King’s Landingin slummeista lähtenyt Dunk on toiminut Pennytreen Ser Arlanin aseenkantajana. Matkalla Ashfordin suuriin turnajaisiin Ser Arlan kuolee ja jättää Dunkin oman onnensa nojaan. Pian hän tapaa Eggin, nuoren pojan, joka pestaa itsensä hänen aseenkantajakseen. Ashfordin turnajaisissa Dunkin tarkoitus osoittaa asekykynsä, mutta kaikki ei tietenkään mene hänen suunnitelmiensa mukaan.

The Hedge Knight-novelli julkaistiin alunperin Legends -antologiassa (1998). Myöhemmin sarjasta tehtiin kuusiosainen sarjakuvaversio, joka on sittemmin julkaistu myös yksiosaisena graafisena novellina.

Dunk & Egg-novellit ovat ilahduttava sivuaskel A Song of Ice And Fire-sarjan eeppisestä juonesta keskittyen koko maailman kohtalon sijaan varsin eriparisen kaksikon seikkailuihin. Dunk ei ole mikään järjen jättiläinen eikä edes ylhäistä syntyperää, vaan maailmaa päästään tarkkailemaan suhteellisen keskiverron Westerosin tallaajan näkökulmasta. Terävä pikkupoika Egg on myös vähän muuta mitä ensi näkemältä voisi kuvitella. Martinin kyky tehdä parilla luonnehdinnalla hahmoista eläviä pääsee oikeuksiinsa novelleissa, joiden rajoitetut pituudet eivät mahdollista satojen sivujen mittaisia hahmonkehittelyitä. Hänen hienostelematon kirjoitustyylinsä aiheuttaa käsittämätöntä lukemisriippuvuutta: kaikki palaset ovat kohdallaan dialogista maisemankuvauksiin ja Dunkin mielen liikahduksiin.

Martinin syvällinen keskiajan tuntemus näkyy The Hedge Knightissa, joka keskittyy kolmen päivän mittaiseen turnajaistapahtumaan. Yksityiskohdat ovat tutkittuja ja mietittyjä ja peitsimittelön brutaaliutta ei peitellä. Westerosin suvuista kiinnostuneille THK tarjoaa juhla-aterian, turnajaisissa vilisee ASOIAFista tuttujen Baratheonien, Lannisterien, Tyrellien ja Dondarrioneiden esi-isiä. Erityinen helmi on selvitys siitä, miten Fossowayn suku jakautui punaisiin ja vihreisiin. Targaryenin sisäsiittoinen ja monipolvinen sukupuukin oikenee huomattavasti THK:n lukeneille.

Vaikka THK sisältääkin paljon edellä mainitun kaltaista ASOIAF-friikkiä kiinnostavaa tietoa, se on yhtä lailla mainio tapa aloittaa tutustumisensa Westerosiin. Tietoja ASOIAFin tapahtumista ei tarvita, mutta oman keskiaikamme feodaalijärjestelmän rakenteen ymmärtäminen on suositeltavaa (missä suhteessa muuten ASOIAF on tuhat kertaa parempi oppikirja kuin yksikään koulussa luetuista). ASOIAFinsa jo lukeneille ja siitä innostuneille THK on pakkohankinta, ollen alusta loppuun taattua Martin-laatua: äärimmäisen luettavaa, mahdottoman pikkutarkkaa ja varmasti tunteita herättävää.