Diamond Dogs, Turquoise Days koostuu kahdesta Alastair Reynoldsin Revelation Space -maailmaan sijoittuvasta novellista.

Ensimmäinen tarina, Diamond Dogs, kertoo Richard Swiftistä, joka tapaa monen vuoden jälkeen nuoruuden ystävänsä Roland Childen. Childe on paikallistanut tuntemattoman planeetan, jolla kohoaa salaperäinen vieraan sivilisaation rakentama torni. Childe värvää Swiftin tutkimusretkelle, mutta tornin salaisuudet on piilotettu kuolettavia ansoja täynnä olevan labyrintin taakse. Jokainen huone vie lähemmäs tornin huippua, mutta samalla etenemisen ja eloonjäämisen mahdollistavat loogiset ongelmat vaikeutuvat.

Turquoise Days on tarina sisaruksista Naqista ja Minasta, jotka tutkivat Turquoise -planeetan merissä elävää älykästä elämänmuotoa, Pattern Jugglereita. Levämäinen eliö pystyy säilyttämään toisten ihmisten ja rotujen muistot. Naqin ja Minan tutkimuksista ovat kiinnostuneet myös muut, sillä huipputeknisen Ultra-ryhmittymän avaruusalus on lähestymässä Turquoisea, ja heillä on omat suunnitelmansa Pattern Jugglereita kohtaan.

Reynolds on hyvä lyhyiden tarinoiden kirjoittamisessa, mikä käy parhaiten ilmi Galactic North -novellikokoelmasta (arvostelu tulossa joskus, kun saan kaikki tarinat luettua). Siinä missä Galactic Northin tarinat ovat pituudeltaan noin 30-50 sivun mittaisia, Diamond Dogs, Turquoise Daysin novellit ovat reilu satasivuisia. Eron huomaa heti, DD&TD:n tarinoissa olisi ollut vähän tiivistämisen varaa.

Tarinoista selvästi parempi on ensimmäinen, Diamond Dogs. Juonen esikuva jopa mainitaan ohimennen kertomuksessa, DD on tasan tarkkaan Cube siirrettynä ulkoavaruuteen. Reynolds onnistuu mainiosti myös Cuben klaustrofobian ja ahdistuksen siirtämisessä novelliinsa, vaikka ihan vastaavaa jatkuvan kuoleman vaaran tunnetta ei pääse syntymään Reynoldsin nanolääketiedettä ja kybernetiikkaa yhdistelevässä maailmassa. Loppu onnistuu yllättämään tuoreudellaan, eikä Reynolds olisi Reynolds jos lopussa ei vielä tarjottaisi pientä plot twistiä lukijan pureksittavaksi.

Toinen tarina, Turquoise Days on vaikeampi tapaus. Siinä missä DD suorastaan pakottaa lukijan välittämään Richard Swiftin kohtalosta, TD:n päähenkilöön Naqiin on vaikeampi saada otetta. Tärkeään rooliin nousee sisarusten välinen suhde, ja samaa alkupuolen kaavaa jatkamalla tarinasta olisi saanut tehtyä vaikka pienimuotoisen trillerin. Tarinan suunta kuitenkin muuttuu puolessa välissä, jolloin tarinasta osittain myös katoaa fokus. Loppujen lopuksi lukijana en juurikaan välittänyt Naqin tai Pattern Jugglereiden kohtalosta. Novellin suurin ansio lienee se, että se esittelee tämän mielenkiintoisen elämänmuodon, johon Reynoldsin muissa novelleissa ja romaaneissa myös viitataan.