Game of Thrones 3.07: The Bear and the Maiden Fair
Jani Sintonen Comments Ei kommentteja
Seitsemännen jakson meriitti on ainakin sarjan tähän asti spoilaavin jakson nimi. Onko karhun ja neidon yhteenotossa samanlaista pontta kuin kirjoissa? Sisältää spoilereita lähes kaikkeen mahdolliseen.
Sisältää spoilereita! | Valitse tekstiNäytä spoilerit> |
---|---|
Uuughh. Maanantai-ilta ja olen taas pettynyt ja turhautunut niin monella eri tasolla. Vaikka tason lasku alkoikin kolmannella tuotantokaudella hieman myöhemmin kuin edellisellä, samoihin synkkiin vesiin ollaan tälläkin kertaa sukeltamassa. Lisäksi olen hämmentynyt siitä, miten arvioida jaksoa, jossa sidettä kirjojen tapahtumiin on enää nimellisesti. Olen kahteen juonikaareen lähes tyytyväinen. Ensimmäinen niistä on Jonin tarina, jonka pelastavana enkelinä toimii edelleen iiiihana Rose Leslie. Siitäkin huolimatta, että Jonin, Ygritten ja Orellin väkisinväännetty kolmiodraaman tapainen on väsynyttä sontaa. Hemmetti, minun puolestani showntekijät voisivat dumpata Kit Haringtonin tässä vaiheessa ja muokata Ygrittestä Castle Blackin seuraavan Lady Commanderin. Siinäpä plot twistiä kerrakseen! En mahda mitään, että joka kerta, kun Ygritte kiusaa/matkii/pilkkaa Jonia, Rose Leslien maneerit ja ilmeet saavat minut hymyilemään. Kohtaus, jossa Ygritte ja Jon ihmettelevät tuulimyllyä oli parasta heti kaksikon luolakohtauksen jälkeen. Pidin myös siitä, miten kepeä tunnelma muuttui vakavaksi Jonin kertoessa totuuksia wildlingien sotamahdista. Sisäinen Ygritte-fanini aneli jälleen jonkinlaista interventiota käsikirjoittajilta Ygritten pelastamiseksi. Pahoin pelkään, että tämän kauden emotionaalinen pohjakosketus minulle on taistelu Castle Blackissä niiden eräiden hääjuhlien sijaan. Koska nämä hääjuhlat saisivat minusta tulla paljon nopeammin, ainakin näin ajattelin katsellessani tämäniltaista Robb-tarinaa. Montako vuorosanaa Catelynillä on ollut koko kauden aikana? Tässäkin jaksossa Cat pistetään istumaan kiltisti sivustalla Blackfishin puhuessa ruokottomia. Onneksi tomera kuningatar saa pahasuisen soturin heltymään, kun vähän soittaa suuta takaisin hänelle. How contemporary and charming! Onneksi Catelyn saa sentään heittää paheksuvan katseen telttaan kutemaan jääviin kuninkaaseen ja kuningattareen. Robbin ja Jeynen välisessä kohtauksessa mielenkiinto kiinnittyy Talisan takapuolen sijaan siihen, että käsikirjoittajat näyttävät kertaheitolla tekevän selväksi erään Storm of Swordsin mielenkiintoisimmista mysteereistä; sen, jäikö Robbilta perillinen. Unohtakaamme siis Jon Snow-fanit kaikenlaiset testamentit liittyen Winterfellin omistussuhteeseen! Jos positiivisia puolia haetaan, niin nyt käsikirjoittajien on ainakin pakko tappaa Talisakin Red Weddingissä… eikö niin? EIKÖ NIIN? Entä mikä oli heitto siitä, että Edmure on korkea-arvoisin naimakauppa Freylle koskaan? Olen muistavinani esimerkiksi erään Freyn Lannistereiden