eilen ennakkotilattu 4X-peli Legends of Pegasus! Tietokoneeseen virrat päälle ja minua tervehtii Windowsin levyntarkistusruutu. Ahdistus eskaloituu silmänräpäyksessä; edellinen sammutus oli normaali ja odotettu. Tämä ei koskaan lupaa hyvää.

Onneksi tällä kertaa on kyseessä tiedosto- ja pelisäilönä toimiva E-levy, teratavuinen Samsung Spinpoint F3, joten mitään kriittisen menetystä ei olisi luvassa. Paitsi tietenkin pahimmassa tapauksessa koko Steamin pelikirjasto, joka lähentelee kooltaan 500 gigaa. Ei olisi kamalan kiva ladata niitä kaikkia uudelleen, vaikka vain osaa kerrallaan aktiivisesti pelaankaan.

Levyntarkistus hoitaa hommaansa, ja indeksivirheilmoitusten vilistäessä ruudulla kiinnitän huomiota kiintolevyn kummalliseen vikinään. Eihän tuo uutena tuollaista ääntä pitänyt, eihän? Samalla muistan, että tämä tarkistus on jo toinen puolen vuoden sisään; myös edellisellä kerralla ääni huolestutti ja sai minut googlailemaan uutta kiintolevyä. Silloin homma jäi, koska tarjolla tuntui olevan vain huonoja vaihtoehtoja.

Kymmenen pitkän minuutin jälkeen tarkistus on valmis ja kone boottaa nätisti Windowsiin. Steamin clientti kuitenkin antaa ilmoituksen, ”could not connect to Steam network”. Noh, näitähän on ollut ennenkin, ajattelen. Ilmoitus varmaan johtuu tuosta Windowsin levykirjanpidon spontaanista uudelleenjärjestelemisestä. Vanhan rutiinin mukaan poistan Steam-kansiosta kaikki muut paitsi itse steam.exen ja järkälemäisen steamapps-kansion, jossa kaikki pelitiedostot ovat. No eipä auta. Ahdistus pääsee taas yllättämään: mitens mun Legends of Pegasus, HÄH?!

Suunnilleen tunnin pulaamisen jälkeen huomaan, että kokonaan eri kansioon uudelleenasennettu Steam-clientti käynnistyy ja kirjaa minut sisään. Muuten asennus on identtinen, mutta steamapps-kansio on tyhjä. Jotain on siis siellä vialla. Vielä lisätestaamisen jälkeen tajuan, että tiedosto nimeltä winui.gcf on nollan tavun kokoinen. Tiedosto roskiin, ohjelman uudellenkäynnistys ja heps! taas toimii. Paitsi että Legends of Pegasuksen odotus oli turhaa, koska se julkaistaan ilmeisesti vasta myöhemmin tänä iltana…

Kaiken Steam toimimaan-yritys-erehdys-kierteen keskellä vakaumus vahvistuu: ei enää kolmatta kertaa tätä. Alkaa uuden kiintolevyn etsintä. Kriteereitä minulla on kolme, tässä järjestyksessä:

1. hiljaisuus
2. käyttövarmuus
3. nopeus

Olen käyttänyt Samsungin kiintolevyjä yhtäjaksoisesti vuodesta 2002 lukuunottamatta lyhyttä pakettikoneajanjaksoa, jolloin Fujitsu-Siemensinrutkussa taisi olla Seagaten rutinalaatikko. Se hajosikin reilun vuoden kuluttua ja tilalle tuli Samsung. Nyttemmin Samsung on ironisesti yhdistynyt Seagaten kanssa samaksi konserniksi, ja lukemani perusteella uusien levyjen tekniikka ja laatu on peritty Siikakeittimeltä. Samsungin levyt olivat hiljaisia ja niissä oli kolmen vuoden takuu, ja siksi olivat aina varmoja ostoksia.

Merkinvaihto olisi siis edessä, ja vaihtoehdoksi jäivät käytännössä Western Digital tai Hitachi. Minun kannaltani olennaisinta vertailuinfoa tarjoaa sivusto silentpcreview.com, jossa nimenomaan keskitytään tuohon vaatimuslistani ykköskohtaan. Jo edellisellä säikäytyskerralla uutta levyä katsellessani eksyin samalle sivustolle, ja olin silloin ihan viittä vaille ostaa Western Digitalin Caviar Greenin 2-teratavuisen version. WD:n Green-sarja on hiljainen ja virtaasäästävä, mutta noihin spekseihin päästäkseen käyttää 5400:n kierroksen tekniikkaa, joka minulle merkitsee tuulahdusta sieltä 2000-luvun alusta. Vaikka järjestelmälevynäni onkin OCZ Vertex 3, 128-gigainen SSD-levy (jota en mistään hinnasta vaihtaisi enää SATA-levyyn), olisi kiva, jos pelilevylläkin olisi vähän suorituskykyä.

