Game of Thrones 4.05: First of His Name
Jani Sintonen Comments 2 kommentti(a)
Neljäs kausi puolessa välissään, joko saadaan Storm of Swordsin veroista tunnetta ja draamaa tarinaan? Alla arvioni jaksosta, spoilereita sekä kirjoihin että TV-sarjaan.
Sisältää spoilereita! | Valitse tekstiNäytä spoilerit> |
---|---|
Tuttu geneerinen septoni kruunaa jakson aluksi Tommenin kuninkaaksi. ”So Say We All”, oho, eikun ”Long May He Reign!” Seuraa Margaeryn ja Cersein välinen keskustelu, jossa Cersei myöntää pahimmalle kilpailijalleen Joffreyn olleen kauhea lapsi. Mitäh? Nyt on ilmeisesti tullut vuoro alkaa valkopyykätä Cerseitä. TV-Cersei eroaa muutenkin aivan liikaa kiivaasta kirjaesikuvastaan. Ehdotus Tommenin naimisesta olisi toiminut paljon paremmin, jos kohtaus olisi näytetty myöhemmän Tywin-Cersei -keskustelun jälkeen, jolloin Cersei olisi joutunut nöyrtymään realiteettien edessä ja pyytämään Tyrelleitä jatkamaan liittolaisinaan. Lisäksi kohtauksessa ärsyttivät seuraavat asiat: teinimäiset kaihokatseet Tommenin ja Margaeryn välillä, Mace Tyrellin alentaminen infantiiliksi törmäilyhuumorihahmoksi sekä se, että meitä muistutetaan miten vähän Varysillä on TV-sarjassa tekemistä. Vieläkö muuta? Ai niin, edelleen tapetilla oleva Cersei-Loras -avioliitto, jonka ideassa ei ole alunpitäenkään ollut järjen häivää.
Meereen, jonne seuraavaksi hypätään, lienee yhdistetty valokaapelilla Westerosiin, sillä sen verran nopeasti tieto Joffreyn kuolemasta saavuttaa Merentakaisen kuningattaren. Samalla selittyy se, miten pari jaksoa sitten Tywin Lannisterilla oli virheetöntä ja vääristelemätöntä tietoa Daenerysin valloituskampanjan etenemisestä. Tämä saattaa kuulostaa pikkuniuhotukselta, mutta on minusta tiedon välitön ja virheetön kulkeminen mantereiden välillä typerä juoniaukko, jonka olisi voinut helposti välttää, mikäli käsikirjoittajilla olisi edes jonkinlaista tajua tiedonkulusta aikana ennen lennättimiä, radiota, televisiota tai Internetiä. Noh, ainakin Butcher King tulee mainittua. Olen liiaksi Dany-fani arvostellakseni Emilia Clarken näyttelyä, mutta vähitellen minuakin alkaa häiritä kaikkien netin antidanyistien tapaan Clarken yhden ilmeen show. Huomattavaa on myöskin, että puvustusosasto on ilmeisesti saanut lisää määrärahoja, koska Dany pukeutuu nyt tokariin. Tosin paljon vaatimattomampihan se on kuin kirjoissa kuvailtu pukuhässäkkä. Eyriessä Littlefingerin pelastusoperaatiossa kirstun pohja on tullut vastaan hevosten ostohetkellä, miksi muuten Laakson valtias saapuisi jalkapatikassa Bloody Gatelle? Sweetrobinin näyttelijä on kohtalokkaasti vanhentunut ensimmäisestä tuotantokaudesta. Ja edelleenkin narisen Eyrien visuaalisesta designista; se on kerrassaan surkea ja kunnianhimoton, niin sisältä kuin ulkoakin. Tämäkö valloittamaton linnoitus vuoren rinteellä? Korkeat, kylmät, marmoriset salit, joiden seinien ulkopuolella tuuli tuivertaa ja avoimesta Moon Doorista paistaa kuutamo? Voin olla romantikko, mutta Eyrie on jotenkin niin laimea… Tywinin ja Cersein