Postilaatikosta löytyi Mass Effect 2. Tarkoittaa sitä, että bloginpitäminen voi jäädä vähemmälle huomiolle lähipäivinä.

Edit: 1,5 tuntia pelattuna. Ensivaikutelma: PARAS. PELI. IKINÄ.

Edit 2: noin 4 tunnin jälkeen. Vähän tarkempi analyysi kuin edellinen… En olisi ikinä uskonut, että Mass Effect 1:stä pystyttäisiin jalostamaan näin paljon paremmaksi. Kaikki ykkösosan elementit ovat mukana, ja ME1:ssä eniten ärsyttänyt asia, inventaarion kanssa sählääminen, näyttäisi olevan korjattu. Audiovisuaalista puolta on entisestään parannettu. Juonesta en vielä osaa sanoa sen enempää, mutta todella ensimmäistä kertaa tunnen nyt pelaavani ”interaktiivista elokuvaa”. Hahmojen eleitä ja ilmeitä keskusteluissa on parannettu ja kamerakin liikkuu viimein elokuvamaisesti dialogeissa. Taistelut on myös ruuvattu toiseen potenssiin, nyt ne ovat tosi haastavia ja vaativat jo vähän taktikointiakin. Mahdolliset sudenkuopat ovat tylsäntuntuinen planeettojen skannaus sekä muutenkin systeemien välillä liikkuminen.

Edit 3: Kaksi iltaa pelattuna ja yhä koukuttaa. Hahmot ovat fantastisia, mutta taistelun vaikeusastetta pudotin, koska sitä tuntuu olevan paljon enemmän kuin ykkösosassa. Hieman on ikävä Makolla kaahailua, ja aseiden ja haarniskojen ominaisuudet voisivat olla tarkemmin eriteltyjä. Isot plussat sen sijaan tunnelmasta. Nykyisin minut löytää vapaa-ajalla helpoiten Omegan Afterlife-klubilta.

Edit 4: Mass Effect 2 viimeinkin läpi pelattuna, halusin kokea pelin kunnolla ja suoritin lähes kaikki sivutehtävät. Ensivaikutelma pysyy edelleen, ME2 on paras koskaan pelaamani peli. Viimeisen tehtävän aikana huomasin joutuvani pitämään taukoja, koska pulssi nousi liian korkealle ja kädet hikosivat. Eroahdistus oli niin kova, että saman tien piti aloittaa uusi peli uudella hahmolla (täytyyhän Tali-romance kokea!). Oikeastaan ainoa, mitä jäin kaipaamaan ykkösosasta, oli loistava loppumusiikki.