Aloituskuvassa nähdään Stanniksen leiri, jossa syttyy epäillyttävä tulipalo. Ettei vain Ramsay olisi lainannut tällä kertaa teleportointilaitetta ja ehtinyt jo terrorihommiin viime jakson nerokkaan suunnitelmansa mukaisesti? Eikös Melisandren pitäisi muuten olla ihan tyytyväinen liekkeihin, kenties jopa nähdä jotain ennustuksia niistä? Kukahan tuotannosta muuten oli saanut kuningasidean ”sytytetään hevoset palamaan”?

Jonin paluu muurille on puolestaan taas taattua GoT-idiotismia. Jos kerran retki alkoi muurin eteläpuolelta, Eastwatch-by-the-Seasta, miksi Jonin armeija könyää nyt Castle Blackin pohjoispuolella, toivoen, että Ser Alliser päästäisi heidät sisään?! Siis oikeasti nyt, ainoa satama rannikolla on Eastwatch, joten joukko ei ole millään ilveellä voinut jättää Stanniksen botskeja, jotka Jon vannoi palauttavansa mihinkään muualle. Joojoo, dramatiikkaa kohtaukseen Jonin ja Alliser Thornen välille, blaablaa. Kohtaus raivostuttaa jostain syystä minua enemmän kuin on rationaalisesti mahdollista, koska siinä ei ole mitään järkeä edes TV-kontekstissa. Jos Jonin koko suunnitelma lepää sen varassa, että Alliser Thorne voi evätä hänen sekä hänen liittolaistensa pääsyn Muurin läpi niin olisi kenties kannattanut jättää menemättä. Niin, ja jotta kiintiö täyttyisi, niin mainittakoon taas, että vitun Olly.

Takaisin Stanniksen leiriin, jossa myös kärsitään surkeasta etukäteisvalmistelusta. Pienen lumisateen vuoksi nössö-Stannis on nyt täysin kyvytön marssittamaan armeijaansa eteenpäin, joten sopivasti ainoaksi vaihtoehdoksi jääkin jumalallinen interventio. Mutta eipä hätää, koska jumalalliset interventiot ovat Lord of Lightin erikoisalaa. Davosin ja Shireenin välisessä kohtauksessa rikotaan neljättä seinää mainitsemalla Maester Munkun Dance of Dragonsin kirjoittajana. Hmm, joku tuotantoporukasta on ainakin avannut World of Ice And Firen.

WoIAFin infodumppaus jatkuu, kun Shireen sivistää Stannista, joka on yllättäen täysin ignorantti Dance of Dragonsin suhteen. Vakuuttavaa yleistietoa Dragonstonen lordilta. Urhea Shireen ilmoittautuu vapaaehtoiseksi auttamaan Stannisin sotaretkeä, mutta reilua olisi ollut Stanniksen puolelta vähän avata, millaista avustajaroolia hän oli tyttärelleen kaavaillut. Vaikka kaikki katsojat ovat jo kauden alusta asti osanneet arvata, mitä tapahtuu, ei Shireenillä ole luksusta katsella juonta ulkoa käsin.

Mitä tulee itse Shireenin uhraukseen, tiedämme kirjojen perusteella ainakin sen, että jos sitä tapahtuu, se tapahtuu eri olosuhteissa ja eri asiaa ajaakseen. Henkilökohtaisesti en usko uhraamiseen lainkaan. Se, mikä kohtauksessa häiritsee, on TV-Stanniksen hahmon loukkaaminen. Sarja-Stannis on kovan kuoren alla sympaattinen kaveri, jolla on oikeudenmukaisuuden taju, ja joka rakastaa perhettään, vaikkei sitä liiemmälti näytä. Toisin sanoen siis tyypillinen suomalainen perheenisä. Kirja-Stanniksen määrittelevä lause on edelleenkin ”kovaa kuin takorauta, ei taivu, vaan katkeaa kerrasta”. Kirja-Stannis on vähemmän sympaattinen, täysin yhden totuuden mies, jonka totuuden piiriin ei kuulu muiden (paitsi kenties Davosin) kuunteleminen. Stanniksen armeija menisi näillä läpi siitä lumimyrskystä, koska Stannis niin sanoo. Stanniksen täytyy katketa, ennen uhraa Shireenin.

