Skyrimming

Kolahti sitten postilaatikkoon tämän vuoden messiaspeli, Elder Scrolls: Skyrim. Koska kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, miten lllloistava peli on kyseessä, päätinpä kirjoitella tähän postaukseen ensimmäisen peli-illan reaaliaikaisia kokemuksiani. Tämä sitten spoilaa juonta, eli mikäli oma kopio on vasta matkalla, niin ei kannata lueskella.

Lähtökohta: Skyrimin edeltäjä, Oblivion, oli kamala pettymys. Ohut maailma, pällin näköiset hahmot, nopeasti itseään toistavat kaaosporttitehtävät ja varsinkin raivon partaalle suistava ääninäyttely eivät nostaneet odotusrimaa kovinkaan korkealle. Odotin Skyrimiä lähinnä lievän kiinnostuneena, vailla ylimaallisia ennakko-odotuksia. Varsin luotettavana pitämäni Pelit-lehden positiivinen arvostelu valoi uskoa siihen, että pahimmat Oblivionin kämmit olisi korjattu. Mittatikkuna toimii kovin mahdollinen vastustaja, Mass Effect 2, jonka vetäisin viime viikon sisällä taas kerran läpi, ja jaksoin edelleen äimistellä, miten jumalattoman hyvä peli se onkaan.

39 minuuttia pelattu: Yhä tutoriaalissa. Heti toinen äänessä ollut ääninäyttelijä oli tuttu pökkelö Oblivionista. Ei hyvin ala. Ihmishahmot eivät ole ihan yhtä urpon näköisiä kuin Oblivionissa, haltiat sen sijaan ovat. Lohikäärmehyökkäys oli odottamattoman ponneton, minkäänlaista adrenaliiniryöpsäystä en itsessäni huomannut. Lohikäärme oli ruma(sti konseptoitu). Ihan jees grafiikkaa, tosin tekstuurit eivät kestä lähempää tarkastelua. Peli tosin pyörii odottamattoman tahmeasti, lukemani perusteella Radeon-optimointi on tehty vasemmalla kädellä. Toivottavasti tulevat ajurit tai pätsit korjaavat asiaa. Kiduttaja vankityrmissä sai lähes repimään korvat irti päästäni. Käyttöliittymä tuntuu epäintuitiiviselta; esineiden keräysruutu aukeaa ”e”-napista, mutta sulkeutuu tabulaattorista. Kerään vahingossa kaikenlaista roskaa mukaani, kun yritän vaistoimaisesti sulkea ikkunaa samasta napista, josta sen avasin. Luolissa jättiläishämähäkkejä, liekö Bethesdalla pelattu Dragon Ageja Skyrimiä suunnitellessa…

1h 32 min pelattu: Ulkona ekasta luolastosta. Okei, maisemat ovat komeat, tosin yhtään vähempää en odottanutkaan: Oblivion on vielä nykymittakaavallakin hyvän näköinen peli. Tykkään tosin Oblivionia hillitymmästä paletista. Vesi näyttää hyvältä. Haluaisin kalastaa joessa, kai peliin on lisätty vapa? Pari sutta lahtasin ohimennessä, taistelu on edelleen O:sta tuttua sekavaa mätkimistä. Selvä palaute iskujen osumisesta puuttuu, miekka leikkaa yhtä helposti ilmaa kuin suden nahkaakin.

1h 47 min pelattu: No niin, vahva Oblivion dèja-vu. Vapaa seikkaileminen alkaa viedä mukanaan. Ihailen maisemia vuorenrinteeltä ja löydän ensimmäisen maagisen aseeni. Todennäköisesti tässä käy nyt samalla lailla kuin O:ssa, eli seuraavat kymmenisen tuntia koukuttavat tosi kovaa, kunnes toisto alkaa puuduttaa. Lupaavalta kuitenkin näyttää: alan selvästi vähitellen lämmetä pelille, ja ”siellä olemisen tunne” on jo aika vahva.

2 h pelattu: Ensimmäinen ”whoah”-hetki: mätkin bandiittia nuijallani, kunnes hänen elinvoimansa laski melkein nollaan. Rosvo kompuroi hetken maassa, nousi sitten vaivalloisesti ylös valitellen loukkaantumistaan. Hetken aikaa kävi sääliksi, mutta tunne meni ohi, kun sekunnin päästä sama rosvo loikki ketterästi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aijai, kun olisi tehty tämä feature viety loppuun asti ja laitettu vihollinen anelemaan henkensä puolesta, ja tarjottu pelaajalle mahdollisuus säästää se.

2h 5 min pelattu: Jotain on pelimoottorissa pahasti vialla vielä näin varhaisessa vaiheessa. Olin pakotettu sulkemaan pelin, kun pause-moodista palatessani ruudunpäivitys laski pariin ruutuun sekunnissa. Pätsiä peliin, Bethesda!

2h 10 min pelattu: Yli puoli tuntia etsitty ratkaisua tuohon takkuamiseen. Ilmeisesti pelin sisäinen anti-aliasointi täytyy kytkeä pois päältä ja käyttää joko Radeon Control Centerin asetuksia tai ulkoista ohjelmaa, kuten RadeonPro:ta. RP näyttäisi minulla auttavan, testailun jälkeen 4x AA / 8x anisotropic filtering tarjoavat kultasilmilleni sopivaa, tasaista 60 FPS:ää ilman sahalaitoja. Ja järjestelmähän oli i7-950 / 12 Gt / Radeon HD 6850. Nyt takaisin pelin maailmaan…

2h 47 min pelattu: Nyt muistan yhden asian lisää, mikä minua Oblivionissa ärsytti: valtavan isot luolastot. Skyrimissä heti ensimmäinen luolasetti tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Tiivistämisen varaa olisi, varsinkin kun peli on kauneimmillaan / parhaimmillaan ulkoilmassa.

3h 20 min pelattu: Jes! Ensimmäinen luolasto takana. Myös muutama tasonnousu. Tähtikuvioihin perustuva kykypuu on visuaalisesti hieno. Muutenkin miellyttää ”tekemällä oppii” -tyylinen kokemuksen karttuminen. Harmittaa, että huomenna on työpäivä, tätä pelaisi kyllä putkeen pidempäänkin.

Mitä jäi ensimmäisestä illasta käteen? Skeptinen asenteeni kääntyi varsin nopeasti lupaavan positiiviseksi yllätykseksi. Alta paistaa Oblivion, mutta vapauden tunne ja julmetun kaunis luonto pakottavat pitämään Skyrimistä. Tekniset ongelmat, jotka toivon mukaan ovat poistuneet pienen kikkailun avulla. Katsotaan, missä vaiheessa ihastus vaihtuu turhautumiseksi. Oblivionissa se taisi tapahtua jossain 20 pelatun tunnin jälkeen. Palaan asiaan tarvittaessa myöhemmissä postauksissa.

On se paikoin vaan jumalattoman kaunis... (huomaa mudcrab ruudun oikeassa alakulmassa)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *