Hmm, Bryan Cogmanin kirjoittama episodi. Vielä parilla ekalla kaudella Cogman tunnettiin tuotantotiimissä ”ASOIAF-oraakkelina”, jolta kysyttiin neuvoa, kun piti varmistaa, onko käsikirjoitus vedenpitävä lähdemateriaalinsa kanssa.

HAH! Mikä helvetin lähdemateriaali, kysyn vain nyt viidennellä kaudella. Jaksossa ei ole enää yhtään kohtausta, joka olisi otettu kirjoista. Idiottituottajat eivät selvästikään ole edes lukeneet AFFC:tä ja ADWD:tä eikä Cogmankaan ilmeisesti viitsi tai pysty enää tekemään mitään kaaoksen keskellä.

Vaikka viime viikolla toivoinkin, että Grey Worm ei olisi kuollut sen juoneen heijastamien implikaatioiden takia, tällä viikolla huomaan ajattelevani päin vastoin. Syynä täysin turha, typerä, älytön Grey Worm & Missandei -romanssi. Paskaa.

Danyn juoni Meereenissä: paskaa. Ainoa kirjoihin etäisesti viittaava sidos nähdään, kun Dany ilmoittaa naivansa Hizdahrin, jota kohtaan katsojien pitäisi nyt tuntea sääliä. Koska jakson alkuun piti saada tosi sigamagee goretuskohtaus Danyn lohikäärmeille. Kirjoissa Dany varmisti selustaansa ottamalla Meereenin Mestareiden sukulaislapsia panttivangeikseen. Tässä suolistetaan ja poltetaan jotta saadaan shokkiarvoa ja äksöniä.

Muurin tapahtumat: Tormundin ja Jonin kohtaus ei tietenkään voisi mennä noin kirjoissa, koska Tormund on täysin eri hahmo ja lisäksi vieläpä jossain ihan muualla kuin Muurilla, mutta jos nyt käsitellään Tormundia TV-hahmona, niin kohtaus miellytti. Paitsi tietysti osuus, että Jon lähtee tuosta noin valloitusmatkalle Hardhomeen, vaikka Winter Is Fucking Coming. AND THE GODDAMN OTHERS WITH IT.

Mukava myös nähdä Maester Aemonia, mutta Danyn invaasion tarkka ja vääristelemätön raportointi Muurille on taas typerän anakronistista. Ihan kuin Sam lukisi Meereenin Uutistoimiston sähkeuutisia. Muuten sitten ollaan freako-maassa kun täysin randomisti Stannis ja Sam laitetaan interaktoimaan keskenään. No, ainakin Randyll Tarly on tuttu nimi kirjoista, eikä joku keksitty hahmo. Ja Oldtown mainitaan, ja Citadel. Sam, lähe nyt meneen kun vielä voit. Koska todennäköisesti lähdön jälkeen Sam sujuvasti kirjoitetaan ulos juonesta, tai päätyy yhteen Aryan kanssa tai jotain muuta weirdoa.

Sen sijaan Olly: paskaa. Viekää nyt tuo pentu pois silmistäni, ja antakaa Edd Tolletille palvelijan paikka takaisin. Nyyh nyyh, pahat wildlingit. Eikös sen nyt pitäisi kertoa jotain, että wildlingit ilmeisesti ovat saaneet melko vapaan kulun Muurilla eivätkä ole ainakaan meille välitettyjen tietojen perusteella aiheuttaneet suurempaa hämminkiä?

Brienne ja Pod käyvät ruudussa. Pod ei köntystele eikä ole comic relief. Kerta se on ensimmäinenkin.

Winterfell: paskaa. Myranda haluaa Ramsayta, vaikka tuntee tämän. Aha. Tissit. Jee. Ei Sansan. Pöh. Sansan avustusjuoni, ”light a candle on top of the Broken Tower”, mikä tämä on, fucking Viisikkoko? Yhtä jännittäviä juonitteluja olen viimeksi lukenut lastenkirjoissa. Ja Sansan pitäisi olla kovaksikeitetty juonittelija tällä kaudella, mutta menee kenneliin, koska Myranda sanoo, että ”siellä ihan viimeisessä sellissä sitten on jotain, joka muistuttaa sinua äidistäsi; älä huolehdi, minä vartioin tässä ulkoa lukittavan rautaportin vieressä ettet sinä jää vangiksi sisään.” Ja mitä siellä viimeisessä sellissä on? No eipä ainakaan LADY STONEHEART, vaan Theon. Jippii.

Boltoneiden illastustilaisuus. Aargh! Tuhlatkaa nyt vielä vähän enemmän TV-aikaa täyteen turhuuteen. Fat Walda saa repliikkejä, which was nice. Muuten paskaa. Samoin kuin Roosen ja Ramsayn välinen bondaus tuon jälkeen. Newsflash: ketään ei kiinnosta Boltonit.

Tässä vaiheessa tuli tunne, että kameran edessä käy patsastelemassa arvotussa järjestyksessä kaksi hahmoa, jotka jorisevat minuutin-pari jotain sanoja, joilla saattaa tai sitten ei olla jotain tekemistä ASOIAFin kansa. Katsoin myös ensimmäistä kertaa, paljonko jaksoa on jäljellä, toivoen että tämä kärsimys jo loppuisi.

Eikä jaksoa ilman Tyrionia. Yllätys yllätys, Jorahin ja Tyrionin osuus on täyttä mustaa paskaa. Kysytäänpä vaikka Sean Beanilta:

Tätä se aiempien jaksojen jatkuva Stoneman- ja greyscale-ennakointi sitten tiesi. Jorah ja Tyrion tagteamaavat Stonemenien kanssa (joista toinen saattoi olla Varys), Tyrion jouduu veden alle ja JUHUU! END CREDITS! Tyrion kuolee – eikö se jakso jumalauta vieläkään loppunut?

Lopussa nautitaan vielä loisteliaasta käsikirjoituksesta ”They send them there”, ja ihmetellään, mistä Ser Jorah Connington löytäisi oman Aegoninsa.

Olen luvannut itselleni, että siinä vaiheessa, kun näiden jaksoarvioiden kirjoittaminen muodostuu rasitteeksi, lopetan koko homman. Nyt ollaan niin lähellä sitä pistettä, että en enää ole varma, kannattaako vaivautua. Jonkinlaisena rajana olen tällä kaudella pitänyt sitä, että kun sarjassa ei ole enää yhtään kirjoihin perustuvaa kohtausta, homma saa jäädä. Tällä kertaa saadaan kaivaa hyvin, hyvin pitkällä tikulla ja tulkita hyvällä tahdolla, jotta sellainen löytyisi. Ehkäpä Danyn taistelukuoppien avaaminen ja Hizdahrin kosiminen on hyväksyttävä sellaiseksi, koska parempaakaan ei kerta kaikkiaan ole tarjolla.

Ongelmana on myös, että sarkasminappulassani alkaa loppua asteikko. Kun eteen heitetään viikko viikolta surkeampaa sontaa, ei jaksa enää oikein edes innostua haukkumisesta. Tässä vaiheessa Benioffin ja Weissin haukkuminen alkaa muutenkin tuntua kuin koiranpennun lyömiseltä, koska kaksikko todellakin näyttää olevan avuttomia ja surkeita ihan oikeasti, ja eivät enää viitsi edes yrittää. Spoileripelkokin alkaa olla turhaa, koska jo tähän mennessä kaikki ruudulla nähty on keksittyä.

Katsotaan palataanko asiaan ensi viikolla. Tulevan jakson olisi syytä olla todella poikkeuksellisen hyvä, jotta minua enää innostaisi. Kiitos ja näkemiin.