Michio Kaku: Parallel Worlds
Professori Michio Kaku on monille tuttu asiantuntijarooleistaan lukuisissa tiededokumenteissa. Useimmiten hän kertoo katsojille universumin rakenteeseen liittyvistä asioista, sen historiasta ja tulevaisuudesta. Karismaattisella Kakulla on lahja muotoilla monimutkaiset teoreettisen fysiikan ilmiöt kansantajuisesti ja kiinnostavasti. Samasta lähtökohdasta hän on kirjoittanut kirjan Parallel Worlds (2005), helposti lähestyttäväksi teokseksi tavalliselle tallaajalle.
Kynnystä kirjaan tarttumiselle ei juuri ole, ainoa vaatimus on kiinnostus maailmankaikkeutta ja sitä liikuttavia voimia kohtaan. Neljässäsadassa sivussa Kaku kertoo tällä hetkellä vallalla olevat teoriat maailmankaikkeuden synnystä, sen rakenteesta ja tulevaisuudesta. Vaikealtakin kuulostavat asiat, kuten 11-ulotteinen supersäieteoria, aukeavat mielenkiintoisten esimerkkien ja rinnastusten avulla. Henkilökuvat astronomian ja teoreettisen fysiikan merkkihenkilöistä tuovat ihmisläheisempää näkemystä ja ovat niin mielenkiintoista kirjoitettu, että lukijan alkaa tehdä mieli etsiä lisätietoa vaikkapa taisteluparista George Gamow ja Fred Hoyle.
Kirjan kolmannessa osassa Kaku esittää kysymyksen, onko jonkin supersivilisaation mahdollista paeta rinnakkaisulottuvuuteen oman universumimme vääjäämättömän tuhon edetessä. Teoria on huikea, ja luonnollisesti täysin nykytieteemme ulottumattomissa, mutta Kaku esittelee joukon ehtoja, joilla kyseinen suoritus voisi joskus olla mahdollinen.
Parallel Worldsia on parhaimmillaan tosi vaikea lopettaa lukemasta, ja ajattelemisen aihetta se antaa pitkäksi aikaa. Se palauttaa myös mieliimme sen, kuinka pieniä ja mitättömiä olemmekaan omassa maailmankaikkeudessamme, saati sitten kaikissa lukemattomassa määrässä rinnakkaisulottuvuuksia.
6 thoughts on “Michio Kaku: Parallel Worlds”
Voi kärsimys, miten hienosti kirjotat. Todella viihdyttävää ja tiedät tämmösistä jutuista näin paljon! Kun saan joskus aikaan listan blogeista, joita seuraan, niin tää on mukana enstemäisten joukossa. Tästä Parallel Worlds -kirjasta piti jo aikasemmin laittaa, kun mainitsit hankinnasta, että vähänkö mielenkiintonen. Olen joskus lukenu Talbotin Holographic Universe’in ja olin siitä pitkään innoissani. Nämä rinnakkaiset maailmat haluan ehdottomasti lukea, kun kerran sanot, että on hyvin kirjotettu. Mulla on totaalinen aukko sivistyksessä kaikkien pelien kohdalla, enkä ole lukenu scifikirjallisuuttakaan, mutta sitä mielenkiintosempaa, että joillakin ne on hyvin hallussa.
Kiitos kiitos! Kävin katsomassa myös sinun blogiasi, ja ihailin vastavuoroisesti sinunkin tekstiesi tasoa. Kannattaa tosiaan etsiä käsiin tuo Parallel Worlds, se ei edes tunnu tietokirjalta kun on niin viihdyttävä. Tiesitkö, että maailmankaikkeuden rakennetta voi M-teorian (säieteorioiden yhdistelmä) avulla verrata nuotteihin, soittimiin ja ennen pitkää sinfoniaan?
Minä kyllästyn omaan tekstiini jo kirjoittaessa, enkä monesti laita mitään, kun tuntuu samalta puurolta kaikki. Ehkä sitä voi kehittyä ja onneksi kritiikki lievenee kummasti iän karttuessa =).
No enpä tiennyt M-teorian ihmeellisyyksistä, kun en koskaan ole siihen törmännyt. Siis ellen tiedostamattani. Kuulostaa yhtä ihmeelliseltä kuin Emoton havainnot veden ’rakenteesta’. Lopulta samaa löytyi ihan kaikesta, myös musiikista. Alkaa vaikuttaa, että kaikki kutoutuu lopulta yhteen ja ovat osa kaikkea. Hankin kirjan!
Moon unohtanu hankkia ton. Nyt olis mielekästä hetkellisesti paeta toiseen todellisuuteen tai edes lukea sellasen mahdollisuudesta. Maadotin virkkaamalla patalapun, mutta tällä kertaa moinen temppu ei paljon piristäny. Irtisanoin lankapuhelimen ja päivitin virusturvan – ei hetkauttanu. ’Kiusasin’ kissoja – ei auttanu sekään. Mä tilaan kirjan ny ja sitte on varmaan parasta vaan mennä nukkuun. En kato kisoja.
Oli tosiaan hyvä ja ajatuksia herättävä kirja, hanki ihmeessä. Sori siitä, että tämä arvosteluni on varmaan huonoin koskaan kirjoittamani. Neljä iltaa meni muutaman kappaleen koostamiseen ja silti en ole tyytyväinen. Jotenkin on ollut kovin vaikeaa kaikki kirjoittaminen viime aikoina.
Aina ei yllä vaatimalleen tasolle, mutta vanhemmiten siihenkin tottuu. Teon tarkoitus menee kuitenkin aina edelle ja toiset harvoin on niin vaativaisia. Minäkin sain aikaan tilauksen!