Toinen haittapuoli Caviar Greenissä on sen automaattinen lukupään parkkeeraustoiminta, joka on raivostuttavan tuttua toimintaa ulkoiselta USB-kiintolevyltäni. Menee noin kymmenen sekuntia, ennen kuin 1,5-terainen Samsungin M3 Station pyörähtää käyntiin. Ja tuon kymmenen sekunnin aikana et yleensä pysty tekemään mitään muuta kuin odottelemaan. Olen tietoinen ohjelmasta, jolla Greenin lukupäiden parkkeeraus saadaan poistettua käytöstä, mutta nykyään sitä on niin laiska, että ei oikein haluaisi tai viitsisi hakkeroida mitään omaa kovoa*. Ja hei, viimeksi olen parkkaillut lukupäitä noin vuonna 1990 ensimmäisen 286-koneeni aikoihin, jolloin aina ennen koneen sammutusta piti antaa komento ”park”, ettei levy vaurioituisi kärpäsen laskeutuessa liian lujaa tietokoneen kotelon päälle.

Levyn oston jahkailu kerrankin kannatti, sillä Western Digitalilta on juuri tullut ulos uusi Red-sarja, jonka 3 teratavun versio on silentpcreview.comin vertailun perusteella minua varten tehty. Sikahiljainen (kuunnelkaa vaikka), ei lukupäiden parkkeerausta, kolmen vuoden takuulla, ja säilytystilankin pitäisi taas riittää pariksi vuodeksi. Vaikka Red käyttääkin vieroksumaani 5400 kierroksen tekniikkaa, suorituskykymittauksien perusteella minun on syytä muuttaa käsitystäni kerrosnopeuden vaikutuksesta suorituskykyyn. Vielä kun Jimm’s PC lupasi toimitusajaksi 2-4 työpäivää, nollan euron toimituskuluilla suoraan työpaikalleni (koska satun olemaan muiden töiden ohessa myös Matkahuoltoasiamies) niin 199 euron hintakaan ei tuntunut enää ihan niin pahalta. Ihan. Mutta tilaus lähti, ja toivottavasti ensi viikolla olen uuden suorituskykyisen kiintolevyn onnellinen omistaja.

EDIT 30.8. Kiintolevy tuli viimeinkin, ilmeisesti uunituoreen mallin suosio(?) vaikutti toimitusaikoihin. Tällä hetkellä, kopioidessani vanhan levyn sisältöä uudelle, hämmentävin yksityiskohta uudessa levyssä on, miten viileänä se käy. Vanhan Samsungin kuoren päällä voi juuri ja juuri miellyttävästi pitää sormea. Sen sijaan uusi WD on yhtä kylmä kuin suoraan paketista otettaessa. Lisäverrokkina kaksi 500-gigaista Samsungiani ovat kuumia kuin hellankoukut, vaikkeivät ne edes tee mitään. Ja levy on todella hiljainen. Niin hiljainen, että en erota ääntä, vaikka painan korvani sitä vasten.

Tässä tiedostolevyn vaihdossa muuten jälleen kerran tuli todistettua, miten järkevä tiedon jakaminen kiintolevyjen välillä mahdollistaa melko helpon osien vaihdon. Olen jaotellut tietoni seuraavasti: järjestelmälevynä on tuo SSD-levy, jossa on vain Windows, sekä käyttäjän appdata-kansio, jonka siirtäminen toiselle levylle on kai liki mahdotonta. D-aseman virkaa hoitaa kloonavalla RAIDilla toteutettu 2 x 500 gigaiset Samsungin Spinpointit, joilla on ikää jo viitisen vuotta, mutta toimivat edelleen hienosti. Tällä asemalla on kaikki kriittinen tieto, Windowsin tiedostot-kansio, joka sisältää kaikki asiakirjani, valokuvani, digitaalisen musiikkini ja niin edelleen. RAID varmistaa sen, että jos toinen vanhuksista hajoaa, minulla on aikaa reagoida uuden levyn ostamiseen ilman, että (toivottavasti) mitään tietoa menetetään. Ja tuolla poistuvalla teraisella tiedostosäilöllä on siis vain Steamin clientti peleineen sekä ilman Steamia toimivat pelit. Steamin keskitetyn systeemin ansiosta pystyn nyt vaihtamaan levyn ilman mitään uudelleenasennuksia, vain Steam-kansion siirtäminen vanhalta levyltä uudelle riittää. Yksi syy litää, miksi pidän Steamia vallankumouksellisen hyvänä asiana PC-pelaamiselle. Ei-Steam-pelit joutuu toki asentelemaan uudelleen, mutta ne on kaikki fyysisinä kopioina hyllyssä.

Varmistusasemana on toiminut sitten tuo puolitoistaterainen Samsung M3, jonne menee varmistukset käyttäjän d-levyn sisällöstä sekä appdata-kansiosta säännöllisen epäsäännöllisesti. Lisäksi koneen päällä kieppuu 160-gigainen Western Digitalin Passport-siirtolevy, jolla on kaikkea sekalaista sisältöä: vanhoja varmistuksia, koulujuttuja ja niin edelleen.

Eli yhteensä siis 3,288 säilytystilaa nyt, ja ensi viikolla 5,288 teraa. Aika pitkälle on tultu siitä, kun niitä lukupäitä parkkeerattiin 0,00002 teran kiintolevystä.

*Jonneille nyt tiedoksi, että ”kovo” tarkoittaa hardwarea, ei kiintolevyä, jota ei siis myöskään kutsuta kovalevyksi. Esimerkiksi meille työharjoitteluun pyrkivät voisivat opetella tämä eron, ettei tarvitsisi ärsyyntyä.