On kulunut 7 kuukautta New Yorkiin kohdistuneesta muukalaishyökkäyksestä, ja Tony Stark potee edelleen posttraumaattista stressioireyhtymää sen tapahtumista. Kansallista turvallisuutta uhkaamaan ilmestyy kuitenkin uusi hahmo, terroristi nimeltä Mandariini, joka tekee iskuja ympäri maailmaa ja latelee uhkauksia Yhdysvaltoja kohtaan. Kun eräs isku kohdistuu Tonyn turvallisuuspäällikköön Happy Hoganiin, hän haastaa suorassa lähetyksessä Mandariinin. Mandariini hyökkää yllättäen Tonyn kartanoon ajaen Tonyn pakosalle maaseudulle. Tutkimusten jatkuessa alkaa näyttää siltä, että terrori-iskuissa on aseina käytetty ihmiskokeiden tuloksia.

Kolmas Iron Man yrittää tuoda tarinan vähän lähemmäs arkista todellisuutta, sen sijaan että Tonylle laitettaisiin taas vastaan päävihulainen, joka kehitellyt Tonyn haarniskaa paremman ja vahvemman puvun. Kyllähän Iron Man vs. Iron Man -actionia tässäkin osassa saadaan, mutta nyt Amerikan Yhdysvaltoja uhkaakin terroristi. Vai uhkaako? Siinähän se kolmos-Rautamiehen suurin ongelma sitten onkin.

On aina periaatteessa kunnioitettavaa, kun elokuva yrittää tehdä jotain vähän eri lailla, ja yllättää katsojansa. Mutta jos yllätys on yhtä typerä ja puolet juonesta kerralla romauttava niin kuin tällä kertaa, niin enemmänkin mieleen hiipii ajatus, että mitä ihmettä käsikirjoittajat ovat oikein miettineet. Laitetaan tähän spoilerivaroitus. Meillä on hyvin esitelty hahmo, joka tuntuu aidosti uhkaavalta ja mieleltään järkkyneeltä. Meillä on myös toinen hahmo, josta näkee sadan mailin päähän, että hänen lipevän ulkokuorensa alla ovat pahat mielessä. Perinteinen hullu tiedemies siis. Sitten tilanne käännetään niin, että hyvin esitelty, jo ihan kelpo viholliseksi jalostettu hahmo vedetäänkin kesken leffaa pöntöstä alas, ja paljastetaan että ”hui, se hullu tiedemies onkin oikeasti paha”. Paitsi, että tämän toisen hahmon motiivit ovat tuhat kertaa typerämmät ja suunnitelma niin epätodennäköinen, että sitä olisi voinut ehkä ajatella vielä toisenkin kerran. Asiaa ei varmaan auta, että Killianin hahmossa Guy Pearce onnistui lähinnä ärsyttämään, ja Mandariinin rooliin oli palkattu ihan oikea tähti, Ben Kingsley.

No joo, mutta jos ohitetaan tuo epäselvä päävihollistilanne, mitä muuta meille tarinaan jää? Pepper Potts jälleen pulassa, Starkin vanha heila jonka ruutuajasta on varmaan yli puolet poistettu jälkituotannossa, minkä ansiosta hänen osuutensa on enemmän kuin turha. ”Tony Stark muuttaa maalle”, ja totta kai juoneen pitää saada yliälykäs pikkupoika, joka korjaa Tonyn vioittuneen haarniskan ja vielä jakelee elämänviisauksia niin että Stark alkaa miettimään omia valintojaan. On Terminaattorimainen aina ylös nouseva pysäyttämätön vihollinen, sekä toinen vihulaisen kätyri, joka nyt sattuu olemaan samassa paikassa, mihin Tony vetäytyy piileskelemään. On superjännä ”kuoleeko Happy?”-sivujuonne (spoiler: no yllättäen ei tietenkään kuole). Pienenä posina Pepper altistetaan ihmiskokeeseen, joten hänellä voi olla marginaaliset mahdollisuudet jatkossa selviytyä itsekin uhkaavista tilanteista.

Juoni vielä lopetetaan siihen, miten Tony poistattaa kranaatin sirpaleensa rinnastaan ja tuhoaa koko arkkireaktorin. OK. Pitäisikö minun nyt uskoa, tarkemmin tulevaisuutta tuntematta, mutta tiedostaen, että Iron Man tulee esiintymään vielä ainakin puolessa tusinaa leffassa tulevaisuudessa, että hänen tarinansa on nyt ohi? Kaikki supervoimat poisveks. Vai jäikö sinne rintaan kumminkin kolo tulevaisuutta varten? Joko sitä ei selitetä tai se meni minulta ohi.

Myönnetään, efektit ovat hyvät, mutta mitä muuta tässä vaiheessa Marvelilta voi odottaa? Tonyn kartanon silppuaminen on parhaiten mieleen jäävä action-pätkä. Muuten, eikö kukaan muka tiedä, missä Tony asuu, ilman että hän kertoo osoitteensa telkkarissa? For fuck’s sake, keltaisen lehdistön luulisi olevan todellisuutta myös Marvelversumissa. ”Joo, tuolla kallion päällä on tuollainen jäätävä ökypalatsi, kukahan siellä asuu? Aina välillä näyttäisi kuin joku rautainen mies lentäisi sieltä. Täysi mysteeri.”

Ugh. Tässä vaiheessa täytyy jo kaivaa aika syvälle, jotta löytää lisää positiivista sanottavaa. Iron Man 3:ssa ohjaaja on vaihtunut Happy-Jon Favreausta Shane Blackiin. Saatan kuvitella, mutta aiemmin jo hippasen rasittavaksi käynyt Tonyn sarkastinen papupatasuunsoitto on vähentynyt. Millenniumin vaihteeseen sijoittuvassa flashbackissa Happyllä on siisti takatukka. Minulle Pacificista tutuin James Badge ”Leckie” Dalella on aika jäätävä katsel halpis-terminaattorin roolissa. Sir Ben Kingsley on ollut varmaan yhtä järkyttynyt roolihahmonsa käsikirjoituksesta kuin minäkin, mutta on kyllä uskottava muslimi-ekstremistinä. Sinä toisena hahmona ei niinkään.

Iron Man 3 on kyllä järkyttävä pettymys, toisaalta tämän franchisen suunta on avausosasta lähtien ollut selvästi alaspäin. Hieman kyllä ihmetyttää, että suurin osa lukemistani nettiarvioista on ollut suopeita. Onko joku vaihtanut Blu-ray -levyni johonkin bizarromaailman versioon vai olemmeko muuten vain katselleet eri elokuvaa?

Iron Man 3: (1,5 / 5)