päähaarasta, Tywinin lankomiehen. Ei tuokaan nyt niin huono diili ole, ja tuntuu, että käsikirjoittajat haluavat ylikorostaa Freyden olevan roskasakkia. King’s Landingissä jatkuu jo kuiviin kaluttu teema ”kahdet häät”. Joffreyn häät ovat tulossa, olemmeko kenties kuulleet tämän aikaisemminkin? Sansa ei tahdo naida Tyrionia, Tyrion ei tahdo naida Sansaa, vaikuuttako uusinnalta viime viikosta, äskeinen? Margaeryn ja Sansan väliset kohtaukset aiheuttavat edelleen enimmäkseen myötähäpeää. Sansa myöntää olevansa tyhmä tyttö ja todistaa sen sanoillaan kohtauksen lopussa. Missä on Sansan hahmonkehitys? En ihmettele lainkaan niitä TV-katsojia, jotka paljastavat vihaavansa Sansan hahmoa. Minulla on onneksi myöhempien kirjojen Sansa vielä voitolla. Tyrionin ja Bronnin välillä Bronn puhuu asiaa, ”Shae is a whore”. Shae on myöskin bitch, kun ei kykene pääsemään yli Tyrionin naimakaupasta. Kohtauksen kohokohtana on onneksi kultainen ketju, jolle löytyy käyttöä myöhemmin (tuskin maltan odottaa). Kohtaus Joffreyn ja Tywinin välillä ilmeisesti osoittaa, kuka todellisuudessa hallitsee, mutta on pelkkää TV-Tywin fan serviceä. Todetaan se nyt vielä kerran: Tywinin ei ole tarkoitus olla a) hyvä jätkä, b) badass, c) kiva setä tai mitään muutakaan sen tyyppistä. Myöhäistä tosin välittää, koska tätä menoa Tywin Lannister on Tyrioniakin suositumpi ja taas menee yksi Martinin hyvin rakentama konflikti vessan reiästä alas. Ja pun todellakin intended. Mutta sitten Dany. Aah. Jos kakkoskaudella Danyn seikkailut Qarthissa aiheuttivat hämmennystä, pettymystä ja raivoa, tällä kaudella Danyn kanssa on vedelty kaikkia oikeita naruja. Tämänpäiväinen kohtaus on lähestulkoon täysin kirjasta, ja se on hieno. Dany loikoilemassa kolmen lohikäärmeensä kanssa sohvalla on vaikuttava näky. Ainakin minä olisin ollut polvillani alta aikayksikön. Ensimmäiset kunnon väläykset Viserionista ja Rhaegalista ovat hunajaa, mutta lohikäärmeiden nimet voisi kyllä jo mainita. Yunkain edustaja jää mieleen hyvin toteutettuna sivuroolina. Ja eiköhän liittolaisilla viitattu Stormcrowseihin, joten tervetuloa juoneen Daario Naharis! Takaisin ankeaan Westerosiin. Melisandre on jollain kumman ilveellä onnistunut livahtamaan King’s Landingiin kenenkään häntä tunnistamatta ja vielä hommaamaan kyydin Dragonstoneen. Gendrykin näyttää yllättävän mukautuneelta rooliinsa uhrilampaana ja sieppauksen kohteena. Ja sitten tuosta vain ohi mennen kerrotaan Gendrylle hänen taustansa, jotain, mitä kirjoissa hahmo ei ole vielä tähän mennessä tiennyt. Ei tuo muutos nyt minua tuskasta kiljumaan saa, varsinkin kun Gendryn on tarkoitus selvästi korvata Edric Storm. Brotherhood without Bannersin yhtäkkisen fanaattisiksi käyneet johtohahmot alkavat pänniä Aryaa, joka ilmoittaa ihan tyhjästä palvelevansa kuolemaa. Irrallinen heitto olisi toiminut paljon paremmin, mikäli Arya olisi Harrenhalissa Tywinin kanssa tarinoimisen sijaan