Maaseudun nettiyhteydet

Joskus ihmisen täytyy vähän purkaa paineita. Ennen muinoin suosittu tapa oli kävellä torille, ostaa pussi turnipseja ja kavuta puulaatikon päälle saarnaamaan väkijoukoille milloin mistäkin. Nykyään meille maalla-asujille on kätevää, ettei tarvitse lähteä lähimmälle torille saakka, vaan saarnaaminen ja valittaminen käy kätevästi näin ihka uuden blogin kautta. Tietenkin edellyttäen, että a) saatavilla on nettiyhteys ja b) se sattumoisin toimii siedettävästi. Nokkelimmat pokkelimmat varmaankin jo hoksaavat, mistä tämän päivän marinassa on kyse.

Elämme kuulemma tietoyhteiskunnassa. Jos mediaa on uskominen, jokaisella suomalaisella on käytettävissään parikymmenmegainen nettiyhteys tai sitten ollaan vaan niin köyhiä, että kärvistellään jollain prekambrisella kahdeksanmegaisella.

Paikasta, missä asun, Askolan ja Pukkilan kuntien rajalta, on linnunteitse matkaa pääkaupunkiimme Helsinkiin noin 50 kilometriä, tietä pitkin etäisyyttä tulee sellaiset 30 kilometriä lisää. Tämä on TeliaSoneran mielestä niin skuugea että meille ei saa langallista nettiyhteyttä. Ongelma sattuu olemaan siinä, että asun väärällä puolella rajaa: puhelinlinjat tulevat kahdeksan kilometrin päässä olevasta antiikkisesta puhelinmuuntamosta Askolan puolelta. Sadan metrin päässä asuva lähinaapurini (heh!) saa linjansa Pukkilan puolelta, ja heille on saatavissa Soneran laajakaistaliittymä.

Kolme vuotta sitten Suomeen lanseerattiin Flash-OFDM -laajakaistaverkko (markkinointinimeltään @450). Tämähän oli se entistä NMT450-verkkoa käyttävä, päättäjien suuressa viisaudessaan Wimaxin sijaan valittu mobiililaajakaistateknologia, jonka piti olla niin hyvä, että sitä ei käytetä missään muualla maailmassa kuin Slovakiassa. Meillä päin tällaista myyntiargumenttia kutsutaan suoraan kusetukseksi. No, se oli kuitenkin ainoa vaihtoehto siirtyä analogisesta modeemista laajakaista-aikaan, ja ensi tilassa tuollaisen tilasin vuonna 2007. Koska metsässä majailen, tarvittiin myös ulkoantenni, jolloin mobiilista tulikin yhtäkkiä ei niin mobiili teknologia.

Flash-OFDM toimi joten kuten, hyvällä säällä ja kauhealla mäihällä modeemin yhteysvoimakkuus näytti jopa kolmea pykälää neljästä. Tekniikassa on kuitenkin pieniä vikoja: ensimmäinen niistä on se, että yhteysnopeus laskee yhteysvoimakkuuden pudotessa. Näin ”huippunopea” yhden megan liittymäni vastasi useimmiten 128 kilotavun ISDN-yhteyden nopeutta.

Toinen vika tekniikassa on se, että operaattoreilla on kuukausittainen siirtoraja. 5 gigatavua liikennettä kuukaudessa. Viisi! Vaikka mikään ware-petteri en tosiaan olekaan, siirtoraja tuli melkein joka kuukausi täyteen. Sopimuspaperien mukaan seurauksena tästä on se, että yhteyden prioriteettia lasketaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhteysnopeus lasketaan noin 1-5 kilotavuun sekunnissa sattumanvaraiseksi ajaksi, kunnes prioriteettia taas on.

Kolmas ongelma on siinä, että Flash-OFDM -teknologia mahdollistaa yhdestä tukiasemasta noin 15-30 yhtäaikaista yhteyttä. Kun tukiaseman kuuluvuusalueen säde on 30-50 kilometriä, voi jokainen laskea potentiaalisten käyttäjien määrän alueella ajan hetkellä t. Kun käyttäjiä on liikaa, joidenkin käyttäjien prioriteettia lasketaan.