Harmi on myös, että menetämme sarjan parhaan nuoren näyttelijän roviolle. Ensimmäistä kertaa myös Selyseä näyttelevä Tara Fitzgerald saa jotain arvolleen sopivaa tekemistä, kun yllättäen Selyse on se, joka murtuu, ei Stannis. Muutos saa ainakin hetkellisesti minut halveksumaan TV-Stannista, mikä on ihan hyvä juttu, koska Stannistakin on valkopesty tämän sarjan aikana jo ihan tarpeeksi.

Mutta sitten eteenpäin, ja (voi eih!) Dorneen. Ainoa siedettävä hahmo tällä kertaa Dornessa on tohtori Bashir Martell, joka vasta nyt, kaikkien junien jo mentyä, saa viimein jotain tehtävää kameran edessä. Samalla säälittää, millaista haaskausta Jaimen käyttäminen kakkosluokan juonilangoissa on. Ja mikäs tarkalleen Ellaria Sandin rooli tuolla hovissa oikein on? Kuolleen Oberynin jalkavaimo, joka juonitteli prinssi Dorania vastaan, ja jolla on varaa kaadella viiniä kalliille matoille, nakella niskojaan ja muljautella silmiään rasittavasti? Jos minä olisin Doran, käskisin Areo Hotahia roudaamaan horon pois silmistäni ja tunkemaan syvimpään selliin. Rintaryijy-Trystane päätetään sitten viskata King’s Landingiin, ilmeisesti koska tämä etelän Don Juan on niin briljantti jätkä tai jotain. Ja Myrcellan näyttelijä ei pystyisi näyttelemään itseään ulos paperipussistakaan.

Ja seuraavassa kohtauksessa näytetään Sand Snakeja, koska? Tällä kertaa ei viitsitä ketään laittaa edes riisumaan, vaan joristaan jotain tyhmää ja välillä läpsitään käsille. Joo, me saatiin muistio, Tyenne on kamala lutka, ainkin Obara/Nymerian mielestä. Koko kohtauksen ajan toivoin, että Sand Snaket olisivat vain yksinkertaisesti hiljaa. Hurrasin jo kohdassa, jossa päätettiin palauttaa Jaime ja muu kööri takaisin King’s Landingiin, koska se olisi viimeinen kerta Dornea koskaan! Jee! Mutta ei! Vielä myöhemmin Ellarialle annetaan mahdollisuus valita polvistumisen ja kuoleman välillä. ”Please, please valitse kuolema”, hoin itsekseni, mutta eikös tämä nyt piru vie päättänyt jättää oven auki mahdolliselle paluulleen juoneen. Siinä vaiheessa, kun Doran otti Ellarian käden käteensä, olin jo paniikissa, että nyt ne jumalauta pistävät Doranin sanomaan ”Fire And Blood” Ellarialle kaikista mahdollisista hahmoista, mutta kiitos kaikkien Seitsemän, ei sentään. Jos tuo repliikki olisi raiskattu sarjassa, olisi jotain tavaraa lennellyt huoneen poikki. Ei kuitenkaan mitään kallista tai rikki menevää, koska niin paljon en ole emotionaalisesti tähän sontaan sitoutunut.

Sitten Braavos, jossa Arya stalkkaa Ser Meryn Trantia, joka ei tietenkään tunnista Aryaa. Miksi hitossa shown käsikirjoittajat ovat niin vakaasti päättäneet tehdä Mace Tyrellistä idiootin? Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus vähän leventää hahmoa, ja näyttää, että Mace tosiaan on suuren suvun päämies eikä mikään ihan pelle, vaan jopa kenties esittää vähän yksinkertaista Cerseitä hämätäkseen. Noh, uskoni käsikirjoittajiin taitaa olla vielä kaiken jälkeenkin liian vahva. Nyt meidät jopa laitetaan naureskelemaan täysin yhdentekevän Tycho Nestoriksen kanssa Macen typeryydelle. Ja vastatkaapas tähän: kuka helkkari on Maegor III? Ettekös te pari kohtausta sitten vakuuttaneet minut, että ainakin käsissä on tullut World of Ice And Fireä pideltyä? Katsokaa sieltä ne Targaryenin sukupuut ja valitkaa joku sopiva kuningas ettei tarvitse omia keksiä.

