Jos CMX:n edellinen levy Iäti oli hitaasti avautuvaa sorttia, uusimmassa Seitsentahokkaassa on vielä sitäkin enemmän särmiä ja koukkuja ja vähemmän tarttumapintaa. Parin viikon kuuntelun jälkeen on aika yrittää tehdä jonkinlaista yhteenvetoa. Olen auttamatta myöhässä arvosteluni kanssa, ja osin korruptoinut oman mielipiteeni muiden arvioita lukiessa, mutta yritetään pysyä avaramielisenä ja objektiivisena.
Kuin helsinkiläinen jääkiekkoterroristi viatonta kuopiolaislupausta, taklaa vastapalloon minua uusi kuopiolainen bändituttavuus. Youtube-surffailun tuloksena auraalielimiini tarkertui vuosi sitten samannimisen debyyttialbuminsa julkaissut Jess and the Ancient Ones. Alla linkitettynä kappale nimeltä Sulfur Giants, jota kuunnellessa voi jokainen pohtia, voiko jotain näin hyvänkuuloista tosiaan tulla Suomesta. Levy lähti tietenkin välittömästi tilaukseen.
Sori, ei enää vastedes huonoja, liika-ajankohtaisia ja ontuvia jääkiekkomukahassutteluja, lupaan.
EDIT 26.2: On muuten ihan älyttömän kova levy. Kahden illan tehokuuntelun jälkeen lähti tilaukseen myös uunituore EP Astral Sabbat. Varmuuden vakuudeksi linkkaan vielä toisen videon, josta käy ilmi, että livenä JATAO kuulostaa melkein paremmalta kuin levyllä.
EDIT 5.4: Pakko vielä parin kuukaudenkin päästä hypettää. Mitenkähän tälle bändille saisi lisää julkisuutta? Linkitetään Youtube-videopatterin jatkoksi vielä debyyttilevyn paras kibale Come Crimson Death lähes 12 minuutin majesteettisuudessaan.
En tiedä, pitäisikö tämä postaus aliotsikoida ”musiikilliset häpeäni osa n+1”, mutta paiskataan nyt yhdellä musiikkivinkillä. Kun on tarve tuntea itsensä mahtipontiseksi, suosittelen Immediatea ja Globusta.
Noin kuukausi sitten tuli ostettua ruotsalaisen sotahevin lipunkantajan, Sabatonin, uutuuslevy Carolus Rex. Vasta nyt ehdin syventyä sen kuuntelemiseen, ja yllätyin.
Game of Thronesin kakkoskaudesta on näemmä julkaistu soundtrack (ilmeisesti ykköskaudestakin on julkaistu, mikä on mennyt kokonaan ohi tutkastani). Pahemmin en tuotteesta perusta, koska sarjan musiikki alkutunnaria lukuunottamatta ei ole juuri mieleen jäänyt. Pakko kuitenkin tarttua aiheeseen, koska mielenkiinnosta kuuntelin raidan 20, ”The Rains of Castomere” (sic).
Koska tänään on karkauspäivä, haluan välttämättä postata jotain ihan vain kivan päivämäärän vuoksi, ja koska kirja-arvosteluni Alastair Reynoldsin House of Suns -kirjasta ei ole vielä ihan valmis, pistetään musiikillinen välipala. Jos minun laillani joudut työpaikallasi pakkokuuntelemaan Radio Aaltoa, olet todennäköisesti kuullut seuraavan biisin originaaliversion. …
Olihan se sitten pakko hankkia digitaalisena, vaikka ensi viikolla olinkin ajatellut sen vasta ihan perinteisesti kaupasta hakea. Nimittäin vajaassa kahdessa päivässä aivan järjettömiä määriä myynyt Nightwishin Imaginaerum.
Etkö olekin aina halunnut nähdä musiikkivideon, jossa maailman parhaan gallin kielellä esiintyvän metallibändin kaunis kampiliiransoittaja laulaa sveitsiläisen version Punahilkka-tarinasta?
Otetaanpas taas uusi osa sarjaani ”musiikilliset löytöni vuonna 2011”. Tällä kertaa hehkutetaan saksalaista pitkän linjan heavymastodonttia Blind Guardiania, jonka biisinaiheet saavat fantasianörtin hekumoimaan.
Suositellaanpa taas vähän musiikkia, kun jostain syystä tuo Amaranthe-ylistykseni tuntuu vetävän tällä hetkellä eniten kävijöitä blogiini. Sarjassamme ”bändejä, joiden pitäisi olla paljon tunnetumpia kuin ovat” esitellään seuraavaksi ruotsalainen Astral Doors.