Puolivuotispäivitys

Puolivuotispäivitys

Joo, okei. Edellinen kirjoitus helmikuussa, sitä edellinen melkein vuosi sitten. Hyvinpä olen blogistani huolen pitänyt. En tiedä, onko kynnys kirjoittamiseen kasvanut, jonkinlaista diagnosoimatonta masennusta ollut ilmassa vai mitä; tekosyitä voisi keksiä sadoittain. Kokeillaan kattaa liki puolivuotinen blogihiljaisuus yksinkertaisella statuspostauksella. Eli sitten helmikuun, minä olen…

Katsellut Formuloita ja MM-futista. Formulat ovat ihan pirun tylsää viihdettä nykyään, mutta ainakin kisat tulee kyllä katsottua. Jalkapallossakin ollaan loppumetreillä, ja ilokseni kaikki inhoamani joukkueet ovat aikoja sitten tippuneet. Belgia oli jonkinlainen suosikkini, ja sen putoaminen varmisti että kannatan Ranskan vastustajaa finaalissa. Ei sillä että Ranskakaan mikään inhokkini olisi. Pääasia on, että Portugali/Brasilia/Argentiina/Venäjä ovat ulkona. Voittajavedot kaatuivatkin sitten jo alkumetreillä Saksan mukana.

Streamannut Critical Rolea. CR:stä on muodostunut jo niin rutiini, että tulee perjantaisin töistä tullessa laitettua jakso ruudulle pyörimään. Se on siinä taustalla sitten ja aika ajoin huomaa, että suurin osa tapahtumista on mennyt ohi kun siihen ei keskity. No, sitähän varten uusintakatselut ovat. BTW, kevään aikana tuli neljäs rewatchi ensimmäisen kampanjan suhteen täyteen. Älkää kukaan laskeko siihen menneitä tunteja.

Pelannut Kingdom Come: Deliverancea (paras keskiaikaimmersio minkä olen kokenut, mutta ne bugit), Pillars of Eternityä (viittä vaille läpi, mutta sitten juutuin. Ostin kakkosenkin, mutta eihän sitä voi aloittaa ennen kuin ykkönen on läpi pelattu), Football Manager 2018 (kisojen kunniaksi, projekti Colchester United Mestareiden liigaan), F1 2017 (koska isossa alennuksessa Steamin kesäalessa, McLarenilla paalupaikalle uramoodissa, olisikohan syytä tarkistaa vaikeusastetta?) sekä My Summer Caria (koska en ole vielä päässyt lomaa pitämään, täytyy sitä simuloida. Saunominen mökkisaaressa vastaa melkein aitoa asiaa).

Lukenut ikävä kyllä en juuri mitään. Aloitin vähän aikaa sitten uudelleen Peter F. Hamiltonin Pandora’s Starin, josta olin ensi yrittämällä edennyt noin viidenneksen verran ja sen jälkeen unohtanut nekin.

Kuunnellut Amorphiksen Queen of Timeä. Amorphistakin on tullut diggailtua ihan jo ysärin alkupuolelta asti mutta nyt taitaa olla kyllä porukan paras levy käsissä. Etenkin Amongst Stars on soinut repeatilla, eikä ihan vähiten Anneke van Giersbergenin ansiosta. Tämä on johtanut tietenkin siihen, että myös The Gathering on viime aikoina palannut useasti soitettujen listalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.