Matthew Woodring Stover: Heroes Die

Hari Michaelson on Caine, toimintasankareista tunnetuin. Tulevaisuuden televisioyhtiöt viihdyttävät kansaa lähettämällä suoria toimintaseikkailuja rinnakkaisulottuvuudesta nimeltä Overworld, jonne Caine lähetetään pelastamaan ex-vaimoaan ja samalla näyttelemään kaikkien aikojen suurimmassa seikkailussa. Mutta kuka onkaan sankari ja kuka vihollinen?

heroes_dieHeroes Die on poikkeuksellinen sekoitus scifiä ja fantasiaa. Meidän tulevaisuuden maailmamme, Hari Michaelsonin maailma, on synkkä dystopia, jossa valtaa käyttävät suurkorporaatiot ja kansa on jaettu tiukasti kasteihin. Overworld, joka sijaitsee rinnakkaisessa ulottuvuudessa, puolestaan on fantasiamaailma, josta sieltäkään on turha etsiä pastoraalista rauhaa tai valkeita ritareita. Ankhanan kaupunki, johon Cainen seikkailu sijoittuu, on rönsyilevä keskiaikainen hökkelimetropoli, jossa haltioiden vastikkeet on tungettu slummeihin ja jossa (väki)valtaa käyttää kaikkivoipa diktaattori.

Heroes Dien clue on, että Overworldin asukkaat ovat tyystin tietämättömiä meidän ulottuvuudestamme. Televisioyhtiöt käyttävät maailmaa leikkikenttänään lähettämällä Overworldiin huippuunsa treenattuja toimintasankareita salaisina agentteina usein poliittiset interventiot tai sitäkin alhaisemmat motiivit mielessään. Overworldin asukkaiden keskuudessa liikkuu legendoja aktireista, demoneista, joilla on yliluonnolliset voimat. Sellaisista kuin Caine ja Pallas Ril, jotka ovat kaksi kirjan päänäyttelijää.

Ankhanan rauhaa ja järjestystä pitää yllä eliittisotilasjoukko Grey Cats, jonka julmalla ja kieroutuneella johtajalla kreivi Bernellä on kana kynimättä Cainen kanssa. Kaiken Overworldin keisariksi on vastikään noussut jumalalliset voimat ja karisman omaava Mael’Koth, jolla on vaarallinen pakkomielle Cainea kohtaan. Kun maagina esiintyvä Pallas Ril (Hari Michaelsonin ex-vaimo Shanna Leighton) katoaa Ankhanassa, Caine joutuu hommiin ja vasten tahtoaan myös valtapelin nappulaksi. Cainen sekä Bernen ja Mael’Kothin välille syntyvä kissa ja hiiri-leikki on vauhdikas, raadollinen ja yltiöväkivaltainen.

Stover osaa hahmokerronnan jalon taidon. Eräs Heroes Dien hienouksista on tapa, jolla kirjailija vaihtelee kerrontatapaa. Overworldissa näyttelijöitä seurataan minämuodossa, jota perustellaan reaaliaikaisena kerrontana seikkailua seuraaville. Takaisin omassa ulottuvuudessaan Hari Michaelson puolestaan siirtyy ulkokohtaisempaan kolmannen persoonan kerrontaan. Vaihtelu toimii erinomaisesti, ja minämuotoinen kerronta korostaa Overworld-lukujen kiihkeyttä ja brutaaliutta. Cainen ja Hari Michaelsonin hahmojen välillä on myöskin selvä ero, vaikka samat peruspiirteet luonnollisesti kummastakin kertojasta löytyvät.

Kun kirjan nimi on Heroes Die, voisi otsikon olettaa spoilaavan. Tilannetta hämärtää se, että pikapikaa käy selväksi, että tarinassa ei todellisia sankareita ole lainkaan. Caine on pääroolissa, mutta sankaria hänestä ei saa muuten kuin hyväksymällä hänen päämäärätietoisuutensa ja kykynsä selviytyä. Caine on äkkipikainen, vaistojensa varassa toimiva kylmäverinen tappokone, joka ei tunne sivullisten uhrien käsitettä. Berne on täysin häikäilemätön julmuri, jonka taustoja ja motivaatiota Stover kuitenkin onnistuu avaamaan, joten Berne ei missään nimessä jää yksiulotteiseksi vihulaiseksi. Ja täysin yli-inhimillisiä ominaisuuksia ja kykyjä hallitseva keisari Mael’Koth on aivan oma lukunsa, jonka persoonasta psykologi saisi varmasti parikin julkaisua aikaiseksi.

Ehkä kaikkein selvin vihollinen kirjassa on kuitenkin Studion pikkupomo Arturo Kollberg, joka yrittää vedellä Cainen, Pallas Rilin sekä seikkailun kolmannen näyttelijän Lamorakin naruja. Studio ja sen johtajat eivät saa kirjassa sympatiaa, kuten ei muutenkaan ahdistavan synkkä lähitulevaisuus. Ylikansoitetun maailman ainoa ilonaihe ovat tuon ajan reality-showt, jotka ovat käsikirjoitettuja viimeiseen pilkkuun saakka. Ja kun muistetaan, että Heroes Die on kirjoitettu vuonna 1997, voidaan sanoa, että kirjan tulevaisuus on lähes tässä ja nyt.

Kirjan väkivaltaisuutta tulin jo aiemmin sivunneeksi. On kenties merkittävää mainita, että Heroes Die on ensimmäinen kirja, jonka lukemisen jouduin hetkeksi jättämään kesken, koska väkivalta alkoi tuntua liialliselta. Etenkin yksityiskohtainen kidutuskohtaus näyttelijän silmin tuntui turhankin yksityiskohtaiselta. Siitä täytyy nostaa hattua, että väkivalta ei missään vaiheessa onnistu turruttamaan, mikä varmasti onkin ollut kirjailijan tarkoitus. Siinä missä Studion livelähetystä seuraava yleisö vaatii verta ja suolenpätkiä, kirjan lukijan on haluttu kokevan väkivalta vastenmielisenä, antaen näin jonkinlaista toivoa omasta ihmisyydestään. Tai ainakin näin minä haluaisin ajatella.

Juonessa olisi kenties ollut hieman tiivistämisen varaa, kirjan keskivaiheilla tuntuu, että tarina ei juuri etene. Lopun vääjäämättömässä mahtien mittelyssä on puolestaan havaittavissa pientä deus ex machinaa, mutta kun muuten kerronta on sujuvaa ja loogista, se annettakoon anteeksi. Tarinan ansioiksi täytyy lukea myös sekä meidän ulottuvuutemme että Overworldin yhteiskuntakritiikki.

Heroes Die on ensiluokkaista aikuisfantasiaa raamitettuna terävällä scifi-skenaariolla. Mukaansatempaava tarina, muistettavat päähenkilöt sekä puhdas sivuilta pursuava energia ja jännite ansaitsevat minulta täyden suosituksen. Vaikeudeksi saattaa muodostua kirjan fyysisen kopion vaikea saatavuus; onneksi Kindle ja e-kirjamuoto on ratkaisu tähän(kin) ongelmaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *