Vanha kännykkäni Sony Ericssonin w910i alkoi jo muutama kuukausi sitten osoittaa vanhuuden oireita: ennen hyvin varauksen pitänyttä akkua piti ladata joka ilta. Ja koska olihan se jo viime vuosikymmenen tekniikkaa, niin uuden kännykän osto tuli ajankohtaiseksi.

Vaatimukseni kännykän suhteen eivät ole kummoiset. Musiikkia en kännykällä kuuntele, 3G on landella täysin turha ja erillinen kamerakin tuli juuri ostettua. Ulkonäkö sen sijaan on ollut minulle aina tärkeä seikka. Kolme edellistä puhelintani ovat olleet Sony Ericssoneja lähinnä siksi, että Nokialta ei ollut vuosikausiin tullut yhtään houkuttelevan näköistä, kokoista tai painoista puhelinta.

Ulkonäön lisäksi listasin pari muuta ominaisuutta, jotka halusin. Inhoan tekstiviestien naputtelua, koska olen vuosikausien harjoitteluun nähden varmaankin maailman hitain ja tumpeloin kirjoittaja. Siispä vaatimus uuteen puhelimeen oli qwerty-näppäimistö. Toinen tärkeä juttu on wlan-yhteys, ainakin sisätiloissa voisin hyödyntää wlan-modeemiani, mikäli jostain syystä kännykällä nettiin haluaisin.

Noiden vaatimusten perusteella valinta alkoi rajoittua. Qwerty-näppistä sai halvimmillaan vajaan satasen Samsungeista, mutta muutaman kommentin kuultuani näppäimistön laadusta rajoitin ne valinnan ulkopuolelle. Sony-Ericssonia en enää oikeastaan pitänyt vaihtoehtona, vaihtelu kun virkistää. iPhone tippui laskuista sekä periaatteesta että täysin törkeän hinnan vuoksi. Niinpä jäljelle jäi oikeastaan vain Nokia.

Valinta selkiytyi siinä vaiheessa, kun listasin qwerty-näppäimistöiset Nokiat. 400 euroa en todellakaan ollut valmis maksamaan kännykästäni, joten listaan jäi oikeastaan vain yksi tuote: Nokia XpressMusic 5530. Suositushinta oli kohdallaan, 179 euroa, mutta pari epäilystä kuitenkin heräsi: kosketusnäyttö sekä se, oliko kännykkä vähän liian ”teini” minulle.

Kännykän ostajille pistän kaksi vinkkiä, joissa kannattaa viettää aikaa ennen ostopäätöstä: www.matkapuhelininfo.com ja YouTube. Matkapuhelininfossa on läjäpäin käyttökokemuksia lähes kaikista markkinoilla olevista malleista. YouTuben unboxing-videot ja käyttödemot näyttävät laitteet toiminnassa, jolloin käsityksen saa vaikkapa valikoiden nopeudesta, tai kuten minun tapauksessani, kosketusnäytön toiminnasta.

YouTube vakuutti minut, että mallin kosketusnäyttö on toimiva. Myös teinifaktori hälveni asiallisen näköisten valikkojen takia, joten tilaus valko-sinisestä mallista lähti parin illan arpomisen jälkeen vetämään. Ajoitus oli vähintäänkin oikea: seuraavana päivänä w910 ei suostunut enää lataamaan akkua lainkaan.

Yhden päivän olen nyt uutta Nokialaistani hypistellyt ja kovasti olen siihen ihastunut. Kosketusnäyttö on toiminut paremmin kun uskalsin odottaa, S60 5th edition -käyttis on vikkelä ja looginen, qwerty-näppis toimii tekstinsyötössä kuin unelma ja myös 3,2 megapikselin kamera vaikuttaa ihan kelpo lelulta. Pienenä ärsytyksenä kallistussensori on vähän liian herkkä ja jää välillä pariksi sekunniksi arpomaan, missä asennossa kännykkä oikein onkaan.

Onnelliseksi lopuksi vanha w910:kin saa lähiaikoina sydämensiirron, kun hoksasin, että Amazon myy SE:n alkuperäisakkuja 4 euron hintaan… Siitä tulee tästä lähtien työkännykkäni.