Remontti-reiskan kesäkertomus

Kesäloma alkaa lähestyä loppuaan joten lienee korkea aika palata normaalirytmiin näiden blogikirjoitustenkin kanssa. Muistattekos, kun aina koulussa opettajat laittoivat ensi töikseen oppilaat kirjoittamaan aineen aiheesta ”mitä tein lomallani”? Joten, tässä olisi kaikille kansankynttilähenkisille minun kirjoitukseni.

Heinäkuun alussa, heti loman käynnistettyä, laitoimme isäni kanssa alulle vaatehuoneremontin. Tämä talo on 50-luvulla rakennettu puolitoistakerroksinen rintamamiestalotyylisuuntaa edustava hökkeli, jonka yläkerran huoneet ovat täysikorkeita (210 cm, ainakin sen ajanjakson mukaisesti täysikorkeita siis) ja kummallekin sivulle jää katon lappeen muodostama puolikorkea tila. Tyypillisesti nämä puolikorkeat ja puolikylmät tilat ovat kuin luotuja romunsäilytykseen. Niin meilläkin.

Tarkoitus oli heittää kaikki vanha romu pois ja remontoida toinen näistä sivukomeroista ihan kunnolliseksi vaatehuoneeksi, koska tätä nykyä vaatekaapit ovat täynnä kaiken maailman turhaa rättiä. Yksi huone, johon siististi säilöttävissä normaalit käyttövaatteet, olisi tarpeellinen.

Lähtökohta oli tällainen. Seinät huokoista Haltex-levyä, lattiassa vaneria. Vasemmalla ylhäällä kulkeva putki menee ilmalämpöpumpun sisäyksikölle. Tätini ammoisina aikoina tyylikkään turkoosiksi maalaama arkku palautui alkuperäiselle taiteilijalle. Muutkin loput tavarat ulkoistettiin, tosin arkun päällä oleva neuvostoperäinen peltinen kaivuri pääsee kyllä vielä kunniapaikalle johonkin. Älkää kysykö, mikä tuo tahra lattiassa on; se lähti vasta kuumailmapistoolilla sohottamalla.

Saumat ja naulanreiät tasoitettiin kitillä ja hiottiin. Kitin ostossa kulutusarvio petti pahasti, yksi putkilo ostettiin ja kaksi kertaa käytiin ostamassa sitä lisää. Komeron ikkuna irrotettiin heti ensi töikseen, heinäkuun alussa oli vielä suhteellisen lämpimiä päiviä, ja näin pienessä tilassa meinasi silti tulla hiki. Tai jos rehellisiä ollaan, niin ei pelkästään meinannut.

(asianomainen sumennettu kuvasta henkilösuojan varjelemiseksi)

Huoneen väreiksi valitsin harmaata ja punaista. Ideana oli, että suurin seinä (tuossa vasemmalla) maalataan tummanpunaiseksi, ja muut seinät vähän valoisammalla harmaan sävyllä. Maalikaupassa löytyi valmiita värikortteja, joista näki eri värien toimivuuden yhdessä ja sai ihan kohtuullisen idean lopputuloksesta.

Koko huone vetäistiin ensin tuolla H485-harmaalla, koska oletus oli, että Haltex imee maalia samaan tahtiin kuin kesämies mökillään tislaamotuotteita. Pieneksi harmiksi sävy vaikutti ensin vaaleammalta kuin olin kuvitellut, mutta pian silmä siihen tottui.

Samanlainen sävyvirheen tuntu tuli punaisesta väristä. Se vivahti selvästi enemmän marjapuuronpunaiseen kuin haettuun viininpunaiseen. Mutta joka tapauksessa olen tyytyväinen valintaan maalata tuo yksi seinä eri väriseksi; kokonaan vaalea huone olisi ollut ehkä valoisa, mutta tavattoman tylsä.

Lattialle leväytettiin muovimatto, vaalea sekin sävyltään. Matto oli tuhtia ja kallista tavaraa, ja suunniteltu kosteisiin tiloihin, mutta paras saatavilla olleista. Ja juuri sopivan levyinen, ei tarvinnut sivuilta alkaa veistelemään.

Lattialistat maalattiin värilastun seuraavaksi tummemmalla harmaalla. Se oli ainoa väreistä, joihin olin heti ensi näkemältä tyytyväinen. Listaa meni ja niitä seinään hakatessa tuli taas mieleen vanha vitsi salamasta ja vasarasta, ja miten kumpikaan ei osu kahta kertaa samaan paikkaan.

Sähköt kävi vetämässä serkkuni, ihan valtuutettu sähkömies, mutta koska lupasin olla laittamatta hänen vetojaan näytille nettiin, esitellään tässä valaistusta. Pistorasia, josta lamput ottavat virtansa, on kytketty oven vieressä olevaan katkaisimeen, joten valot syttyvät ja sammuvat siitä eikä lamppujen omista katkaisimista. Valon määrään olen tyytyväinen.

Talvea ajatellen ostin jo huoneeseen sähköpatterinkin. Mukavan matala ja varmasti riittävän tehokas löytyi Enston valikoimista. Tulihan samalla tuettua lähikaupungin isoa työllistäjääkin.

Ja tässä lopputulos. Takaseinä sai vielä vaatetangon ja Ikeasta kävimme hakemassa Malm-sarjan lipastot, jotka ovat yllättävän tilavat. Matot vaihtuvat vielä, kun bongaan sopivan jostakin. Ilmastointiaukko jossain vaiheessa seinään vielä porataan, ja sitä varten lipaston päällä odottelee ilmanvaihtoventtiili. Tuuletin oli poistamassa lipastojen lastulevyn hajua.

Vielä kirsikaksi kakun päälle sukkalaatikkoon asennettiin aiemmin Hong Kongista hommattu ledikisko tuomaan vähän kohdevaloa. Vielä toistaiseksi valojen sytytys ja sammutus tapahtuu kuvassa näkyvällä erillisellä kytkimellä, mutta tuohon tutkin muita vaihtoehtoja. Nappi, joka sytyttää valon kun laatikko avataan, olisi kiva.

Kaiken kaikkiaan tuollaiseen ”pieneen remonttiin” kului aikaa reilu viikko ja noin kahden ja puolen viikon päästä aloituksesta kaikki oli siinä kunnossa, että vaatteiden muutto oli mahdollinen. Rahaa meni vähän turhaakin, kun kaikenlaista ylimääräistä joutui ostelemaan (muun muassa pari erilaista hiomakonetta) ja maton olisi varmaankin saanut halvemmallakin, mutta lopputulokseen olen kyllä varsin tyytyväinen. Samalla tuli jälleen huomattua, miten omin käsin tekeminen tuottaa ihan erilaista mielihyvää kuin se normaaliarjen bittien kanssa puuhastelu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *