Koska tänään on karkauspäivä, haluan välttämättä postata jotain ihan vain kivan päivämäärän vuoksi, ja koska kirja-arvosteluni Alastair Reynoldsin House of Suns -kirjasta ei ole vielä ihan valmis, pistetään musiikillinen välipala. Jos minun laillani joudut työpaikallasi pakkokuuntelemaan Radio Aaltoa, olet todennäköisesti kuullut seuraavan biisin originaaliversion.

Minä löysin kuitenkin tämän alla olevan coverin ensin, vähän reilu kuukausi sitten, ja tämä on minusta parempi versio. Etenkin naisvokalisti Sarah Blackwoodin upea ääni hivelee makuhermojani, vaikken noin niinkuin yleisesti tällaisesta easy listening -kamasta kauheasti välitäkään. Tänään olen kuitenkin epätyypillisen positiivisella tuulella, joten menköön. Lisäksi viisi tyyppiä samaa kitaraa soittamassa on itsessäänkin ihan näkemisen arvoinen juttu.