Uusi CMX-albumi on minulle aina Tapaus. Tänään julkaistua Mesmeriaa olen ehtinyt kuunnella nyt noin viisi kertaa; tietäen, että tyypillinen CMX-levy vaatii auetakseen noin tusinan verran läpisoittoja, olen alle kerännyt varsin maltillisesti ensimmäisiä ajatuksiani levyn kappaleista.

Ensituntuma on vähän kaksijakoinen. Levyllä on muutama kappale, joissa on ainesta CMX-klassikoiksi, sekä muutamia, joiden olemassa olon unohtaa heti kappaleen päätyttyä. Alustavan kuuntelun perusteella levyn helmiä ovat Hyperborea, Ojai, Valles Marineris, varauksin Teräs sekä Eksopaleoklimatologi. Sen sijaan sinkkuna julkaistusta Rakkaudessa ja sodassa en saanut otetta sinkkusoitossa ja levyn avausraitana se tuntuu irralliselta muusta kokonaisuudesta. Mesmerialla CMX jatkaa Seitsentahokkaan linjalla siinä mielessä, että mitään korvamatoja ei edes yritetä tehdä; tarttuvat kertosäkeet ovat kiven alla.

Aiemmista levyistä eniten kaikuja Mesmerialla kuuluu mielestäni Iätiltä sekä – yllätys, yllätys — Talvikuninkaalta. Monessa kappaleessa sanoitukset liikkuvat scifistisissä sfääreissä Talkkarin tyyliin, ja pari biisiä (Valles Marineris sekä Eksoyouknowhowitgoes) voisivat olla suoraan jatkoa/prologia Talvikuninkaan tarinalle. Seuraavaksi levyksi sitten Talvis kakkonen, eikösjookos, A.W?

Tarkoitus olisi palata vähän tarkemmilla analyyseillä levyyn myöhemmin, enkä rupea vielä vertaamaan sitä kokonaisuutena muihin levyihin. Alla kuitenkin editoimattomana viidennen kuuntelukerran aikaiset muistiinpanoni, jotta voin myöhemmin nauraa räkättää, miten pieleen ensin levyn ymmärsin.