Tutkiessaan miljardeja vuosia vanhoja raunioita ihmissiirtokunta Straumlin tiedemiehet vapauttavat vahingossa ikivanhan keinoälyn. Yksi avaruusalus pääsee kuitenkin tutkimusaseman tuhoa pakoon, kantaen tietämättään asetta keinoälyn tuhoamiseen. Avaruusalus haaksirikkoutuu primitiiviselle planeetalle, jolloin siitä ja sen sisältämästä arvokkaasta lastista saa tietää tärkeässä informaatiokeskuksessa työskentelevä Ravna Bergsndot. Ravna kumppaneineen aloittaa epätoivoisen pelastusretken kilpaillen aikaa vastaan.

Visionäärinen, rohkea, dramaattinen, sympaattinen ovat esimerkkejä adjektiiveista, jotka soveltuvat kuvailemaan A Fire Upon the Deepiä (FUD tästä lähtien) (1992). Matematiikan professori, tietokoneinsinööri Vernor Vinge todistaa, että luonnontieteilijän ja humanistin raja on kuin onkin häilyvä, ja että erinomaisen hard-scifi -romaanin tarvitse muistuttaa teknisen manuaalin lukemista. Vinge on luonut huiman syvän universumin, mutta kirjan pääosassa ovat toinen toistaan persoonallisemmat avaruusolennot.

FUDissa Linnunrata on jaettu neljään eri vyöhykkeeseen, tai ”syvyyteen”: lähinnä galaksin keskustaa sijaitsee elämälle sopimaton ”The Unthinking Depths”. Seuraava vyöhyke on myös muinaisen Maapallon sisältävä ”Slow Zone”, jossa korkeamman teknologian käyttö ja ylivalonnopeusmatkustus ovat mahdotonta. Slow Zonesta seuraava on ”Beyond”, jossa tarina suurimmaksi osaksi tapahtuu. Beyond mahdollistaa ylivalonnopeusmatkustuksen sekä paljon Slow Zonea nopeammat tietokoneoperaatiot, saaden Beyondista lähtöisin olevan teknologian näyttämään lähes jumalalliselta Slow Zonen asukkaiden silmissä. Neljäs vyöhyke aivan galaksin uloimmilla reunoilla on nimeltään Transcend, jonka saavuttaessa sivilisaatio muuttuu lähes kaikkivoipaksi puolijumaluudeksi. Alussa idea tuntuu hieman väkisin keksityltä erikoisuudelta, mutta mitä pidemmälle tarina etenee, sitä paremmalta keksintö tuntuu. Alueiden väliset häilyvät rajat näyttelevät juonessa tärkeätä osaa.

Kirja alkaa muistuttaen melkein fantasiatarinaa: Straumlin High Labin pakolaiset, Olsndotin opettajaperhe, laskeutuu keskiaikaisen teknologiatason planeetalle, jota asuttavat  laumoissa liikkuvat koiraolennot, Tinet (engl. Tines). Ensimmäinen kontakti ei suju aivan suunnitelmien mukaan, ja Olsndotin perhe huomaa olevan hajallaan ja Tinejen vankeina. Vinge alustaa Tinejen kulttuuria ja maailmaa ensimmäisissä luvuissa. Lukijan sitoutumista mitataan, kun vieraat ja ensin barbaarisilta tuntuvat Tinet vangitsevat ja manipuloivat Olsndoteja.

Pian alun jälkeen kuitenkin siirrytään ”perinteisemmän” high-scifin puolelle, kun Vinge esittelee toisen tärkeän konseptinsa, ”Miljoonien valheiden verkon”, Internetin vastineen, jossa tieto liikkuu keskusteluryhmien välityksellä. Kaistanleveys on rajoitettua ja kallista, eikä moderaattoreita ole. Vuonna 1992 julkaistu kirja siis profetoi hämmästyttävällä tarkkuudella vuoden 2011 Internetin realiteetin (mitä nyt keskusteluryhmät ovat jo aikoja sitten kuolleet, ja erinäiset foorumit tulleet niiden tilalle). Keskusteluryhmissä liikkuvat viestit taustoittavat muualla tapahtuvia asioita, ja saavat galaksin tuntumaan asutetulta.

High Beyondissa eräs tärkeimmistä Verkon solmuista on Relay, FUDin toinen pääasiallinen tapahtumapaikka. Vinge tutustuttaa lukijan Sjandra Kei -siirtokunnasta peräisin olevaan Ravna Bergsndotiin, ensimmäiseen ihmiseen, joka on saanut kunnian työskennellä Relayssa valtavan galaktisen arkiston parissa. Relay on todella mielikuvituksellinen luomus leijuvine avaruustelakoineen ja keinotekoisine merineen. Vingen teknologia tuntuu oikeasti tulevaisuuden teknologialta, sopivalta yhdistelmältä uskomatonta ja uskottavaa.

Mielenkiintoisesti kirjailija piirtää päähenkilö Ravnan melko vähäisillä siveltimenvedoilla: hänen taustoistaan kerrotaan melko vähän ja hänen ulkonäköäänkin kuvaillaan ensimmäisen kerran vasta kirjan viimeisessä kolmanneksessa. Vinge saa kuitenkin lukijan kiintymään Ravnaan, koska hän on täydellinen sankari; empaattinen, järkkymätön, oikeassa olevan moraalisen kompassinsa mukaan toimiva kiinnekohta galaksinlaajuisten mullistusten keskellä. Vakaata Ravnaa vastakohdittaa hänen kumppaninsa Pham Nuwen, joka on impulsiivinen ja röyhkeä, ja jonka motiivit ovat ajoittain kyseenalaisia. Ravnan ja Phamin suhde luo koko ajan muuttuvaa dynamiikkaa ja on tärkeä syy siihen, että kirja ei keskivaiheillaan ala laahaamaan.

FUDin tärkeimmät henkilöt ovat kuitenkin avaruusolennot. Ravnan ja Phamin apuna toimivat rauhantahtoiset Skroderiderit (kuvittele älykäs jukkapalmu liikkumassa moottoroidulla pyörätuolilla!) Blueshell ja Greenleaf ovat paitsi erinomaisia sidekickejä, myös tärkeän juonikäänteen tuojia kirjan keskivaiheilla.

Ja sitten itse Tinet. Koirarodun konsepti on mielenkiintoinen: yksi ”lauma” muodostuu 4-8 yksilöstä, jotka muodostavat eräänlaisen mini-hivemindin jakaen ajatukset, muistot ja yhdistäen toisiinsa yksilöiden luonteenpiirteet, ja toimivat yhteisesti koordinoituna. Eräs kirjan tärkeimmistä sanomista on laumojen ja ihmisten välinen vuorovaikutus, jossa molemmat rodut täydentävät ominaisuuksiltaan toinen toisiaan. Tinet ovat kukin oma valloittava persoonansa: seikkailumielinen Peregrine, viisas Woodcarver, hyperaktiivisen innokas pentu Amdi sekä julmat ja juonittelevat Steel ja Flenser… Huomasin välittäväni Tinejen kohtaloista aivan yhtä paljon kuin ihmistenkin.

Vingen dramatiikantaju ansaitsee myös maininnan. Muutaman kerran kirjailija onnistuu aidosti yllättämään odottamattomilla juonenkäänteillä. Rinnakkaisia juonilankoja ei ole kuin kaksi tai kolme laskentatavasta riippuen, joten rönsyilyä ei synny ja tarina pysyy hyvin Vingen käsissä koko ajan. Juonen ratkaisu tuntuu tulevan hieman nopeasti, mutta tunnelmallinen ja katkeransuloinen epilogi sitoo ihmis- ja eläinkohtalot kauniisti pakettiin.

Kaiken kaikkiaan A Fire Upon the Deep on eräs parhaista lukemistani kirjoista. Se herättää monenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia, ja näennäisen suuresta mittakaavastaan huolimatta se on henkilölähtöinen ja virkistävällä tavalla optimistinen ja lohduttava teos. Ehdoton ja lämmin suositukseni kaikenikäisille ja -tasoisille scifin lukijoille.