Game of Thrones 5.03: High Sparrow
Jani Sintonen Comments 1 kommentti
The TV Series Formerly Based on George R.R. Martin’s ”A Song of Ice And Fire” jatkuu viitoskauden kolmannella jaksolla. Missä mennään? Kuka on vuotanut Littlefingerin teleporttausteknologian Briennelle, Tyrionille sekä Eyrien nimettömälle ratsumiehelle? Spoilereita alla sekä jaksoon, että kirjoihin.
Sisältää spoilereita! | Valitse tekstiNäytä spoilerit> |
---|---|
Braavosissa House of Black & White osoittautuu sisältä päin paljon mielenkiintoisemmaksi kuin ulkoa käsin. Kirjan yliluonnolliseen kauhuhartauteen ei ruudulla aivan yllätä, mutta peruselementit ovat hanskassa: kuoleman lahja kaikkien jumalten kasvojen edessä. Kuten viime viikolla todettiin, ”Jaqen” on nyt ottanut Aryan mentorin roolin, ja mukavana yllätyksenä myös kirjojen hiljainen palvelijaneito on mukana, tässä iteraatiossa takomassa hieman nöyryyttä Aryaan. Aryan hankkiutuessa eroon tavaroistaan hetken verran uskoin, että sarjan käsikirjoittajaurpot laittavat Aryan heittämään Needlen myös pois ihan vain provosoidakseen lukijoita. Onneksi ei sentään. Aryan koulutus näyttäisi etenevän uskollisesti kirjoille, ja vielä on toiveita siitä, että Cat of the Canals -vaihekin nähtäisiin. Tosin, ”no Dareon, no impact”.
King’s Landingissa juhlitaan Tommenin ja Margaeryn häitä. Hassua, olisin voinut vannoa hääjuhlan tapahtuneen jo viime kaudella, niin kauan niitäkin on haudottu. Tommyn ja Margen välinen petikohtaus on melkoisen epämiellyttävä. Johtuisikohan siitä, että miellän Tommenin iloiseksi pulskaksi pikkupojaksi, jonka elämän suurin ilo on leimasimen käyttö, suvunjatkamisen sijaan. Muutenkin Tommen vaikuttaa minusta jopa Joffreytä vanhemmaksi kirjoitetulta. Plääh. Margaeryn ja Cersein välinen kilpailu sen sijaan alkaa vähitellen saamaan kipinää, kun hyvis-Margaery käyttäytyy tyttökavereidensa edessä kuin mikäkin biatch Cerseille. Toisaalta taas tällä kaudella alkanut Cersein valkopesu jatkuu: kuningataräiti suhtautuu niin stoalaisella viileydellä mean girl -Margaeryn vihjailuihin, että itse pyhimyskin tässä kalpenee. Cersein hahmo alkaa olla täysin tunnistamaton. Missä on kirjojen alkkis-Cersei joka sylkee huuliltaan myrkkyä ja pyhää vihaa ja ottaa kierroksia pienimmistäkin epäasioista? Sitten tartutaan kiinni Sansa-tarinaan. Kaikki viitteet Sansan tarinan suunnasta ovat olleet näkyvissä ilmeisesti jo kauden ennakkopromoista alkaen. Minä en ole niitä nähnyt, mutta spoilereilta ei tämän sarjan osalta voi välttyä. Niinpä tiedossa oli, että Sansa ja Littlefinger suuntaavat tällä kaudella pohjoiseen. Eipä tuossa tarvinnut juurikaan enempää kuin yksi plus yksi laskea nähdäkseen, mihin mennään. Sansa ottaa siis Jeyne Poolen osan Ramsayn tulevana vaimona. Koska sarjan juonikuvio on jo Sansan osalta täysin konvoloitunut, en osaa edes ajatella, mitä tämä tulisi tarkoittamaan, ja siksi en edes rupea käsittelemään tätä kirjojen universumiin peilaten. Jollain tasolla pystyn hyväksymään juonen virtaviivaistamisen, Jeyne Poole naitiin Ramsaylle Arya Starkina, joten tässä juonessa Arya vaihtuu Sansaan. Theon tulee pelastamaan Sansan, kuten kirjoissa pelasti Jeynen. OK. Mutta heti jos juonikuviota alkaa hiemankin tarkemmin ajattelemaan, huomaa miten seinähullu se on. Ensinnäkin, juoni tuhoaa täysin Littlefingerin hahmon. Petyr Baelish ei koskaan myisi Sansaa Ramsay Boltonille, varsinkin koska hän jaksossa tunnustaa, ettei tunne Ramsayta kovin hyvin. Petyr Baelish näkee Sansassa Catelynin korvikkeen, jonka haluaa itselleen; ellei aivan suorasti niin ainakin pitää tarpeeksi lähellä, jotta fiksaationsa täyttyy. Kirja-Sansa saatettaisiin ylipuhua tai pikemminkin pakottaa naimaan Ramsay, mutta ei noin helposti kuin sarjassa. Ja kaikkein tärkeimpänä, miksi? Mitä Littlefinger voittaa naittamalla oikean Sansan Boltoneille? Sansa naitettuna jollekin Laakson lordeista takaisi Sansalle edelleen ensisijaisen perimysoikeuden Winterfelliin, ilman että Littlefingerin tarvitsee liittoutua epävarmojen ja tuntemattomien Boltoneiden kanssa? Heti, kun Littlefinger on tehtävänsä hoitanut, mitä hyötyä hänestä on Boltoneille? Kutsukaa minua hulluksi, tai tätä kirjapuristin ahdasmielisyydeksi, mutta minusta tämä on yksinkertaisesti surkeaa käsikirjoittamista. Ja sattumalta Brienne ja Pod ovat jälleen ehtineet Sansan ja LF:n edelle. Molempien tarinaa yritetään syventää, paitsi että Podin tarina on taas täysin tuulesta temmattu ja Briennenkin vääristelty. No, onneksi lopussa BRIENNE WILL KILL STANNIS! BRIENNE RAAAAGH! Tässä vaiheessa kautta toivoisi, että kuvausryhmä jäisi pysyvästi Muurille, koska se on melkein ainoa juonilanka, joka ei pahemmin minua ärsytä. Stanniksen ja Jonin välille muodostuva oikeudenmukaisuuden ja kunnian muokkaama suhde on miehisen komeaa katseltavaa. Davosillakin on tällä kertaa omaa sanottavaa, ja tavallaan hänellä onkin pointti. No joo, se on sisälläni asuva Jon Snow -fani, joka puhuu, mutta en valittaisi vaikka tässä kohtaa kirjan juonta rikottaisiin ja Jon hyväksyisi Stanniksen ehdotuksen. Dance of Dragonsin ehdottomia kohokohtia oli Janos Slyntin teloitus, harmi että tässä kaikki tapahtuu taas vähän liian nopeasti. Muutoksena kirjoista pidän Jonin ja Alliser Thornen välille hitaasti syntyvästä keskinäisestä kunnioituksesta. Owen Teale on mielestäni tehnyt hyvää ja johdonmukaista työtä läpi sarjan Thornen roolissa. Itse teloituksessa kirjan yksityiskohtien puute jää harmittamaan; se, miten Jon ensin komentaa hirttämisen, mutta tajuaa, että hänen on jaettava oikeutta Pohoisen tapaan; tai vihjaus Jonin isään petturina. Varsinkin jälkimmäinen olisi ollut tarpeen, epäilen nimittäin, moniko muistaa, kuka Janos Slynt oikeastaan oli ja miten hän petti Ned Starkin. Viittaus tähän niin sosiaalinen media olisi räjähtänyt #oikeuttastarkeille -tyylisistä viesteistä. Ai niin, milloinkas Sam lähetetään Oldtowniin? Tämä oli tietenkin ns. retorinen kysymys, Samin Oldtownin-matka on varmasti ollut listan kärjessä, kun ollaan haettu leikattavia juonilankoja. King’s Landingissa saadaan nauttia lisää hyvis-Cerseistä, tuosta moraalinvartijasta ja Seitsemän lähettiläästä, joka ottaa asiakseen vaihtaa High Septonin High Sparrowiin. Harmi vain, että käsikirjoittajat ovat käytännössä unohtaneet pohjustaa varpuset ja heidän ideologiansa. Myöskään Lancel varpusten nyrkkinä ei oikein istu kuvaan. Jakson lopussa Tyrion ja Varys pääsevät sitten viimein Volantikseen, tuohon Benioffin ja Weissin yhteiseen unelmakaupunkiin, päätellen heidän kirjoittmiensa kohtausten sisältämistä lukuisista viitteistä Volantikseen. Ja ensimmäisenä kiinnittyy huomio siihen, miten onnettoman pieneltä kyläpahaselta Volantis ruudulla näyttää. Puoliksi odotin, että kohta puoliin törmättäisiin Talisa Maegyrin sukuun ja että jollain lailla saataisiin taas väännettyä sitä Red Weddingin tapahtumat pilannutta veistä sydämessäni. Noh, sen sijaan saadaan melko uskollinen vastine Dancen tapahtumista, sisältäen Ser Jorahin Dany-fantasiat. Kaiken kaikkiaan kolmosjaksosta jää päällimmäiseksi tunteeksi innottomuus ja latteus. Oikeastaan mitään erityisen mielenkiintoista ei tapahdu, ellei mukaan lasketa jo arvostelun ulkopuolelle laskeutuvaa Sansa-juonta tai Janos Slyntin teloitusta. Arya- ja Jon-juonet toimivat ihan OK, eikä yllättäen siksi, että niissä on jäljellä eniten kirjojen tapahtumista. King’s Landingissä Cersein valkopesu alkaa olla jo huvittavaa, koska yleisenä vitsinä pidettiin, että Tyrionin ja Jaimen hyviksiksi kääntämisen jälkeen olisi varmaan Cersein vuoro. No, eipä enää juuri naurata, vaan enemmänkin ihmetyttää. Summa summarum: half-assed jakso, half-assed arvostelu. |
One thought on “Game of Thrones 5.03: High Sparrow”
Ilmeisesti itse pääsin kamalan kakkososan jälkeen siihen tilaan, ettei mikään enää voi suuremmin järkyttää. Siitä syystä kolmos osa tuntui ihan siedettävältä. Mitään suurta kauheutta, ei pelootteluista huolimatta nähty. Olkoot sitten Sansa Roosen tuleva vaimo ja Brienne ottaa varmaankin Mancen roolin pelastusmissiossa. Tuskin taitaa Theon saada roolia hääyönä. Jotenkin tuntuu että Roosen naisien ja Sansan välillä syntyy jotain kissatappeluita… hui olkoon mitä ilkeyttä. Loppu lienee jo selvä…kirjassahan muistaakseni löytyi ne saman nimiset narttukoirat.
Cersei nyt on mikä on, melkoisen laimea esitys kaiken kaikkiaan. Silti, jokainen osa kun on täysi yllätys suuntaan jos toiseen, eikä mitään selkeää logiikkaa näy kässärien ideoista löytyvän, joten voipi olla että tässä 7 jakson aikana ehtii tähänkin tulla muutos.
Jonin fanittajien taas tuskin tarvitse pelätä, että komentaja joutuisi tekemään jenkki yleisölle liian tiukkoja päätöksiä ja erottamaan vaikkapa lapset äidistään. Eihän Mancen lasta tai vaimoa ole tainnut kukaan edes mainita missään vaiheessa… ainakaan viime jaksoissa.
Mikähän rooli jää Varykselle kun Tyrion kaapattiin? Kaappaako Ser Jorah hänetkin? Olisi nyt vaan jäänyt sinne Kuninkaansatamaan punomaan juonia ja puukottamaan Lannistereita.
Veikataan vielä lopuksi että yksi syys jakson ”paremmuuteen” oli myös se, ettei Meerenistä tai Jaime & Bronn Dornen seikkailusta tullut lisämausteita. Tosin, nyt kun jo tuohon pohjoisen naittamiskuvioon jo tottui, sama käy myös näiden kahden tarinan kanssa.
Näillä eväillä nelos osaa odotellen…