Kaikki tämä riemu, 1-megainen (käytännössä modeeminopeuksinen) netinkäyttö rajoitetulla siirtokaistalla ja alimitoitetulla tekniikalla, maksaa vain 48,90 euroa kuukaudessa. Jos haluaa priorisoidun liittymän, jossa luvataan varma siirtokaistan säilyminen, ei tarvitse kuin kaivella kuvettaan 80 euron verran kuukaudessa. Halpaa kuin kaura (varsinkin näinä päivinä).

Sen verran onnekas kumminkin olen, että Pukkilaan laitettiin keväällä 2009 DNA:n 900 MHz:n 3G-lähetin. Tämä onkin todellinen singulariteetti ja ihme näillä alueilla, 3G-yhteys. (Minun puolestani Elisan on turha tulla viskomaan mainoslausettaan ”Suomen laajin 3G-verkko”. Lähin Elisan 3G-tukiasema on 30 kilometrin päässä Mäntsälässä, ja sekin toimii 2100 MHz:n taajuudella, jonka ansiosta kuuluvuusalueen säde on pari-kolme kilometriä).

3G-lähettimen saapuminen alueelle avasi uusia mahdollisuuksia kaltaiselleni landepaukulle. Kuuluvuuskartan mukaan 3G-yhteys oli saavutettavissa ulkoantennin avulla (taas!). Mitäpä ei nettiaddikti tekisi saadakseen vahvemmat vibat, joten antenni lähti tilaukseen ja mies mars mars mokkulakauppaan. Lahdesta löytyi DNA:n edustus, ja esimerkillisesti suostuivat lainaamaan minulle Huawein E169-mallin mokkulan pariksi viikoksi kuuluvuuden testausta varten. Ulkoantenni antenniliittimeen ja tikapuilla räystään alle läppäri toisessa kädessä ja antenni toisessa etsimään optimaalista kuuluvuutta. Ja ihme ja kumma! 3G-verkko tosiaan löytyi. Ei muuta kuin määräaikaista sopimusta hieromaan.

Samassa kaupassa, josta olin mokkulan testiin lainannut, sorvattiin 24 kk:n sopimus 2 megan liittymänopeudella, 25,90 euroa kuukaudessa. Halpaa Flash-OFDM:n tottuneelle. Ainoa ongelma oli, että lykkäsivät minulle Huawein E180-mallisen mokkulan, jossa ei ole liitäntää ulkoantennille. Minä siihen sitten myyjälle, että en voi tällaista ottaa, kun olen riippuvainen ulkoantennin tuomasta kuuluvuudesta. Myyjä siihen, että näitä antenniliitännällisiä E169-malleja ei saa enää mistään, tämä uusi on korvannut sen ja että tämä on vain lainakappale eikä voi minulle sitä myydä.

Kolmen DNA-edustajan kiertämisen jälkeen löytyi yksi avulias asiakaspalvelija, joka itse asiassa näki hieman vaivaa tilanteeni ratkaisemiseksi. Parilla soitolla selvisi, että Vantaalla oli vielä pari E169:ä jäljellä. Laitoin tilaukseen ja puolentoista viikon odottelun jälkeen sainkin mokkulani hakea. Vähän aikaa olin tyytyväinen, ja mokkula oli mukana mm. kesälomareissulla Lapissa, jossa 2G-yhteydet toimivat ihan OK.

Meni kesä, tuli syksy ja perhanan kylmä talvi, jota nyt eletään. Runsas lumi jäätyi puihin ja tukiasemiin, ja mokkulayhteys hävisi vähän joulun jälkeen. Nyt, tammikuun 27. päivä, se on edelleenkin poissa. Verkko löytyy, mutta signaali ei ole riittävän vahva tiedonsiirtoon. Joku etiäinen minulle varmaan tuli syksyllä, kun päätin vielä jatkaa Flash-OFDM -sopimukseni maksamista, koska vähän epäilinkin jotain tällaista talven aiheuttavan. Tässä nyt sitten tälläkin hetkellä surffailen ja bloggailen vähän analogista modeemia nopeammalla yhteydellä ja maksan samaan aikaan kahdesta nettiliittymästä saman verran kuin pääkaupungissa viisi taloutta maksaisi 24-megaisesta yhteydestä.