välisessä pikku rupattelussa pudotetaan jakson WTF-pommi. Lannisterien kultakaivokset eivät tuotakaan kultaa. Just joo, jälleen täytyy kysyä, että miten kenellekään tulee mieleen tehdä tällainen muutos? Jos haetaan vain keskustelunsytykettä Iron Bank-infodumpille niin metsään mennään ihan törkeästi. Miksi Tyrion tai Cersei haluaisi rutiköyhän Casterly Rockin valtiaaksi? Ja yrittääkö Cersei manipuloida Tywin Fuckin’ Lannisteria? Ja annetaanko meidän ymmärtää, että hän onnistuu siinä? Arya ja Hound-kohtaukset, vaikka eivät juonta edistäkään (tai ehkä juuri siksi) ovat jakson paremmasta päästä. Mountainkin onneksi mainitaan, koska muutaman jakson päästä häntä tarvitaan jo tositoimissa. Arya muistaa parin jakson tauon jälkeen olevansa vasenkätinen. Houndin ”Meryn Fucking Trant?” ja sen perustelut herättävät hilpeyttä. Hyvä, tällaista tarkkanäköistä pikkunokkeluutta lisää! Lysan ja Sansan kahvihetki muuttuu eskaloituu omituiseksi kolmannen asteen kuulusteluksi odottamattoman nopeasti. Jokin kohtauksen käsikirjoituksessa tai ohjauksessa mättää; tokihan vastaavanlainen keskustelu käytiin kirjoissakin, mutta huomattavasti vähemmän puistattavana. Käsikirjoittajat ovat näköjään päättäneet tehdä Lysa Arrynista parhaansa mukaan raivoavan skitsofreenikon. Sitten livautetaan jälleen slapstickin puolelle Briennen ja Podin Comedy Hourin myötä. Pod ei osaa ratsastaa, mistäs tämä idea nyt on revitty? Myöskin Briennen idea suunnata suoraan Muurille (varsinkin ratsain) on kauniisti sanottu kaukaa haettu. Jos pohjoiseen on suunnattava, niin minun ensisijainen kohteeni olisi Eyrie, jossa asustaa Sansan lähin elossa oleva sukulainen. Kaninpaistokohtaus muuttuu hölmöydestä ihan siedettäväksi, kun muistellaan Podin urotekoja Blackwaterissa. Mutta miksei Mandon Moorea mainita nimeltä? Takaisin King’s Landingiin, jossa TV-Oberyn Martellin hahmo tuhotaan täysin, koska hän ei ole tässä jaksossa lainkaan huorissa! Käsittämätöntä, anteeksiantamatonta. Mutta ihan vakavissaan, miksi Lannistereita vihaava Oberyn kaveeraa nyt Cersein kanssa? Pisteitä Sand Snake-maininnasta. Ja kohtauksen päätteeksi mennäänkin taas bizarromaahan, kun Cersei herkistyy ja haluaa lähettää Myrcellalle laivan synttärilahjaksi, koska Myrcella on aina rakastanut avovettä. Jaahas. Jakson kliimaksiksi tarkoitettu hyökkäys Craster’s Keepiin alkaa Locken epäuskottavan tehokkaalla tiedustelutoiminnalla. Jojenin näyt tuovat vähän tarvittavaa mystiikkaa TV-sarjaan, ja Jojenin palava käsi sai minut taas tuntemaan itseni spoilatuksi. Karlin implikoitu Meeran raiskausyritys tuo taas vähän viime aikoina tapetilla ollutta seksuaalista väkivaltaa juoneen. Ja kenenkä muunkaan kuin D&D:n käsikirjoittamassa jaksossa… Jonin iskuryhmä on melko tehokas lanatessaan pettureita oikealta ja vasemmalta. Plussaa on Branin wargaus Hodoriin, jota onkin jo odotettu. Mutta aika heikoissa kantimissa ovat kyllä Hodorin ketjut. Mutta mikä parasta, juoniongelmasta nimeltä Locke päästään eroon nopeasti ja tehokkaasti. Jonin ja