Jostain syystä viime viikolla päähäni lukittui pakkomielle, että tarvitsen digikameran. Omaa kameraa minulla ei ole ollut sitten armeija-aikojen, ja se oli filmipokkari, hyvin halpa ja hyvin huono. Olen aina ollut laiska ja huono valokuvaamaan, joten syy, miksi moinen tarve nyt iski, on täysin hämärän peitossa.

Meillä miehillä on kuitenkin geeniperimään istutettu tarve saada aika ajoin uusia leluja. Ja myös se, että ajatus ei jätä rauhaan, ennen kuin se on toteutunut. Niinhän siinä sitten kävi, että koko sunnuntaipäivän lueskelin kameravertailuja ja yritin kartoittaa muka-tarpeitani asian suhteen. Pari johtoajatusta oli; koska minulla ei riitä itsetunto työntyä lähikontaktiin kohteeni kanssa (varsinkin jos kyse on ihmisestä), tarvittiin reilu zoomi. Toinen tarve oli, että kamera nyt olisi edes jotenkin mukana kulkevaa sorttia. Miljonäärikään en ole, joten järkkärit putosivat automaattisesti laskuista.

Loppujen lopuksi päädyin Panasonicin Lumix DMC -TZ7:aan. Kyseessä on 12x zoomilla ja 10 megapikselillä varustettu ns. superzoomipokkari. Perustelin omalletunnolleni, että saisin tuon avulla kaksi kameraa samalla kerralla, koska myös HD-laatuinen videokuvaus onnistuu. Kun vielä löytyi ihan hyvä tarjous, joka sisälsi 8 gigatavun muistikortin ja vyökotelon kohtuulliseen hintaan, laitoin tilauksen menemään. Kamera tuli tänään.

Ja kiva pelihän se onkin. Kuvaamisesta on tehty todella helppoa, joten minun kaltaisenikin tumpelo saa päät mahtumaan kuva-alueen sisään. HD-kuvaus onnistui hienosti ja zoomia riittää. Muutenkin tukevan oloinen laite, jonka säädöissä on varmaankin opettelemista pariksi viikoksi. Nyt pitäisi enää keksiä, mitä kuvata. Jotta kuvaamisessa olisi jotain järkeä, pitäisi varmaan ottaa ulkokuvia. Mutta ulkona on tähän vuodenaikaan pimeää, joten täytynee odotella viikonloppua ennen kuin laitetta pääsee todella testaamaan. Enköhän minä tänne blogiinkin jonkun kuvagallerian väsää ja pari kuvaa taidan myös näytille laittaa.