oikeasti joutnut näkemään ja kylvämään kuolemaa. Nyt Houndin toimittama vapaudenriisto toimii lähennä helpotuksena ja tunteena siitä, että Arya-juoni saadaan ehkä tämän myötä taas kiinnostavaksi. Käydään vielä pakolliset Theon- ja sexposition-kohtaukset pois alta. Katsos, nehän ovatkin tällä kertaa yksi ja sama kohtaus! Kukapa olisi uskonut… Theonin päämäärätön kidutus jatkuu jo toisella peräkkäisellä ylipitkällä, mitään uutta paljastamattomalla (tai no…) kohtauksella. Tämäkertainen väkisin väännetty pornoilu vaivaannuttavine dry-humppeineen oli kyllä melkoista pakkopullaa ja ennalta-arvattavuudessaan lastentarhan salapoliisimysteeriksi sopiva. Joko nyt jätätte sen Theonin ihan suosiolla sivuun useammaksi jaksoksi (ja näytätte muita Ironbornia) tai sitten edes paljastatte ihan suoraan, että se on Ramsay Snow-Bolton joka Theonin kiusallisiin tilanteisiin saattelee. Tällaisenaan Theon-osiot ovat täysin jonninjoutavaa ruutuajan tuhlaamista. Ai niin, Brankin käy ruudussa. Ja yhtäkkiä, mitään merkittävää ei tapahdu. Porukan kahtiajakautumista valmistellaan Oshan harhaisuudella, ja vähän keksittyä taustatarinaa saadaan kohtausta pidentämään. Briennen ja Jaimen juoni on sieltä paremmasta päästä, joskaan ei sekään puhtaita papereita saa. Jaimen terveiset Robbille menevät onneksi perille, ja Qyburn pysyy ilahduttavan uskollisena kirjaesikuvalleen. Sen sijaan karhu-toimintakohtauksen ohjaaja pitäisi heittää sinne monttuun itse. Harvinaisen tylsää, jännitteetöntä ja laiskaa: jalkajousen nuoli saa nallea tuskin ärähtämään. Itse asiassa koko nuoli häviää sopivasti seuraavista kohtauksista. Yksikätinen Jaime kiipeää lähes omin avuin ylös montusta – OK. Miksi Locken henki piti säästää? Kun Amory Lorch kerran hävitettiin tarinasta jo aiemmin, niin jokuhan sille kontiolle olisi pitänyt syöttää. Pyhä keskinkertaisuus leimaa koko kohtausta. Ja loppuun vielä yksi uusi sovitus Rains of Castamerestä, jolla ei muuten jaksoon mitään yhteyttä ole. Vakavasti ottaen nyt. Minulle viimeinen kiinnike tähän sarjaan on Red Wedding, joka koittaa kahden jakson kuluttua. Tuotantotiimin suorituskunto ei tämän ja viime viikon perusteella juuri vakuuta, joten vakavasti jälleen mietin, mitä tässä sarjassa oikein näen. Ei se ole enää A Song of Ice And Fire, enkä voi sitä geneerisenä fantasiatarinanakaan katsoa. Jos jatkossakin jaksossa pari-kolme kohtausta maksimissaan on kirjoista ja loput Benioffin ja Weissin keksimää scheissea, irrottautuminen RW:n jälkeen tuntuu lähes loogiselta vaihtoehdolta. EDIT: Tämäkö oli se tämän kauden GRRM:n käsikirjoittama jakso? Vau. VAU. Ohhoh. – – – …George, I am disappoint. Täytyisi varmaan joskus muuten katsoa ihan ajatuksella nuo alkukrediitit. Sinänsä hyvä, että nyt ei ainakaan GRRM-taintti ollut tuomassa ruusunpunaa arvosteluun. EDIT 2: Virheelisiä muistikuvia Dany-kohtauksen osalta korjattu. Tämän siitä saa, kun ei ole muutamaan vuoteen SoSia lukenut…
|