Ser Duncan ja hänen aseenkantajansa nuori Egg ovat matkalla pohjoiseen toiveenaan päästä jonkin suuren suvun vakituiseen palvelukseen. Matka on kuitenkin pitkä ja Dunkilta varat vähissä. Matkan varrella tarjoutuu mahdollisuus täyttää kurniva vatsa paikallisen lordin hääjuhlan vieraana. Dunk haaveilee myös toistavansa häiden yhteydessä Ashfordin turnajaisten menestyksensä, mutta turnajaisissa kaikki ei ole kohdallaan: kaksikko on joutunut keskelle salaliittoa ja heidän henkensä on vaarassa.

The Mystery Knight on kolmas osa Dunkin ja Egg -novellisarjaa. Se on julkaistu George R.R. Martinin editoimassa Warriors-antologiassa (2010).

Neljä ja puoli vuotta on kulunut George R.R. Martinin edellisen Westerosiin sijoittuvan tarinan A Feast For Crowsin julkaisusta. Neljä ja puoli vuotta oli lähes tarpeeksi pitkä aika Westerosista vieroittamiseen. Vanhoista addiktioista on kuitenkin hyvin vaikea päästä eroon, ja neljän ja puolen vuoden kuivilla olo mureni noin kahdessa minuutissa. Olen taas tutusti ja turvallisesti ASOIAF -koukussa ja sielu huutaa lisää samaa tavaraa.

Heti alkumetreistä asti olo on kotoinen. George R.R. Martin on löytänyt vireen, joka ajoittain oli hukassa sekä Dunk ja Egg -sarjan kakkososassa sekä AFFC:ssä. Nyt kerronta on lähes The Hedge Knightin veroista: kirjailijalle tyypillinen musta huumori rytmittää sopivasti tarinaa, johon on ripoteltu myös tuttuja rivien välistä luettavia vihjeitä.

Martinille on tyypillistä myös se, että ennalta asetettu sivuraja on aina vaarassa rikkoutua; niin myös nyt. Loppua kohden kerronnassa tulee kiire. Olisi ollut toivottavaa, että tarinan yhteenvetoon olisi käytetty enemmän aikaa. Ensimmäisessä kolmanneksessa olisi voinut olla tiivistämisen varaa, varsinkin jos sillä olisi saatu viimeiseen neljännekseen ja tarinan varsinaiseen ratkaisemiseen lisää tilaa. Nyt lopussa pari lukijan näkökulmasta mielenkiintoista henkilöä käy lähestulkoon vain heittämässä cameoesiintymisen parilla vuorosanalla.

Henkilöiden luomisessa Martinia parempaa ei ole. Parilla kuvailevalla lauseella ja nerokkaalla dialogilla hän saa kaikki henkilöt heräämään henkiin. Täytehenkilöitä ei ole, vaan jokaisesta löytyy jokin kiehtova ominaisuus, viimeistään heidän sukunsa kautta. Tässä apuna on aiemmissa kirjoissa luotu yksityiskohtainen maailma ja sukurakenne. The Hedge Knightin tapaan on kiehtovaa törmätä vähäisiin lordeihin, joiden sukunimi on saattanut vilahtaa sivulauseessa jossakin aikaisemmassa kirjassa.

The Mystery Knight on Dunk ja Egg -sarjan toiseksi paras novelli. Pidän edelleen THK:ta parhaana (se on mielestäni Martinin paras Westeros-kirja heti A Storm of Swordsin jälkeen), mutta The Mystery Knight sieppaa hyvän kakkossijan. Olisi mahtavaa, mikäli sarjan seuraava osa olisi täysimittainen romaani, jossa päätettäisiin samalla Dunkin ja Eggin tarina. Niin hyviä kuin novellit ovatkin olleet, kovin kauaa ainakaan minulle ei enää tämä yksittäisiin seikkailuihin pohjautuva rakenne riitä.