Jo heti prologista alkaen on selvää, että sarjan tekninen toteutus aivan ensiluokkaista. Kuvanlaatu ja tarkkuus (HD:nä) parasta TV:ssä näkemääni. Pari kertaa jakson aikana bluescreenin käyttö erottui (lähinnä Branin kiipeilykohtauksissa). Äänenlaatu, puvustus, lavastus parasta mahdollista tuotantolaatua. Vähempää en toki odottanutkaan.Erikoismainita täytyy antaa alkuteksteistä. Fantastista. Innovatiivista. Upea Westerosin ylilento, tematiikka oli ensi-istumalta vähän outo, pienen sulattelun jälkeen täydellinen. Palava aurinko = Lord of Light…? RAKASTAN tunnusmusiikkia. Ekstrabonukset pienistä vaakunoista nimien yhteydessä. Alkutekstit ovat paremmat kuin Roomassa, mikä on jo itsessään tarpeeksi sanottu.Musiikista teeman lisäksi mieleen jäi vain Winterfellin jumalmetsän kaunis maanläheinen teema. Samaa tuoreutta ja luovuutta kuin teeman suhteen olisin toivonut.Tarinan osalta mitään korvaamatonta ei ensimmäisestä jaksosta oltu jätetty pois. Muutamia kohtauksia oli lisätty, mutta vain koska se oli välttämätöntä hahmojen esittelyn kannalta. Tärkeät hahmot saatiin esiteltyä, vaikka epäilemättä lähdemateriaalia tuntemattomat voivat olla hämmentyneitä vaikkapa Theon Greyjoysta.
Koska kyseessä on henkilövetoinen tarina, puran avausjakson arvostelun siitä näkökulmasta, miten näyttelijät rooleistaan suoriutuivat ja miten hahmot vastasivat esikuviaan.
Starkit:
Sean Bean (Ned) on Ned Stark. Niin se vain on. Vakuuttava ilman mitään ylimääräistä yritystä. Michelle Fairleyn Catelyn huolestutti minua ennalta ehkä eniten, trailereiden perusteella en ollut hänen suorituksestaan kovinkaan vakuuttunut. Oh boy, että yllätyin iloisesti. Fairleyn jäätävä katse Jon Snowhin jakson alussa olisi isolla ruudulla Oscar-ainesta. Toinen huippu oli lämmin kohtaus Nedin kanssa Winterfellin jumalmetsässä. Starkin lapsista Robb (Richard Madden) jäi kohtauksissaan värittömäksi, mutta roolikin oli vielä pieni. Riittääkö karisma kenraaliksi? Bran (Isaac Hempstead-Wright) ja Jon (Kit Harington) olivat lapsikatraan näkyvimmät, ja molemmat hyviä. Haringtonissa ainakin tuntuu olevan karismaa Jon Snown hahmoa varten. Maisie Williams Aryana ei ruutuaikaa paljon saanut, mutta käytti sen tekemällä kaiken oikein. Veikkaan edelleen, että Maisie on tämän katraan todellinen tähti. Sophie Turner oli kovin nätti Sansana, mutta siihen se vielä jäikin. Tosin alle kymmenellä repliikillä on paha juuri suurempaa aikaiseksi saadakaan. Eräs parhaista kohtauksista oli Benjenin (Joseph Mawle) ja Jonin tapaaminen. Mawlen karisma tuo Benjenin hahmoon tarvittavan lisän, joka kirjoissa jäi vajaaksi.
Lannisterit:
Lena Headeyn suoritus Cerseinä saattoi olla avausjakson parasta antia. Heti ensimmäisestä trailerista saakka Headey on ollut mielestäni nappivalinta rooliin, ja nyt kaikki hienovaraiset, halveksuvat kulmien kurtistukset Robertia kohtaan vahvistavat uskoani. Nikolaj Coster-Waldau Jaimena heitti jaimemaisia huolettomia hymyjä, alla piilevää vaarallisuuttakin oli nähtävissä. Ja tietenkin, ”the things I do for love…” Peter Dinklage Tyrionina tuottaa vielä paljon iloa, näyttelijänä hän on suvereeni. Mutta ainoa mainittava harmini avausjaksossa oli se, miten Tyrion hahmona esiteltiin. OK, hän on ryyppäävä, naisiin menevä pikku pentele, mutta missä olivat väläykset siitä älystä ja myötätunnosta, jotka tekevät Tyrionista Tyrionin? Jatkossa on luvassa iso rooli, toivottavasti hahmon nyanssit on tuotannossa luettu oikein.
Targaryenit:
Harry Lloyd (Viserys) sai paljon liikkumatilaa piilevää hulluutta tihkuvan hahmonsa esittämisessä. Pari kertaa käytiin melkein ylinäyttelemisen rajalla, mutta sitä ei onneksi ylitetty (lisäksi useimmissa kohtauksissa Viserystä tasapainottamassa oli upean vakaan sivuroolin tehnyt Roger Allam Illyriona). Tuloksena mehukkaan onnistunut tulkinta vaikeasta hahmosta. Entä sitten Emilia Clarke Danyn roolissa? Aika näyttää. Ulkoisesti kaikki on kohdallaan, mutta näyttely oli jäykkää ja yksi-ilmeistä. Löytyykö hänestä sitä terästä, jota Danyn roolissa tarvitaan? Pieni huolenaiheeni Dany-worshipperinä.
Muut:
Mark Addy Robert Baratheonina tekee perussuorituksen. Silti mielessäni on tunne, että valinta rooliin on väärä, Addyn Robertista ei muodostu kuvaa siitä Robertista, joka surmasi Rhaegarin kymmenen vuotta aikaisemmin. Jack Gleeson ei saa vielä Joffrey Baratheonina repliikkejä, mutta onnistuu silti näyttämään (kirjaa lainaten) pikku paskiaiselta. Rory McCann Sandor Cleganen roolissa saa pari vuorosanaa, ja on niin The Hound kuin vain voi. Iain Glenn Jorah Mormontina – jälleen täysosuma roolituksessa.
Summa summarum, avausjakso oli juuri niin hyvä kuin uskalsin sen toivoa olevankin. Kaikesta jäi päälimmäiseksi hyvä maku, ja kun muutamat hahmot saadaan vielä syvennettyä ja vältetään liika kiire tai rönsyily, niin maailman paras kirjasarja on saanut vastineensa TV:ssä.
