Edellisestä kirjoituksestani ei olekaan ehtinyt kulua kuin kolmisen kuukautta, joten lienee korkea aika välittää kuulumisia.

Edellisen ja tämän kirjoituksen välinen aika on mennyt suunnitellessa, valmistellessa ja toteuttaessa muuttoa. Viime syksynä, parin kuukauden välein, molemmat isovanhempani tekivät osoitteenmuutoksen tuonne yläkerran hiippakuntaan, ja käytännössä ainoana perillisenä minulle jäi muun tavaran muassa omakotitalo. Tai, tämän kutsuminen omakotitaloksi voi olla vähän liioittelua, mutta 2h+k+s punainen mummonmökki nyt kuitenkin. Ja paljon omaa pihamaata, järvinäköalalla, vajaan tunnin päässä Helsingistä. No, realiteetti iskee silmään viimeistään siinä vaiheessa kun valtio muistaa perintöverolapulla.

Osana muuton suunnitteluun liittyi myös aikomus remontoida kohde. Aivan asumiskuntoisesta torpasta on kyse, mutta huoneratkaisu on hieman kyseenalainen sisältäen kolmisenkymmentä neliötä (puoli)viileätä asuttavaa tilaa. Eli suunnitelmana on laittaa pari sisäseinää nurin, eristää ulkoseinät niitä laajentaen hieman, jolloin tuloksena pitäisi olla 3h+k+khh+s. Koska olen joskus koulutuksen saanut, piti kaikki lupapiirustukset tietenkin väsätä itse. Ja siihen menikin sitten maalis- ja huhtikuu, ensin opetellessa taas uudelleen CADin niksit ja myöhemmin siirrellen seiniä sinne tänne yrittäen löytää mieleisen konfiguraation. Viimein vihelsin pelin poikki, ja rakennuslupahakemukset laitettiin menemään juuri ennen kesälomakautta. Hyväksytty päätöskin on sittemmin tullut. Elokuun alusta olisi tarkoitus aloittaa rakennusmiesten värvääminen rakentamista varten. Unelmissa olisi asua lämpimästi uudessakin osassa ensilumen sataessa, mutta saas nähdä miten käy.

Tässä noin kuukauden verran asumisen perusteella on avautunut, että omakotitalon omistaminen on aika kallis harrastus. Osaa rahanmenosta tosin voi syyttää vain itseään, kun ensimmäinen hankinta oli noin tonnin yli suunnitellun budjetin mennyt ruohonleikkuri. Tai se, että likakaivo täyttyi yllättäen viikonloppuna, jonka vuoksi piti tilata hätätyhjennys. Hinta 450 euroa. Ennen muuttoa tehtiin pienimuotoinen keittiöremontti sähkötöineen, ja helteet ajoivat hommaamaan ilmalämpöpumpun, koska kaikkien oleskeluhuoneiden ikkunat ovat etelän suuntaan. Seuraavaksi kyseenalaisena menona on isovanhemmilta peritty pesukone, jonka pikaohjelma kestää kaksi tuntia eikä linkous ala vasta kuin on itse napin oikeaan asentoon kääntänyt (jonka jälkeenkin vaatteet ovat niin märät että niistä pitää puristaa ylimääräinen vesi pois). Lisäksi pieniä tykytyksiä on aiheuttanut jääkaappi, joka ajoittain pitää outoa rahinaa.

Mutta koti on siellä, missä tietokone on, ja nettotulos on selvästi positiivisen puolella. Vaikka naapurit ovat lähempänä kuin ennen, on paikka uskomattoman rauhallinen, mikä sopii meikäläisen erakkoluonteelle. Olemisen vapaus on parantanut mielialaa muillakin elämän osa-alueilla. Ehkäpä saan taas pian kiinni vähän nopeammasta blogittamistahdistakin.

Muita mainittavia asioita: Kyllä, spoilaannuin Game of Thronesin kuutoskauden päätöksestä. Ja aika monesta muustakin käänteestä, kun en malttanut pitää taukoa Wertzonen lukemisesta. Siltikään en aio katsoa enkä arvostella kuudetta kautta, koska I am so over it.

Lisätään nyt vielä (muutaman) kuukauden musiikkilinkki – Ariel Pink: Not Enough Violence. Toimikoon kappaleen nimi sarkastisena kommenttina tämän hetken maailman menolle.