Onneksi horisontissa siintää aina valoa. Nimittäin Liikenne- ja Viestintäviraston Laajakaistatyöryhmän Laajakaistastrategia. Oma naapurustoni on ensimmäisessä vaiheessa mukana valtion valokuituverkon rakentamishankkeessa. Tänne peräkylille olisi tarkoitus saada valokuitu ja 100 megan yhteys jo vuonna 2014. Mutta hetkinen! Laajakaistastrategia takaa ilmaisen kuidun kaikille, jotka asuvat 6 kilometrin päässä puhelinkeskuksesta. Loput ”kustantavat viimeiset kilometrit itse”. Tänne kun tulee matkaa kahdeksan kilometriä, eli kaksi kilometriä yli tuon rajaksi määritellyn kuuden, ja kuidun vetämisen hinnaksi on arvioitu noin 4 euroa / metri, tulee laajakaistayhteyden hankintahinnaksi vaivaiset 8000 euroa. En tiedä, mitä tästä ajatella, varsinkin kun Laajakaistatyöryhmän virallisia sivuja ei näytä olevan päivitetty alkuvuoden 2009 jälkeen.

Näinhän tämä menee. Valtio on jo vuosikymmeniä tehnyt parhaansa eriarvoistaakseen maaseutua ja kaupunkia sekä internoidakseen kaikki maalaiset kaupunkeihin. Olen tätä itsekin kokeillut, enkä erityisemmin pitänyt. Kaupunki on kiva paikka käydä, mutta mieluummin asun korvessa. Taitaa vaan olla niin, että kohta mikään asioiden hoito ei onnistu enää kuin netin kautta, ja nettiin on mahdollisuus vain taajamassa asuvilla. Eiköhän tässä jo lähtölaskenta ole itselläkin käynnissä.

2 thoughts on “Maaseudun nettiyhteydet

  1. Tää oli hauska, vaikka ei siis tietenkään hauskaa. En tiennyt, että asiat ovat näin paikallisia ja vaihtelevia. Ei myöskään ole kokemusta mokkuloista sun muusta vastaavasta. Jotenkin vaikea saada tajuntaansa sitä turhauman määrää, mitä olet varmaan kokenut, kun lopputuotteena näkee sujuvan tekstin ja toimivat sivut.

    Täälläpäin metsän keskellä olemme onnellisesti jonkin puhelinlinjan päässä ja siksi ns. laajakaista saatiin Soneralta. Se ei kyllä ole niin leveää kaistaa kuin luvataan ja vähän väliä tarjotaan vielä leveämpää. Niille myyjille pitää sitten selittää, ettei sitä kertakaikkiaan saa tänne. Aina vannovat, että saa saa, mutta laskusta näkee, etteivät ole voineet toimittaa ja koneella toteaa, ettei ole edes sitä, mistä nyt maksetaan.

  2. Maaseudun puhelinlinjat ja laajakaistat.
    @450 laajakaista on vammainen.

    Hiukan taustatietoa edellä mainituista asioista: Olen kolmentoista vuoden ajan toiminut maaseudulla atk. neuvojana ja käynyt noin tuhannessa maaseudun yrityksessä. Olen toimittanut asiakkaille tietokoneet, ohjelmat ja opettanut niiden käytön, samoin pankkiyhteydet sähköpostin ym.
    Monille kylille saatiin laajakaistayhteydet puhelinlinjaa pitkin.
    Niihin käytettiin myös runsaasti yhteiskunnan varoja, hyvä niin. Nyt tuo kaikki työ ja yhteydet ovat valumassa hukkaan. Yhteyksiä ollaan korvaamassa @450 verkon palveluilla. Tämä on jonkinlainen palvelu niille joilla ei ole mahdollisuutta muuta kautta saada laajakaistayhteyttä. Valitettavasti vain sillä ei voida korvata jo olemassa olevia yhteyksiä niin, että taattaisiin samat palvelut ja toimintavarmuus kuin nykyisellä verkolla. Monella irtisanotulla on myös nopeampi liittymä kuin mitä tilalle tarjotaan. Myös puhelinten osalta mennään huonompaan suuntaan.
    Nykyisillä tekniikoilla ei voida taata puhelinyhteyksiä sähkökatkostilanteessa, tukiasemia on ilman kunnollista varavoimaa vailla tuhansia ne olisi varustettava ehdottomasti diesel agrekaateilla jotta toiminta voitaisiin taata. Myöskin TeliaSoneran minullekin ilmoittama kuuluvuus vain katolle asennettavalla lisä antennilla ei voi olla riittävä. Minulla on Soneran liitymä jolla olen saanut vain yhden puhelun soitettua piipun päältä, tällä pitäisi korvata hyvin toimiva lankapuhelin. Meillä on myös leirintäalue on mukavaa ollut jo 20 vuoden ajan ilmoitaa asiakkaille, että täällä ei Soneran yhteydet toimi, saatte olla aivan rauhassa !
    Olen hankkinut helmikuussa 2008 @450 yhteydellä toimivan laajakaistayhteyden minua sen toiminta ei vakuuta. Verkko on tehty niin harvaksi, että kunnollista yhteyttä ei saada kuin korkealle asennettavalla suunta-antennilla, tukiasemia on noin 100 km välein ja niiden yhteyksien määrä vain muutamia kymmeniä. Tuolle sadan kilometrin ympyrälle sopii tuhansia käyttäjiä joille kaistaa riittää vain rajoitetusti jos ollenkaan! On myös huomioitava, että kenttä on oltava moitteeton megan yhteysnopeudella jos kaistaa riittää. Sitä löytyy vain ani harvoin toistaiseksi. Tukiasemien määrä pitäisi nostaa moninkertaiseksi nykyiseen nähden. Tukiasemat on myös sijoittettu vääriin paikkoihin eli asutuskeskuksiin siellä nillä ei ole muuta tarvetta kuin saada mahdollisimman suuri väestöpeitto nyt se vain  teoreettinen. Kaistan rajoittamin tulisi myös kieltää koska se sallimalla annetaan operaattorille rajaton valta tarjota yhteyttä jolla ei todellisuudessa tee mitään mm. mokkulat 3g verkon ulkopuolella.
    Myös Prioriteettin rajoittaminen 5gt jälkeen on järjetön, se mahdollistaa vain hyvin rajoitetun netin käytön, yksi ohjelmistopäivitys on jo 3gt joten prioriteetin ylitys estää netin käytön pahimmillaan kuukausiksi. Operaattori voi myös kohtuuttomien ehtojen perusteella katkaista yhteyden kokonaan. Palvelun tarjoajat on pakotettava tarjoamaan joka tilanteessa sitä nopeutta mistä maksetaan muussa tapauksessa operaatorin tulee olla korvasvelvollinen eikä mitään nimelliskorvauksia vaan todellisesta haitasta, voi olla tuhansia euroja.
    Myöskään tuo megan yhteys mitä ollaan kaavailemassa miniminopeudeksi ei ole riittävä, toki sillä voidaan maksaa laskuja ja rajoitetusti surffailla netissä mutta kunnolliseen liikkuvaan kuvaan se ei riitä. Myöskin tulevaisuuden tarpeet olisi otettava huomioon.
    Kaavailut uusista nopeista yhteyksistä ovat hyviä ja kannatettavia mutta niistä ei ole apua tahän tilanteeseen. Rakentamisaikakin veisi useita vuosia eikä sitovia päätöksiä ole tehty,

    Myös täysin huomiotta on jäänyt mahdollinen kriisitilanne missä langattomat verkot ovat käyttökelvottomia esim: ydinasella ilmakehässä aiheutettu sähkömagneetinen pulssi mikä tuhoaisi kaiken nykytekniikan ja tiedon välityksen. Silloin olisi mahdollista ottaa käyttöön lankalinjat ja vanha puhelintekniikka millä vielä voitaisiin yhteyksiä hoitaa. Mikäli linjat hävitetään ei tätäkään mahdollisuutta voida käyttää. Meidän tulee myös varautua näiden tilanteiden hoitoon parhaalla mahdollisella tavalla ja säilyttää hyvä ja toimiva lankaverkko.

    Katson tietämykseni ja kokemukseni perusteella, että nyt ollaan tekemässä korvaamaton virhe jos annetaan operaattorin rajattomalle ahneudelle valta tehdä mitä haluaa.
    Oli myös virheratkaisu myydä operaattoritoiminnot ulkomaalaisille, nyt kaikki viestiliikenne on Ruotsin kontrolloitavissa, minkä ulkovallan lie tulevaisuudessa ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *