Astral Doors
Suositellaanpa taas vähän musiikkia, kun jostain syystä tuo Amaranthe-ylistykseni tuntuu vetävän tällä hetkellä eniten kävijöitä blogiini. Sarjassamme ”bändejä, joiden pitäisi olla paljon tunnetumpia kuin ovat” esitellään seuraavaksi ruotsalainen Astral Doors.
Astral Doors soittaa perinteistä power-metallia raskailla kitaravalleilla ja tarttuvilla riffeillä. Yhtye saattaisikin hukkua massaan ilman mahtavaäänistä laulajaansa Nils Patrik Johanssonia. Tuossa edellä likittämässäni last.fm:n profiilissa Johanssonin ääntä kuvataan sekoitukseksi Ozzyä, Robert Plantia ja Ronnie James Dioa, ja väittämään on helppo yhtyä.
Bändiin tutustuminen on luontevinta aloittaa vaikkapa tuoreella kokoelmalla Testament of Rock, joka on viime päivinä soinut koneellani varsin ahkeraan. Tilauksessa on myös vuonna 2007 ilmestynyt New Revelation-kiekko (löytyy muun muassa Spotifystä). Vanhempi materiaali tuntuu olevan vähän kiven alla, joskin ainakin keskieurooppalaisista verkkokaupoista uskoisin sitäkin löytyvän. Siellä kun Astral Doorsin suosio on kuulemma selvästi laajempaa kuin täällä pohjolassa.
Mutta kokeilkaapa itse, miten iskee. Alla ensin New Revelation-levyn nimibiisi, sen jälkeen tarttuva Black Rain, sekä viimeisenä kantaaottava(?) London Caves.