Andrzej Sapkowski: The Last Wish

Puolalainen fantasiakirjallisuus harvemmin ylittää uutiskynnystä ulkomailla. Andrzej Sapkowskin tunnettuuden taustalla on Rivian Geralt, valkohiuksinen hirviönmetsästäjä, jonka tarina kerrotaan The Last Wish (1993) -novellikokoelmassa. Paitsi kirjan sivuilta, Geraltin pitäisi olla kaikille tuttu tietokonepelin The Witcher kautta. Geneettisesti muunneltu vähäväkisen veljeskunnan jäsen lääkitsee itseään myrkyillä, tappaa ihmisiä teräsmiekalla ja hirviöitä hopeisella palkkiota vastaan ja kaataa ohimennen suurin piirtein jokaisen vastaantulevan emännän. Siinä esikuvaa kerrakseen kaikille suomalaisille miehille.

The Last Wish (kansikuva)

The Last Wish koostuu seitsemästä novellista, joissa kaikissa kuvataan yhtä tehtävää Geraltin uralla. Useimmissa Geralt joutuu huomaamaan, että ihmisen ja hirviön roolit poikkeavat ennakoidusta: ihmiset paljastuvat hirviöiksi ja hirviöt eivät kenties olekaan niin hirveitä kuin on annettu ymmärtää. Geralt itse ei juuri poikkea palkkaajistaan tai riistastaan, joskus hänen tekemänsä moraaliset valinnat ovat vaikeita. Sapkowskin henkilöt ovat kenties ”syvimmän harmaita” mihin olen fantasiassa törmännyt. Geraltin muutamiin uskottuihin lukeutuvat hänen moraalinen tukihenkilönsä Melitelen papitar Nenneke sekä turhan suulas bardi Dandilion. Hieman harmillisesti The Witcher -pelin iki-ihanaa velhotarta Triss Marigoldia on kirjasta turha etsiä.

Geraltin maailma on kova. Miehet ovat rumia ja likaisia, naiset juonikkaita ja vietteleviä. Haltiat, kääpiöt ja muut sekasikiöt on ajettu ikeen alle, ja heistä yhtä sosiaalista porrasta alempana on hirviönmetsästäjien vihattu veljeskunta. Rahvas välttelee heitä kokonaan ja ylimykset asioivat heidän kanssaan vain välttämättömän pakon edessä. Sairaudet ja paikalliset konfliktit mylläävät Keski-Eurooppaan pohjautuvassa maailmassa, jossa hirviönmetsästäjillä ei ole osaa; heidät on eristetty syrjäiseen linnoitukseen kaukana pohjoisessa. Maailman kiinnostavuuden suhteen ei ole valittamista, joskin näin lyhyissä tarinoissa maailmaa ei juurikaan päästä syventämään.

Tarinat, henkilöt ja maailma ovat siis onnistuneita. Mistä kaivetaan perinteiset miinukset? Vanhalla Fantasiamajatalo -saitilla kirjoitin, että kirjat tulisi lukea alkuperäiskielellä. Sattuneesta syystä puolani on hieman ruosteessa, joten joudun tyytymään englanninkieliseen käännökseen. Joko käännös ei ole kaikkein sujuvin tai sitten Sapkowskin heikkous on dialogien kirjoitus. Sama ilmiö oli havaittavissa myös The Witcher -pelissä, jossa paikoin oli todella vaikea ymmärtää keskusteluista, mitä hahmot tarkoittavat. Ongelmana tuntuu olevan hahmojen vähäsanaisuus, tai sitten tietyt puolankieliset ilmaisut eivät ole kääntyneet tarpeeksi osuvasti kirjan sivuille. Asia ei ole liian häiritsevä eikä estä kirjasta nauttimista, mutta oli mielenkiintoista havaita, että samat käännöksiin liittyvät ongelmat ovat olemassa kielestä riippumatta.

The Last Wish tarjoaa uudentyyppisen fantasiamaailman ja erinomaisen päähenkilön. Suositellaan varsinkin kaikille The Witcheristä pitäneille. Ja jos The Witcher ei ole tuttu, niin tee itsellesi palvelus ja hanki tämä päättyneen vuosikymmenen toiseksi paras tietokoneroolipeli (Baldur’s Gate 2 oli se paras).

One thought on “Andrzej Sapkowski: The Last Wish

  1. Sain eilen The Witcherin pelattua. Pelaamatta on Enhanced Editionin kaksi erillistä tarinaa, joten en vielä kärsi vieroitusoireista. Ja luulenpa, että kohta on aloitettava seikkailu uudelleen alusta, erilaisia valintoja tehden. Peli jaksoi viihdyttää ja kiinnostaa, eli tykkäsin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *