Kaivosalus Rockhopperin rutiinivuoro keskeytyy mullistavan uutisen vuoksi: yksi Saturnuksen kuista, Janus, on irtautunut radaltaan liikkuu kovaa vauhtia pois aurinkokunnastamme kohti Spican tähtijärjestelmää. Rockhopper on Janusta lähimpänä sijaitseva avaruusalus, ja miehistö lähetetään risteävälle kurssille tutkimaan vieraan sivilisaation koneeksi paljastunutta kuuta. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaisesti, ja osa miehistöstä alkaa epäillä, että kyse on itsemurhatehtävästä. Miehistön sisäiset kiistat kärjistyvät ja Rockhopperin ainoaksi selviytymismahdollisuudeksi jää matkustaa Januksen mukana 250 valovuoden matka kuun kohdetähdelle.

Pushing Ice (2005) ei ole osa tällä sivustolla aiemmin arvostelemaani Revelation Space -universumia, vaan oma, itsenäinen romaaninsa. Revelation Space -trilogian viimeinen osa, Absolution Gap on tätä kirjoittaessani minulla edelleen työn alla, ja on osoittautunut alkuvaiheiltaan harvinaisen hankalaksi tapaukseksi. Sen takia tarvitsin sarjaan pienen tauon ja nappasin välipalaksi Pushing Icen.

Kuten aiemminkin on tullut todettua, Reynolds on parhaimmillaan novelleissa ja yksiosaisissa kirjoissa. Tällöin lukija ei nimittäin vielä ehdi tuskastua liikaa henkilöiden lapsellisiin motiiveihin ja typeriin tekoihin. Myös Pushing Icessä oleellinen juonijänne syntyy ja pysyy yllä kahden päähenkilön täysin mitättömän riidan takia. Molemmat osapuolet käyttäytyvät kuin teini-ikäiset tunnevammakoulun tarkkailuluokalla. Mikäli Reynoldsin tarkoitus on ollut herättää tunteita molempia osapuolia kohtaan, siinä hän myös onnistuu: joka kerta riitaa esille otettaessa kuvittelin antavani aimo bitch slapin sekä Svetlanalle että Bellalle, jotta nämä tulisivat järkiinsä ja kymmenien vuosien yli venytetty keinojuoni saataisiin hautaan.

Kun suurin valituksen aihe tuli näin käsiteltyä, voidaan todeta, että Reynolds-tyypeiksi Rockhopperin miehistö on harvinaisen sielukasta porukkaa. Henkilöitä on paljon, ja melkein jokaiselle kirjailija onnistuu luomaan persoonan. Näin suuressa mittakaavassa onnistunut hahmonkehittely antaa toivoa Reynoldsin kehittymiskapasiteetista. Tämä siitäkin huolimatta, että puolenkymmenen hengen sisäpiirin ulkopuolella suurin osa hahmoista on kiinnostavuudeltaan meh-luokkaa.

Mutta tällä kertaa viis henkilöistä, kun kysessä on HC-luokan scifieepos jossa jo prologissa kuvataan arkea noin vuonna 40 000 AD. Voin melkein kuvitella, kun kirjaa suunnitellessaan Alastair Reynolds on pohtinut, uskaltaako ruuvata tarinan mittakaavan todella astronomiselle tasolle. Pienen empimisen jälkeen hän lienee tokaissut, ”The hell with it” ja antanut mennä. Alkuvaiheessa Reynolds onnistuu välittämään huikean yksinäisyyden tunteen, kun Rockhopper jahtaa Janusta aurinkokunnan rajamaille ja informaatioviive Maahan kasvaa yli puolen valovuorokauden. Kun tullaan juonen kannalta ratkaisevaan ”ei paluuta”-pisteeseen, olisi toivonut Reynoldsilta sukellusta vielä syvemmälle ihmismielen pimeisiin loukkoihin. Tokihan miehistön erimielisyys tuodaan esille, mutta kunnollisia psykologisia hajoamisia ei juuri nähdä.

Kirjan loppuosassa Reynolds heittää action-vaihteen päälle, mutta tarvitsee valitettavasti jälleen melkoisen Deus Ex Machinan päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. Kun kirjailijan tavaramerkki on valoa hitaammat ja kiihtyvyyden lakeja noudattavat moottorit, tuntuu rikolliselta, kun Reynolds vetää lopussa hatusta höpöhöpö-työntömenetelmän.

Mielenkiintoista Pushing Icessä on, että sen tulevaisuutta voisi kuvailla optimistiseksi. Siinä, missä Revelation Spacen tulevaisuudessa kaikki tuntuu menevän päin Hadesta, Pushing Ice lupailee ihmiskunnalle utopiaa kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi. Myös elämä Januksella tuntuu paria pikku harmia lukuunottamatta ihan mukiinmenevältä vailla suurempia ihmissuhdekonflikteja. Kirjan viimeinen luku ja epilogi jättävät lämpimän olon ja hyvän mielen, mikä osaltaan on jo perus-Reynoldsiin verrattuna melkoinen plot twist.

Kokonaisuudessaan Pushing Ice on joko paras tai toiseksi paras (Chasm City) toistaiseksi lukemani Reynoldsin kirja. Se tarjoaa toistaiseksi kypsintä henkilökuvausta sekä kerrassaan hämmästyttävän mittakaavan avaruusseikkailun, josta löytynee nautinnollisia kohtauksia jokaiseen scifi-makuun.