Muutama jakso sitten jouduimme raskain sydämin luopumaan Littlefingerin bordellista tapahtumapaikkana, mutta suru pois! Nimittäin Braavosistapa löytyy ihan kelpo ilotalo täyttämään jatkossa sarjan pornoilutarvetta. Ja kappas vain, Feastista tuttu kalakauppias Brusco tekee iltakeikkaa huoratalon portsarina/parittajana. Aina sitä oppii kirjan hahmoista jotain uutta. Kuten esimerkiksi sen, että Meryn Trant tykkää alaikäisistä Sansa-lookalikeista. Mutta tämäpä avaa Benioffille ja Weissille mainion ikkunan ensi viikon käsikirjoitukseen raiskata ainoa naispääosanesittäjä, jota ei olekaan sarjassa vielä raiskattu. Pelkään todella sitä mahdollisuutta, että olen oikeassa.

Lopuksi Meereen, jossa siivotaan jälkiä vähittäistä eteenpäin siirtymistä varten. Ruumiinkieleni koko kohtauksen alkuosan ajan oli sama kuin Tyrionilla, joka toivoo, että Hizdahr ja Daario pitäisivät molemmat turpansa kiinni sen sijaan että nokittelevat toisiaan mukanokkelilla vihjauksilla. Täysin yllättäen Meereenin Gracet mainitaan, vaikka muun muassa Green Grace (joka minun uskomukseni mukaan on SoHin todellinen johtaja) sarjasta puuttuukin. Taistelukohtauksessa naurattaa suoraan Troija-leffasta nykäisty keihäsmiehen koreografia. Eikös muuten jompi kumpi idiottikaksosista ollut jossain roolissa Troijan tuotannossa, mikä olikin kaksosten ainoa ”meriitti”. Troija on muuten yksi maailmanhistorian tylsimmistä ja ylipisimmistä action-elokuvista, IMHO.

Sonnan alkaessa osua tuulettimeen ihmetyttää se, miksi Harpun pojat surmaavat täysin erottelemattomasti yleisöä. Eikös Fighting Pitsin idea ole se, että katsomossa rahvas ja ylimystö sekoittuvat? Nyt SoHin oma väki ottaa aika kovaa sivullista vahinkoa. Kuin vahingossa siinä kaiken keskellä Hizdahr listitään, my gods! Hizdahr, tuskin edes tunsimme sinua, mutta olit joka tapauksessa parempi tyyppi kuin Daario.

Danyllä on ilmeisesti jonkinlainen telepaattinen suhde Drogoniin, kun silmät sulkemalla ja keskittymällä lohikäärme tulee pelastamaan? Vaikka kohtaus nyt onkin eräs kauden parhaista ja ylivoimaisesti eniten odottamani Dance of Dragonsista, ei taaskaan voi kuin verrata kirjojen kohtausta tähän. Kirjoissa Dany kohtaa puolivilliintyneen Drogonin pelkkää ruoska kädessään ja hetken aikaa näyttää siltä, että Drogon ei paljoa erottele äitinsä ja ilkiöiden välillä lounaspöydässään. Kirjoissa Dany kuitenkin alistaa Drogonia, koska kirja-Dany nyt yksinkertaisesti on badass ja puolijumalatar. TV:ssä Drogon alkaa melkein vetistellä kun näkee mutsinsa pitkästä aikaa ja antaa melkein vähän halaillakin. Sarjasta ei käy myöskään yhtä hyvin ilmi Danyn ensilennon liki eroottinen hurmos; tässä näyttää, että lohikäärmeellä ratsastaminen on Danylle vain uusi päivä toimistossa.

Mutta se siitä jaksosta. Hardhomen tiukkaan kerrontaan ei päästä, mutta kuitenkin kyseessä on toiseksi paras tämänkautinen jakso. Ainoastaan Jonin portilla anelu sai minut enemmän ärsyyntymään, muu menee kategoriaan ”ihan OK”. Ensi viikolla sitten päästäänkin varmaan manaamaan Ollyä taas vähän lisää.