Karlin taistelu on niin epätyydyttävä kuin vain voi. Ensin Karl nöyryyttää Jonia miekkahipassa, ja ratkaisevan iskun antaakin poeettisen oikeuden mukaisesti eräs Crasterin vaimoista. Ja typeryyden kruunaa vielä naurettavan yliampuvalla verenvuodatuksella mässäilevä Jonin fatality-liike. Huoh. Ainakin Jon ja Ghost saatetaan takaisin yhteen, joskin tässäkin naurettava yhteensattuma on Rastin pakeneminen suoraan Ghostin häkille. Kaikista suunnista, miksi juuri sinne? Miten sitten onnistutaan käsittelemään juonireikä, joka syntyi viime jaksossa, kun saimme tietää, että Sam on kertonut Branin elossa olemisesta Jonille? Tämähän synnyttää epäkohdan, koska eräässä Dance of Dragonsin tärkeimmistä juonista Jon painii omantuntonsa kanssa Stanniksen tarjotessa hänelle Winterfellin valtiutta, koska hän on ainoa elossa tai ihmisten tiedossa oleva Stark. TV-sarjatodellisuudessa Jon tietää Branin (ja Rickonin) olevan elossa, jolloin hänellä ei ole vähäistäkään moraalista oikeutta Winterfelliin, mikä nollaa kokonaan yllämainitun juonikuvion. Nyt veljesten kohtaaminen vältetään, mikä ei varsinaisesti auta asiaa; kukaan ei tiedä, että Bran on ollut Crasterin mökissä vankina, joten Jon tietää Branin olevan edelleen elossa. Entä, jos kaksikko olisi kohdannut, ja Bran kertonut tarpeestaan jatkaa pohjoiseen? En tiedä, miten kohtaus olisi voitu uskottavasti kirjoittaa niin, että Jon antaa Branin jatkaa sen sijaan että veisi hänet mukanaan Castle Blackiin. Jollain (hyvin epäuskottavalla) juonikäänteellä tämä olisi voitu toteuttaa, jolloin olisi voitu todeta, että Jon tietää Branin olevan elossa, mutta tietää myös, että Winterfellin valtiasta Branista ei koskaan tule. Mutta edelleen on jäljellä Rickon, joka TV-sarjan viimeisen tiedon mukaan majailee The Last Hearthissa Umbereiden vieraana. Jos jakso olisi käsikirjoitettu siten, että Jon luulee Branin kuolleen Crasterin Keepin valtauksessa, oltaisiin päästy lähelle Dancen tilannetta. Mutta silti, Rickon… Tämä vain esimerkkinä siitä, miten Benioffin ja Weissin mielessä pieneltä tuntuva muutos aiheuttaa paljon harmaita hiuksia jatkuvuuden suhteen. Tyydyttävää lopputulosta juoniaukkoon ei pystytä kirjoittamaan enää aiheuttamatta lisää ja vielä isompia muutoksia. Mitäpä jäi tältä viikolta käteen? Kolme hämmentävää Cersei-vetoista kohtausta, mutta myös orastava positiivisuus siitä, että muutama harhaileva juonilanka (Crasterin mökin raidaus, Locken olemassaolo, Ghostin ja Jonin erillään olo) onnistutaan palauttamaan takaisin pirtaan. Suurimmaksi osaksi kuitenkin latteaa, tylsää, eli täysin vastakohta sille, mitä Storm of Swordsin loppu oikeasti oli. |
2 thoughts on “Game of Thrones 4.05: First of His Name”
Hyvää settiä jälleen kerran. Näitä kommenttejasi sarjasta versus kirja on aina mukava lukea. Melkein niitä odottaa enemmän kuin itse sarjan näkemistä 🙂
Kiitos kehuista! Toivottavasti sarja pääsisi vielä sille tasolle, että niitä jaksoja olisi vähintään yhtä mukava seurata kuin näitä meikäläisen sekavia avautumisia 🙂